Kirjan ystävän opas

 Kristillinen ja teologinen kirjallisuus

Kirja on rajalla -  kirjoittajan ja lukijan (tätä kutsutaan hermeneutiikaksi), menneisyyden ja tulevaisuuden (tätä kutsutaan historiaksi), toden ja fiktion (tätä kutsutaan kirjallisuustieteeksi), puhutun ja ajatellun (tätä kutsutaan filosofiaksi), Jumalan ja ihmisen (tätä kutsutaan teologiaksi), painetun ja digitaalisen (tätä kutsutaan informaatiotutkimukseksi).

Tämä opas on laadittu uuden sukupolven kirjankeräilijöille, jotka eivät ainoastaan keräile kirjoja, vaan ymmärtävät, että jokainen harrastus tai ostopäätös myös rakentaa kulttuuria ja tätä maata, jossa me asumme. Samoin kuin sanat eivät ole vain sanoja, vaan voimaa, ei kirjakaan ei ole "vain kirja", vaan teko. 

Tunnettu bibliofiili saapui voipuneena mutta voitonriemuisena vuosia kestäneeltä Euroopan matkaltaan. "Nyt en aio matkustella enempää, rakkaani", lausui hän vaimolleen ensi tervehdysten jälkeen. "En jätä sinua koskaan yksin kuin Penelopea. Valtava miehesi on vihdoinkin löytänyt sen, mitä hän on vuosikausia metsästänyt". Tämän sanottuaan hän nosti pöydälle pienen, vahvasti raudoitetun ja monilla lukoilla varustetun matka-arkun. Avattuaan lukot hän salaperäisesti hymyillen otti kirstusta esille pienen, likaisen ja rikkinäisen kirjan. "Tässä", hän sanoi, "on se aarre, joka on vaatinut minulta vuosien etsimisen ja väsyttäviä matkoja. Omistaja myi sen minulle sadasta louisdorista. Todellinen kaappaus." (Kertomus lainattu Pertti Viljasen artikkelista "Vanha kirja - arvokas vai ei?" - kirjasta Vanha suomalainen kirja, 1979.)

1. Kirjan todellinen arvo

Kirjan arvoa voidaan määritellä monella tavalla. Ennen kaikkea kirjan arvoon vaikuttaa sen asema tai tehtävä yhteisön tai yksilön elämässä. Tämä kirjan "todellinen arvo" on monin tavoin riippumaton kirjan "pelkästä hinta-arvosta" markkinoilla (ks. luku 3).

Kirjan todellisen arvon tarkastelu voidaan jakaa edelleen vaikkapa kolmeen osaan:

  1. Sisältöarvo: kirjan kohdalla pitää usein paikkansa sanonta "kun sisältö ratkaisee", ts. kirja välittää sen kirjainmerkkeihin kiinnittynyttä tietoa ja kaunoa. Kirjan sisältö-psykologinen voima muodostuu siitä, kun yksien kansien väliin muodostuu (näennäisesti) suljettu kielipeli, jossa kirjan kirjoittaja pyrkii luomaan esityksestään ja välittämään lukijoille johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Tutkimusgenressä tämä rakenne on lähes poikkeuksetta ilmeinen, suorastaan naiivi; kiitosten ja johdannon jälkeen seuraa  analyysi (purkaminen osiin) ja lopuksi synteesi (yhteenveto). Kirjan sisältöarvon kannalta on periaatteessa tietenkin sama, onko kirja digitaalisessa vai painetussa julkaisumuodossa. Olen itse huomannut, että kirjaa painetussa tai digitaalisessa muodossa lukiessa  mieli tarttuu erilaisiin asioihin - nykytutkijalle suosittelenkin kirjojen lukemista molemmissa julkaisumuodoissa.
  2. Esinearvo: kirjan henkis-materiaaliseen arvoon liittyy aina myös kirjan tarkastelu kulttuuriesineenä. Kirja on keskeinen osa yhteisöjen materiaalis-henkistä kulttuurihistoriaa, -nykyisyyttä ja -tulevaisuutta samalla tavalla kuin esimerkiksi kahvin käyttö tai koiran omistaminen on.  Statuskysymys... tuleeko painetusta kirjasta uudestaan "ylellisyytavaraa"? Esinearvo liittyy kirjan identiteetti- ja tunnemerkityksiin yhteisöille ja yksilöille. Raamattu alttarilla tai isoisän vanhat hartauskirjat... Nykyään myös digitaalisiin tuotteisiin liittyvät tunteet, eivätkä kaikki koe tarpeelliseksi esimerkiksi tulostuttaa valokuvia. Kansalliskirjasto Helsingissä on kirjan esinearvon mekka, ja digitalisaatio ja tietokannat, luettelot... - identiteetin tekijä. Linkit tähän!
  3. Bibliofiilinen arvo: kirjojen keräilijät ovat perinteisesti voineet puhua myös kirjan bibliofiilisestä arvosta. Bibliofiilinen arvo muodostuu sen asemasta keräilijäyhteisön sisällä. keräilijää kiinnostaa ennen muuta "kirja kirjana", kirja keräilyn kohteena, kirjan harvinaisuus, ensimmäinen painos ("ensipainoshulluus"). Kirjan keräilyn kulta-aikaa oli 1900-luvun loppu; edelleen nähtävissä, mutta keräilijöiden kulttuuri on ohentunut. 

2. Kristillinen ja teologinen kirja

Nk. kristillisellä kirjalla (ks. määritelmää täältä) on pitkä historia, leveä nykyisyys ja syvä tulevaisuus.

Kristinusko on mitä suurimmassa määrin (yhden) kirjan uskonto. Vaikka terminä "Jumalan sana" tarkoittaa useimmille pohdiskelijoille monenlaisia asioita, ei liene kristittyä, joka ei haluaisi kutsua myös pyhien kirjoitusten kokoelmaa, Raamattua tällä epiteetillä. On tosiasia, että Raamattu on kaikille kristillisille kirkkokunnille tärkeä kirja. Raamatun lukijoita ovat kaikki kirkkoisät, uskonpuhdistajat ja herätysliikejohtajat olleet.

Suomenkielisen kirjallisuuden historia on myös mitä suurimmassa määrin kristillisen ja teologisen kirjan historiaa. Suomen kieltä käytettiin kirjallisuudessa 1500-1700-luvuilla lähinnä vain uskonnollisessa kirjallisuudessa, ja vielä 1800-luvullakin valtaosa suomen kielisestä kirjallisuudesta oli aiheeltaan uskonnollista. Koko tänä aikana myös valtaosa käännöskirjallisuudesta oli luonteeltaan hengellistä kirjallisuutta. Digiteologia -projektimme tuo asiaan lisää valaistusta.

1900-luvulla kirjojen kustantaminen ja painaminen karkasi käsistä, ja elettiin tiettyä "kirjahysteriaa". Kristillisten kustantamojakin syntyi  kuin sieniä sateella... Kristilliset kustantajat ry. Reviiritaisteluja

1970-luvulla kukaan voinut vielä uskoa, että kirja-ala joutoisi pian muutosten kouriin. Leveästä mutta ensimmäistä kertaa sataan vuoteen kirjojen painos- ja nimikemäärät ovat laskemassa. Tulevaisuus: Digitaalinen ja painettu kirja..



3. Kirjan hinta-arvoon vaikuttavia tekijöitä

Kirjan hinta-arvoon vaikuttaa ennen kaikkea kysynnän ja tarjonnan laki. 

  • Harvinaisuus/ikä: Omasta kirjahyllystäsi ei löydy yhtään 1500-luvulla tai edes 1600-1700-luvuilla painettua kirjaa. Voidaan sanoa, että kaikki 1500-1700-luvulla painettu suomalainen kirjallisuus on harvinaista. Toisaalta voidaan aivan hyvin sanoa, että myös sellainen kirja, joka on vaikeasti saatavilla on harvinainen. Tällainen kirja voi olla tietenkin painettu myös 1800-1900-luvuilla. Harvinainen kirja tietenkin maksaa enemmän.
  • Aku ankat ja muut vanhat sarjakuvalehdet olivat aikoinaan antikvariaattialan muumimukeja.
  • Uniikkius: omistajamerkintä, omistus. Jälkisidokset... Tekijän ja saajan tunnettavuus; kirjoitukset/tervehdykset. Ex librikset.. 
  • Sisältö: Kirjan hintaan pätee myös... Perustutkimukset ovat päässeet bibliofiilien keräilykohteiden asemaan. Ks. listaa alapuolelta. Kuuluisa kirja. 
  • Sidonta/painos: perinteisesti kirjan keräilijöille kirjan ensipainos on ollut aina arvokkain. Juhlavat, usein myös suurikokoiset teokset, numeroidut kappaleet tai erityisen kauniit painotyöt ovat arvokkaita. Nahkaselkämys... Jälkisidoksen arvo.
  • Kunto: Käytettyjen kirjojen kaupassa on tullut tavaksi käyttää viisiportaista kuntomerkintää K1-K5. Ovatko kaikki sivut tallella, jos puuttuu tyhjä esilehti tai omistajamerkintä, on silti K3. Sivujen tai tittelilehden puuttuminen taas laskee kirjan kunnon automaattisesti vähintään K3- luokkaan, vaikka puuttuvat lehdet olisikin korvattu vastaavilla kopiolehdillä. Kosteus pilaa kirjan. Tupakanhajuisia kirjoja me emme myy lainkaan! Alleviivaukset

4. Kristillisen kirjan keräilykohteet

Luokittelusta...

Huomaat pian, että aivan tietyt teokset maksavat enemmän. 1900-luvun loppuun mennessä oli olemassa "keräilyklassikkojen" luetteloita:

  • Tällaisia olivat tietenkin Mikael Agricolan teokset (myös vanhat painokset, näköispainokset ja kootut teokset) -  ja vanhat Raamatut eli Bibliat. Vielä 1900-luvun lopulla joitakin Agricolan teosten alkuperäispainoksia tai v. 1642 Raamattua saattoi olla yleisillä markkinoilla. Nykyään yksikin sivu Agricolaa olisi arvokas. V. 1642 Raamattu (myös näköispainos 1942) Ns. sotaraamattu 1685... ja 1758 vuoden Raamattu, ja 1777 (harvinaisin). Vielä 1800-luvulla painetutkin koko Raamatut ovat arvokkaita (Doren kuvittamat). Uudet testamentit 1700-luvulta. Virsi- ja laulukirjat: Siionin juhlavirret (1769), edullisempia kuin Raamatut... (Uusi suomenkielinen virsikirja 1701-). Missale Aboensen näköispainos. Eräs antikvariaattikauppiaiden yleinen toteamus on, etteivät vuosisadan vaihteen "katekismukset, virsikirjat ja raamatut" eivät ole vuosikausiin menneet kaupaksi; niitä on paljon saatavilla ja kysyntää on vähän. 
  • Martti Lutherin teokset... Martti Lutherin teokset... Huone-ja kirkkopostillat sekä "kohukirja" Juutalaisista ja heidän valheistaan
  • 1700-luku: Totisen kääntymisen harjoitus (Dent) ja Paratiisin yrttitarha (Ardnt) sekä Lasten paras tawara (Gezelius, kaikki painokset). Abraham Achreniuksen kirjat (myös uusintapainokset), Daniel Juslenius (Lutherin katekismus). 1700-luvun käännöskirjallisuutta on saatavilla vain vähän.
  • 1800-luku: Matthias Akianderin, J. A. Cederbergin ja Karl Leinbergin, E. Nervander, A. Neovius ja G. Suolahden kirkkohistorialliset teokset sekä SKHS toimittamat julkaisut. Johan Frosterus, Daniel Juslenius, Porthan: piispankronikka, J. Tengström... Suomalaisten pakanalliset epäujumalat (1858)
  • 1900-luvun teoksista: Eliel Aspelin-Haapkylän Lauri Stenbäck, O. I. Collianderin Paimenmuisto 1-2, Fabricius: Kuvallinen kirkkohistoria, Eelis Gulin: Sankarin uskonto, Väinö Havas, Ivar Heikel: Eusebiuksen kirkkohistoria, Arthur Hjeltin matkakirjat (!), Hjalmar Holmquist: Kirkkohistoria 1-3, Signe Kantele: Jeesuslapsi, Wiljo-Kustaa Kuuliala, Aarre Lauha: Israelin profeettain historiakäsitysm Aukusti Oravala: Paavo Ruotsalainen, Pietilä: Daniel Juslenius, Aapeli Saarisalon monet kirjat (!), Aukusti Salo: Raamatunhistoriaa valkovapiirroksina, Eino Sormunen: Rajalla & Suomalaisen kulttuurin lähteille, Osmo Tiililä: Salatiede päivänvalossa...
  • Pekka Ervastin kirjat, Jacob Fellman, Uno ja Urpo Harva, Juuso Hedberg, Uno Holmberg, Jalmari Jaakkola, Juhani Rinne, Rafael Karsten, Sören Kierkegaard, Volter Kilpi, Heikki Klemetti, Kaarle Krohn, Matti Kurikka: "Jumalaton kirkko", Elias Lönnrot: Väliaikainen suomalainen virsikirja, B. Malinowski, Armas Salonen, Knut Tallqvist, Paul Tournier, Arnold Toynbee, Mika Waltari, Edward Westermarck, M. Visanti (kuv.): Johanneksen ilmestys...
  • Antikvariaattikauppiaiden "keräilykohteet" ovat painottuneet vanhoihin biblioihin, Agricolan ja Lutherin teoksiin, joihinkin kirkkohistoriallisiin teoksiin ja uskontotieteeseen. On varsin yleinen käsitys, että nimenomaan "hengellisen alan" kirjoilla on vain vähän kysyntää keräilijöiden keskuudessa. Yrjö Karilas: ei uskonnolliset... Jalmari Kauppala: Mystiikan ihmemaailma... C. S. Lewis: Narnia -sarja... Thomas Mann: Joosef... Pentti Saartikoski: Evankeliumi matteuksen mukaan, 
  • Lauri Ingman: Lapua movement..
  • Tekijöiden tai aiheiden mukaan, kirjasarjat, lehtisarjat...

(Kristillisten ja teologisten kirjojen myyjät:)

Pokstaavi - lopettanut toimintansa, helsingissä Gezelius... Raumalla Kirjasieppo (?) Luther-Divari... Suurimmilla antikvariaateille on tietenkin paljon myös hengellistä kirjallisuutta. 


Lainaus kirjasta jatkuu loppuun...