Arvokirjallisuus

Arvokirjallisuus on sellaista merkityskirjallisuutta, joka on yhteisön oman identiteetin kannalta keskeistä tunnistaa, säilyttää ja tuntea; kirjoja, joihin liittyy jokin kertomus tai sellaisia, jotka sisältönsä tai jo ikänsäkin puolesta viittovat yhteisön ja sen sanoman juurille. 

Esimerkiksi 1700-1800-luvuilla painetut bibliat, katekismukset, virsikirjat sekä hartauskirjallisuus kuuluvat seurakuntien arvokirjallisuuden joukkoon; mutta samoin seurakunnan vaiheista kertova 2000-luvulla painettu kirjanen.

Käyttökirjallisuus

Käyttökirjallisuus on sellaista ammattikirjallisuutta, jota yhteisön on järkevää sen sisällön takia säilyttää omassa kirjastossaan; ts. kirjoja, joita voidaan huoletta käyttää ja yleensä tarvittaessa myös esimerkiksi lainata. 

Seurakunnissa tyypillistä käyttökirjallisuutta ovat esimerkiksi Raamatun kommentaarisarjat ja yksittäiset selitysteokset sekä yleensä uudempi, erilaisia ajankohtaisia kristillisiä teemoja käsittelevä opetuskirjallisuus; samoin erilaiset virallisluontoiset käsikirjat sekä toiminnassa käytettävä hartauskirjallisuus.

Entä kirjat, joita ei enää tarvita?

Yhteisön kirjaston järjestäminen johtaa yleensä kysymyksen eteen, mitä tehdä niille kirjoille, joista on (yhteisesti) päätetty luopua. 

Erityisesti arvokirjallisuuden kohdalla on syytä kysyä ja miettiä tarkkaan, olisiko Kansalliskirjasto tai jokin vastaava taho kiinnostunut kirjojen säilyttämisestä. Tarpeettoman käyttökirjallisuuden taas voi viedä huoletta esimerkiksi seurakuntien kirpputoreille. Jos kirjoista haluaa saada pienen rahallisen vastineen, kannattaa asiasta tiedustella antikvariaateista. 

Hyvässä tai edes tyydyttävässä kunnossa olevaa kirjaa ei pidä heittää roskiin.