Agricolan rukouskirjan runomuotoinen esipuhe

22.02.2019

Agricolan rukouskirja sisältää yhdeksän sivuisen runomuotoisen esipuheen, joka sijaitsee kirjan kalenteriosaston jälkeen ennen varsinaisia rukouksia. Esipuhe jakaantuu neljään osaan selkein väliotsikoin (ks. alla). Ensimmäinen, pisin osa sisältää Agricolan varsinaisen kehotuksen rukoukseen, joka on rukouksen teologiaan liittyen varsin kiintoisa dokumentti. Toinen osa eli "Manaus pappien tyge" sisältää nimensä mukaisesti Agricolan kehotuksia papille hoitaa hyvin virkansa; "totuta kansas rukoelmaan, usein, kuin edeskirjoitetaan". Kolmas osa taas on ymmärrettävä Agricolan pyrkimyksenä myös rohkaista pappeja työssään. Osassa on myös muutamia viittauksia raamatunkohtiin. Neljäs osa "Laittajita" eli työn moittijoita vastaan on Agricolan puolustus painattaa rukouskirjansa; mukana on myös huomautus, että katekismuksen kappaleet tulisi aina opettaa samalla tavalla, ts. kirjasta.

Julkaistu: Mikael Agricola, Rucouskiria, 1544.

Lähde: Mikael Agricola: Rukouskirja Bibliasta. Teoksessa toim. E. N. Setälä, V. Tarkiainen & Vihtori Laurila, Suomen kansalliskirjallisuus: IV, 1930. Helsinki. Otava.

Skannaus, oikoluku, HTML: Martinkirja. Kieliasun, ts. Agricolan kielen modernisoinnin osalta on seurattu lähdettä, mutta tekstin taittoa, mm. fonttityylejä ja säkeiden välejä on muutettu.
Tekijänoikeudet: Tekstin kirjoittajan tekijänoikeus on rauennut: Mikael Agricola. Tekstin tekninen stilisointi (fontin vaihtaminen, kielen modernisointi jne.) ei synnytä itsenäistä tekijänoikeutta.
Kuvat: Kuvat on otettu screenshot -toiminnolla Kansalliskirjaston ylläpitämän Doria -julkaisuarkiston Agricolan rukouskirjan digitoiusta julkaisusta. Aineiston lisenssi on public domain. Suora linkki: 
https://www.doria.fi/handle/10024/43445. 


Rukouskirjaan sisältyvä 1500-luvun idyllikuva papista saarnaamassa kirkkokansalle. Idylliä kuitenkin yllättäen "häiritsee" kirkon ikkunasta näkyvä halkoja kantava mies. Kuten muutkin Agricolan teokset, myös rukouskirja, oli tarkoitettu käyttökirjaksi ensisijaisesti papistolle. Teoksen esipuheissa Agricola kiinnittääkin erityistä huomiota pappeihin ja heidän tehtäviinsä. Ensimmäisessä esipuheessa kehotetaan pappeja pitämään rukouskirjasta rukous nimenomaan saarnan aluksi ja lopuksi. Kuva ei kuitenkaan esitä rukoustilannetta, mutta se sijaitseekin juuri kohdalla, jossa on vaihtoehtoja rukoukseksi ennen saarnaa. Tästä kehittyikin myöhemmin saarnatuoliliturgia.

Nyt on se vaarallinen aika,
kuin jokapaikas kuuluu maalla,
Josta Kristus ja apostolit
hartaast puhuit ja kuulutit,
Ettei ollut mailman alvust
suuremmat tuskat kuin ovat lopust.


Sillä se, joka tahtoo välttää
Herran vihaa ja tulen helttä,
Se alati siis rukoilkaan
Ja Jumalan armoo anokaan
.


Niin kaikki pyhät eläisäns teit,
sentähden he siis autuaat jäit,
Kuin vanha raamattu muistaa,
heidän jumalisist luvuista,
Jotka tässä kirjas ovat.
Ne sydämet ovat juuri kovat,
Kuin ei näistä rukoella tahtoo;
laiska ja riettais hän olla mahtaa.
Silloin taas Herra henkens maistaa,
koska hän pyhäins rukouksen haistaa.


Aika tulee, aika tulee,

silläs aina rukoele.
Ei uhrin lahja paljo maksa,
ellei rukous armoo jaksa.
Siis salaa ja julki näitä hoe,
ettäs saisit sen armon kokee.


Pian Kristus tuopi tuomion,
maksamaan kunkin jälkeen ansion.
Tuskapäivän rukoile minua,
niin minä tahdon auttaa sinua.
Kaikesta (maa Herra) hädäst,
sitt kiitä minuu sen edest.


Niin rukous meille apuu kerjää,

koska laki sydämen särjee.

Kyllä se kuulee Suomen kielen,
joka ymmärtää kaikkein mielen.


Vaikka se Isä meidän rukous
pitää kaikkinaiset tarpeet,
Kuitenki siit muut ulosvuotaa,
koska sydän hädäst huokaa.
Paits uskon pitää viekas suku
kauniit sanat ja pitkä luku;
Tee sinä kristitty vastaanpäin,
ajattele ja rukoele näin.
Miehen se tappaa ja huorin tekee,
joka ei alati rukoele
.


Rukouksel on kappalet neljä;
niist ota vaari, kristiveljä!
Ensin käsky ja lupaus,
niin on usko ja kaikki tarpeus.


Kaikki mitä joku pyytää,
hän saa ilman ansiot ja syytä
Sulasta Jumalan armost,
joka uskost saadaan ainoost.



Älä Herralle sinä väärää
hetkee pane tahi määrää;
Itse hän tietää parhaan ajan,
mitan, muodon ja kohtuuspaikan.
Sinä vaan ano ja odota,
ajallans hän sinun lohduttaa.


Rukoelkaan siis joka henki,
isänt, emänt, piika ja trenki,
Piispa, teini ja hyvä pappi,
mies ja vaimo, pyhä ja lappi,
Rikas, köyhä, nuori ja vanha,
kuin itse Herra usein manaa.



Hyvä pappi, lueta tästä
visust kansas ilman este
Saarnan alvus ja lopus myös,
niin sinä täytät sinun työs.
Joka taas latinan unohtaa,
häijyst se kansans opettaa.
Ettäs nyt nämä kirjat saa[t],
älä siis oppiis unhohda,
Mutta lue ja rukoile aina,
niin Kristus sinun lahjans lainaa.
Vaikka he ovat sangen pienet,
kuiten heist syntyy makiat äänet.


Joska myös Uusi Testamentti
ilmi tulis läpitse präntti.
Tämä nyt olkoon alkupuhe,
ota tai kirja ja visust lue.

Viriä pappi, opetusisä,
kansan ruokkii kuin äitin nisä,
Ja hyvä paimen kaitsee lampaat,
sairaat, eksyvät ja kaikki rampaat,
Valvoo, manaa, etsii ja huutaa
ja tekee paljo hyvää muuta.
Kuin isänt antaa pereens ruokaa,
niin pappi seuran edest huokaa
Opin, neuvon ja elämän myöt
jokapäivä ja myös joka yöt.
Kuka niin noutaa Herrans mielee,
se siis hänen enkelins lienee
.


Se on sangen häjy pappi,
joka vaan etsii vatsans tarpeet
Ja ei katso Herrans karjaa,
jakain opin viinamarjaa,
Kuin rieskan, nahan ja lihan vie,
ja sitt ei laumaa vartioitse.
Se mykkä koira olla mahtaa,
joka suden taval lampaat slahtaa
Ja hengen ruuan heiltä salaa,
syöden kansaa kuin leivän palaa.


Jumalattomat viimein syö

kiirastuli ja helvetin yö,
Joille valmistaan kuuma pätsi,
koska Kristus lampaans veren etsii,
Jonka liekki ei koskaan sammo,
niinkuin Herra itsellens vannoo.


Ota siis nyt, ota siis vaari,
hyvä pappi, veli ja faari,
Sinun virastas ja Herran laumast,
aina visust varjellen paulast.
Totuta kansas rukoelmaan
usein, kuin edeskirjoitetaan, 
Ja monast sakramentil käymään,
täydes uskos sitä syömään
Ja heidän elämäns parantamaan;
sitt Kristus synnit anteeks antaa.
 


Joka suottans nämä unhottaa,
tietens se sielut kadottaa.
Ja älä paljo siitä huoli,
jollei pahat sinua kuule.
Sillä ei he sinua hylkää,
mutta heidän sieluns sylkee.
Älä itse heidän kanssans
laiskan pirun sappee ansaits,


Mutta rukoele Kristust aina

ja jalkas ala piru paina,
Niin taivaaseen astuu sinun jalkas;
siit on ilossa sinun palkkas.

Muinen annettiin papille raha,
koska meno oli paha,
Paavin sääty ja väärä usko,
sielun myrkky ja ruumiin pusko,
Viettelys ja valhe julki,
kuin taivaan ovet kiinisulki.


Mutta nyt on oppi hyvä,
kirkas, kallis kuin nisun jyvä,
Herran sanat sielujen ruoka,
sen jälkeen köyhä henges huokaa.


Se, kuin niissä monta rikkaaksi tee,
sille tuskal ryysy palkaksi jää,
Sittekään hyvyytt eli muuta,
mutta pilkkaa ja pahaa suuta.


Amos puhui sanan näljäst,
kuin maahan pitää tuleman jäljest;
Säkeen taivaan ja hallaisen maa [n]
Aggeus niillen toivottaa,

Jotka tiuntin uhrit ryöväät,
yksi ropo tuhatta lyöpi.


Älä siis, älä Kristusest luovu,
vaikka ei he sinun elää suone,
Älä senvuoksi virastas lakkaa,
vaan turvas Herran päälle nakkaa,
Hän sinun ruokkii ja myös juottaa,
koskas itses häneen luottaa.


Elian korppi leivän toi,
Kristus myös viidest monta loi.
Sen päälle tohdin tehdä vala [n],
että parempi on yksi pala
Kuivaa leipää ja vesisiemi
kuin suuri herkku ja kallis liemi,


Koska omatunto lienee rauhas;
sen minä vahvas uskon mieles.
Älä siis, älä Kristusest luo,
ehkä mailma pahaa suo.

Muutamat ylenvisut ovat,
muiden töissä tuomarit kovat,
Ja kuin sokia eroittaa karvat,
niin tyhmät visust kirjat arvaat.


Yksi sanoo: ompi väärät,
toinen taas laittaa ilman määrät,
Kolmas hylkää ja kaikki sylkee.
Eikö kaikki on alvus heikko?
Niin tai myös on, o hyvä veikko!
Jos jotakin on siirtty toisin,
vähetty, lisätty taikka poisi -
Ei taida kaikki olla täysi,
siis nautitse se, jonkas löysi[t];


Tee parempi, jos sinä taidat,
että nämät ovat ylen kaidat.
Älä polje kirjaa kuin sika,
vaikka hänes on vähä vika;


Älä muuta yhtään sanaa,
koskas luet, ano ja manaa,
Älä ne suinkaan, älä muuta,
koskas sanat saarnois huutaa,
Niin kansa pikimmin oppii ja muistaa,
lasten opist ja luvuista,
Kuin on käskyn, uskon, rukouksen
ja sakramentin sanojen.
Mitkä ikänäns kirjoitetaan,
niistä rauha ja toivo otetaan.


Katso, lue, etsi ja tutki,
ei senvuoksi silmäs puhkee.


Raamattu sinun hengen antaa,
se siis aina sydämes kanna,
Niin kuki rukouksens käyttään,
kuin tässä kirjasa sisäl löytään.

Agricolan rukouskirjan esipuhe sekä kolme kuvaa