Kristillisen kirjan historia: 1600-1649 (1/3)

18.02.2019

Tunnettu 1600-luvun suomenkielinen kristillinen kirjallisuus on vielä melko helppoa luetella kokonaan. Esimerkiksi 1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla julkaistiin vain noin kolmisenkymmentä nimikettä, ja vaikka lukumäärät jonkin verran tästä alkoivatkin nousta koko vuosisadan aikana julkaistujen uusien nimikkeiden määrä on vain noin 150 nimikettä. Tämän kertaisessa blogissa huomiomme kohdistuu 1600-luvun alkuvuosikymmeniin ja erikseen Turun piispa Ericus Ericin Sorolaisen (n. 1546-1625) kirjalliseen toimintaan.

Kirjallisten jatkumoiden ja ensimmäisten vuosikymmenet

Vuosisatojen kalenterin vaihtumiset - kuten 1.1.1600 tai 1.1.2000 - eivät tietenkään todellisuudessa muodosta mitään aikakausien vedenjakajia. Sen sijaan, 1600-luvun teologinen ja kirkollinen pääsuuntaus - tunnustuksellisuus - kehkeytyi pitkän ajan kuluessa 1580-1620-lukujen kiistojen ja sotien keskellä, jotka merkitsivät reformaation ytimen muodostaman omantunnonvapaus -periaatteen jatkuvaa kriisiä; jos kerran näkemyserot synnyttivät niin katkeria riitoja, oli todella parempi, että valtakunnassa ja kirkossa mahdollisimman moni ajattelisi samalla tavalla (kenen maa, sen uskonto). 

1600-luvun ensimmäisen puoliskon suomenkielistä kristillistä kirjallisuutta on muistettava tarkastella myös reformaation ajan kirjallisista taustoista käsin; kirkollisen kirjallisuuden peruspyrkimyksenä oli edelleen vakiinnuttaa "lutherilaisuuden" uudentyyppistä kristillistä sanomaa ja kirkollista järjestystä. Ennen muuta jatkumoista käsin on tutkittava niin suomeksi käännettyjä ja toimitettuja kirkkokäsikirjoja (Sorolainen 1614, Elimaeus 1629) ja Raamattua (1642) kuin virsikirjoja (Maskulainen 1605, Elimaeus 1621), katekismuksia (S. Carelius 1607, Sorolaisen katekismukset, C. Carelius 1628, Bjugg 1643, Kyrillinen katekismus), passioita (Georgii 1629, Hordelius 1636) sekä Maskulaisen Piae cantiones -suomennosta (1616).

1600-luvun ensimmäinen puolisko oli kristillisen kirjallisuuden julkaisutyyppien osalta luonnollisesti myös ensimmäisten aikaa. Ennen muuta kristillisen kirjallisuuden tyypillinen muoto - saarnakirjallisuus - sai tuolloin monet esikoisensa: postillan (Sorolainen 1621&1625), yksittäiset teemasaarnat (Rothovius 1634, Laurentius 1649) ja saarnakokoelmat (Laurentius 1644&1644). Muita "ensimmäisiä" olivat ensimmäinen suomenkielinen arkkiveisu (Pictorius 1622), ensimmäinen kansankäsikirja (Manuale finnonicum 1646), ensimmäiset varsinaisesti uskontoa koskevat rukous- ja asetustekstit (Yxi rucous 1626, Placati tijondist 1638) sekä ensimmäiset säilyneet rukouspäiväjulistukset (ilmeisesti vuodesta 1645). Vuonna 1642 perustetun Turun akatemian kirjapainon ensimmäinen suomenkielinen julkaisu oli Johannes Collinuksen arkkiveisu Ylimmäisen keisarin Jesuxen Christuxen mandati eli käsky (1643).

Piispa Ericus Erici Sorolaisen kirjallinen toiminta

Ericus Ericin pitkä toiminta-aika Turun piispana (1583-1625) sijoittuu vuosisadan vaihteen molemmin puolin ja Sorolaisen elämänvaiheissa tiivistyvät uudenlaisen aikakauden pitkät synnytyskivut. Erityisesti nk. liturgiariitaan ja kuninkaiden ja valtiollisten vallanpitäjien muihinkin edesottamuksiin liittyvien käänteiden johdosta Sorolaista on moitittu - mutta myös kehuttu: "Hän seisoi paikoillaan juurevana ja vakaana huolimatta siitä, että hän myrskyisän ajan poikana joutui kokemaan monelta suunnalta porottavaa tuulta" (Haavio 1947, 29).

Piispa Ericus Ericin kynästä on lähtöisin huomattava suomenkielinen kirjallinen tuotanto, jota kelpaa niin vaikutushistorialtaan kuin laajuudeltaan verrata itseensä Agricolaan; jopa seitsemän kirjaa (joista varmuudella tosin vain viisi) ja yhteensä miltei 3000 painettua sivua. Jos Agricolan kirjallinen vaikutus on suurimmillaan hänen raamatunkäännöstensä ja kirkollisten käsikirjojensa välityksellä, vaikutti Sorolainen ennen muuta toimittamillaan katekismuksilla ja kaksiosaisella postillallaan. Sorolaisen kirjallinen työ sijoittuu pääosin hänen elämänsä ehtoopuolelle, ja Postillan toinen osa valmistui painosta todennäköisesti vasta tekijän kuoleman jälkeen. On ehdotettu, että Finno olisi antanut Sorolaiselle jo opiskeluaikana herätteitä suomenkielisen kirjallisuuden laatimiseen (Parvio 1990, 994).

1. Yx Kijtossana ia Rucous wden vuoden päivänä, n. 1595

Pitkään ajateltiin, että julkaisu olisi Juustenin laatima, koska sen ainoa tunnettu kappale on liitettynä Juustenin messun (1575) loppuun. Parvio (1983, 23-24) on korjannut tätä oletusta, koska mm. sen rukoukseen sisältyvä kiitos "pitkällisen sodan päättymisestä" sopii ainoastaan 25-vuotisen sodan päättymiseen vuonna 1595. Sisältönsä puolesta julkaisu jakaantuu kahteen osaan: ensin on uudenvuodenrukous, tarkoitettu luettavaksi jumalanpalveluksessa useana vuotena peräkkäin (3½ sivua), toisena nk. saarnatuoliliturgia (4½ sivua), joka sisältää rukoustekstejä, jotka on tarkoitettu luettavaksi ennen ja jälkeen varsinaisen kirkkosaarnan. Ei siis ole varmuutta siitä, onko julkaisu Ericin laatima, mutta vallalla oleva tulkinta esittää asian näin (SKB 1068).

2. Kirkkokäsikirja, 1614

Ericus Ericin suomen kielelle kääntämä ja toimittama Käsikiria Jumalan palveluxesta: ja christilisestä kircon menoista (1614) sisältää ruotsalaisen pohjalähteen (Handbook 1614) tavoin messujärjestyksen ja kirkolliset toimitukset. Sorolaisen käsikirja korvasi vihdoin virallisesti ja vähitellen käytännössä Agricolan käsikirjan (1549) ja Juustenin messun (1575) - paljon olikin välissä ehtinyt tapahtua! Evankeliumikirjaa Sorolaisen käsikirja ei sisältänyt, mutta tällainenkin ilmestyi viimeistään vuonna 1618 Olaus Elimaeuksen toimesta (Knuutila 1997a, 118). Ruotsalaisesta esikuvasta poiketen käsikirja sisälsi myös kuvitusta, ja erosi tästä myös joissakin sisällön yksityiskohdissa. Agricolan käsikirjaan (ja Westhin koodeksiin; ks. blogia 22.1.2019) sisältynyt, hiippakunnan omaan perinteeseen liittynyt ruumiin vihkiminen jäi pois. (Knuutila 1997b, 123-125.)

3. Katekismus, 1614

Ericus Ericin laatima Lutherin Vähän katekismuksen huomattava laajennus Catechismus eli christilisen opin pääcappalet (1614) olisi oman väitöskirjatutkimuksen arvoinen opus. 505-sivuinen teos alkaa laajahkolla kristillisille vanhemmille ja saarnamiehille suunnatulla esipuheella, ja itse varsinainen katekismus vielä kysymysten ja vastausten muotoon laaditulla johdannolla katekismukseen. Johdannon jälkeen seuraavat kysymys-vastaus -muodossa esitetyt katekismuksen varsinaiset kuusi pääkappaletta; Lutherin Vähä katekismus ei siis sisälly Sorolaisen katekismukseen omana itsenäisenä julkaisunaan, vaan kunkin kohdan yhteydessä esitetään suoran lainauksen muodossa myös "kuinka pyhä Luther" on kohdan toimittanut. Lutherin rukous- ja huoneentauluosioita tässä teoksessa ei ole. Melko runsas kuvitus. On arveltu, että Erici lähetti katekismuksensa kaikkiin kirkkoihin ja tiedetään, että vielä 1690-luvulla Sorolaisen katekismuksesta suunniteltiin otettavaksi uutta painosta (Laine 1997a, 85).

4. Vähä katekismus, n. 1614-1615

Sorolaisen Vähän katekismuksen (Wähä catechismus, erinomaisten kysymisten ia wastausten cansa) ensimmäinen tunnettu ja säilynyt painos on vasta vuodelta 1629, mutta on pidettävä todennäköisenä, että teoksesta on ilmestynyt ensimmäinen painos jo v. 1614-1615 (ks. Parvio 1990, 1003-1004). Nopealla silmäyksellä Vähä katekismus vaikuttaa sekä sisällön että järjestyksen puolesta lähinnä tiivistetyltä versiolta Ericin laajemmasta katekismuksesta. 60-sivuisen kirjan loppuun on kuitenkin liitetty Athanasiuksen uskontunnus sekä pienin muutoksin Lutherin Vähästä katekismuksesta tutut aamu-, ilta- ja ruokarukoukset - rukouksista Erici on jättänyt pois Lutherin kehotuksen siunata itsensä ristinmerkillä. Katekismuksesta otettiin 1600-luvun kuluessa eri yhteyksissä parikymmentä painosta, ja sitä on luonnehdittu 1600-luvun kristinopin opetuksen perusoppikirjaksi (Laine 1997b, 86). Kourin (1984, 19) maininnan mukaan tästä "suurvaltakauden tärkeimmästä kristinopin oppikirjasta" otettiin kaksitoista painosta. Ero selittynee osittain uusilla löydöillä, mutta myös sillä, mitkä kansankäsikirjoihin sisältyneistä katekismuksista otetaan mukaan laskuihin.

5. Aapiskatekismus, n. 1614-1615

Ajatus siitä, että Erici olisi toimittanut vuosina 1614-1615 painosta myös aapiskatekismuksen perustuu arveluihin. Seuraava tunnettu ja säilynyt aapiskatekismus Agricolan Abc-kirjan jälkeen on vuodelta 1629, mutta ei ole tiedossa, onko sillä mitään suoraa tekemistä Ericin kanssa. Menemättä tässä asian perusteluihin, voidaan todeta, että sekä Kouri (1984, 19) että Parvio (1990, 1000) ovat pohtineet sitä, että vuoden 1629 aapiskatekismuksesta olisi ollut aiempi ja nimenomaan Ericin valmistelema painos. Laine (1997c, 84) toteaa, että vuoden 1629 aapinen "seuraa huomattavilta osilta Ericus Ericin katekismusten ilmauksia", mutta jättää - kumma kyllä - kokonaan toteamatta, että Erici-piispa itse on voinut olla laatimassa katekismuksen aiempaa versiota. Muuten vuoden 1929 aapiskatekismuksen karjalaisväritteiset murrepiirteet (ibid.) antavat ymmärtää, että vuoden 1629 painos olisi syntynyt Viipurin hiippakunnassa ja hakematta tulee mieleen Olaus Elimaeus, joka vuonna 1629 toimitti Viipurin hiippakunnan oloja varten myös uudistetun painoksen Sorolaisen käsikirjasta. Vuoden 1629 aapinen sisältää aakkossivun jälkeen katekismuksen kuusi pääkappaletta hieman totutusta poikkeavassa järjestyksessä: Isä meidän, uskontunnustus, käskyt, kaste, rippi ja ehtoollinen. Tämän jälkeen tulevat ruokarukoukset sekä aamu- ja iltarukous. 16-sivuisen kirjan loppuun tekijä on vielä liittänyt kolme muuta lyhyttä rukousta.

6.-7. Postilla: I-II, 1621&1625

Ericus Ericille kuuluu kunnia ensimmäisen ja pitkään ainoan suomenkielisen postillan tekijänä ja julkaisijana. Juustenin postilla (1570) oli ollut latinankielinen eikä sitä oltu julkaistu. Seuraava suomenkielinen evankeliumipostilla on vasta Juhana Wegelius nuoremman kaksiosainen Se pyhä ewangeliumillinen walkeus (1747&1749). 

Postillan ensimmäinen osa sisältää kaksi Ericin laatimaa alkupuhetta, neljä nk. dedikaatiorunoa latinaksi ja tämän jälkeen kirkkovuoden juhlaosan saarnatekstien selitykset adventista helluntaihin. Toisessa osassa on vastaavasti kolme onnittelurunoa sekä kolminaisuudenpäivän ja sen jälkeisten sunnuntaiden saarnatekstien selitykset kirkkovuoden loppuun. Ensimmäisen osan toisessa esipuheessa "sen kristilisen ja jumalisen lukian tygö" vanheneva piispa selostaa, miten postilla on tarkoitettu kotien käyttöön, että siellä voitaisiin tutustua saarnateksteihin ennen kirkkoon menemistä; varoittaa myös painokkaasti ihmisiä tämän tähden jäämästä pois kirkosta. Saarnamiehiä piispa vaatimattomasti ohjaa tutustumaan postillaansa; ei tahdo omaan postillaansa sitoa, koska käytössä on monia muita korkeasti oppineiden postilloja (latinankielisiä). Se rakenne, jolla Erici käy läpi kunkin saarnatekstin, on seuraavanlainen: 1) tekstikohta, joka on painettu suuremmilla kirjasimilla, 2) johdanto, jossa viitataan aina myös tekstiin liittyvään katekismuksen kohtaan ja 3) varsinainen yleensä kahteen osaan pilkottuna tapahtuva tekstin käsittely ja opetuksellinen soveltaminen (ts. Käsittely 1 - Opetukset 1; Käsittely 2 - Opetukset 2). Sorolaisen postillaa voitaisiin luonnehtia tyhjentymättömäksi kielellisten, historiallisten ja teologisten tutkimusaiheiden aarreaitaksi (ks. Parvio 1990). Reilu 2200-sivuinen Sorolaisen kaksiosainen magnum opus sisältää myös melko runsaan kuvituksen.

Perintö: piispat ja kirkkoherrat kirjoitetun sananvallan käyttäjinä

1600-luvun ensimmäisen puoliskon suomenkielinen kristillinen kirjallisuus on huomattavissa määrin piispojen laatimaa (13/36). Vastaavalla tavalla kuin 1500-luvun puolivälin jälkeen Agricola ja Juusten, 1600-luvun alkupuolella "suurten kirjallisten mittojen miehiksi" kohoavat Turun piispa Ericus Erici (k. 1625) sekä Viipurin piispa Olaus Elimaeus (k. 1629). Suoraan heidän toimestaan on lähtöisin yhdeksän julkaisua, mutta lisäksi voidaan olla melko varmoja, että Ericillä on näppinsä pelissä ainakin Maskun kirkkoherran Hemmingius Henricin (k. 1619) tuotannossa (Maskulainen 1605 & 1616) ja Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Thomas Georgii (k. 1632?) on toiminut nimenomaan Elimaeuksen aisaparina (Georgii 1616 & 1629; Parvio 1990, 1009; Knuutila 1997a, 118). Ericin ja Elimaeuksen lisäksi Turun piispa Isaacus Rothovius (k. 1652) ja Viipurin piispa Petrus Bjugg (k. 1656) vastasivat yhteensä neljästä 1600-luvun ensimmäisen puoliskon suomenkielisestä julkaisusta.

Kirjallisia tuotoksiaan pääsivät julkaisemaan piispojen lisäksi myös kaupunki- ja maalaisseurakuntien muutamat kirkkoherrat ja jotkut uransa alkupuolella - selvästi nousukiidossa - olleet suomalaiset pappislahjakkuudet (11/36). Kirkkoherroista Maskulaisen ja Georgiin lisäksi Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Bartholdus Hordelius (k. 1646) julkaisi painosta passion virsisovituksen (1636) ja Ala-Tornion kirkkoherra Canutus Carelius (k. aikaisintaan 1628) Lutherin Vähän katekismuksen suomennoksen (1628). Loimaan kappalainen (myöhemmin Tammelan kirkkoherra) Petri Laurentius (k. 1671) valmisteli ja painatti vuoteen 1650 mennessä peräti kolme saarnajulkaisua. Toinen pappislupaus, Kalannin kappalainen Jonas Raumannus (k. 1683) toimitti painosta Manuale finnonicumin ensimmäisen painoksen (1646) ja todennäköisesti myös Wähän kirjan (1647; Knuutila 1997b, 129).

Piispojen, kirkkoherrojen sekä uraansa jouduttavien voimakas kirjallinen toiminta 1600-luvun alkupuoliskolla jätti jälkeensä perinnön, joka puhkesi kukkaan vielä 1900-luvulla, jolloin esimerkiksi monet piispat olivat erittäin tuotteliaita ja luettuja kirjoittajia. Nyt vasta 2000-luvulla Suomen evankelis-luterilainen kirkko johtajineen ja sanottavineen on menettänyt otteensa ihmisten elämästä.

Kirjallisuus:

[Ericus Erici], Postilla: I-II, 1988-1990. Näköispainos. Toim. Martti Parvio. Helsinki.

Jaakko Haavio, Eerikki Sorolainen, 1947. Teoksessa toim. Jaakko Haavio. Mikael Agricolasta E. W. Pakkalaan. Porvoo.

Martti Parvio, Yx Kijtossana ja Rucous wuden vuoden päivänä: suomalainen saarnatuoliliturgia 1500-luvulla, 1983. Helsinki.

E. I. Kouri, Saksalaisen käyttökirjallisuuden vaikutus Suomessa 1600-luvulla: Ericus Ericin Postillan lähteet, 1984. Helsinki.

Martti Parvio, Piispa Ericus Erici (Sorolainen) ja hänen Postillansa, 1990. Teoksessa toim. Martti Parvio, Ericus Erici: Postilla II. Näköispainos. Helsinki.

SKB, Suomen kansallisbibliografia 1488-1700, 1996. Toim. Tuija Laine & Rita Nyqvist. Helsinki.

Tuija Laine, Ericus Erici Sorolainen: Catechismus, 1614, 1997a. Teoksessa toim. Tuija Laine, Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Helsinki.

Tuija Laine, Ericus Erici Sorolaisen Wähä catechismus ja vuoden 1657 katekismuspainoksen synty, 1997b. Teoksessa toim. Tuija Laine, Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Helsinki.

Tuija Laine, Aapinen, 1629, 1997c. Teoksessa toim. Tuija Laine, Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Helsinki.

Jyrki Knuutila, Evankeliumit ja epistolat, 1618 & 1622, 1997a. Teoksessa toim. Tuija Laine, Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Helsinki.

Jyrki Knuutila, 1600-luvun kirkkokäsikirjat, 1997b. Teoksessa toim. Tuija Laine, Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Helsinki.


Päivitetty 27.2.2019 (tarkennettu listaa vuosina 1543-1649 julkaistusta suomenkielisestä kristillisestä kirjallisuudesta; mm. lisätty tieto Johannes Gezelius vanhemman vuonna 1669 toimittamasta Finnon rukouskirjan kolmannesta painoksesta).

Päivitetty 5.3.2019 ja 13.3.2019 (tarkennettu julkaistujen nimikkeiden listaa).