Agricolan Abc-kirja - mitä varten? (1/2)

22.11.2018

Agricolan Abc-kirja ("Abckiria") on monien arvoitusten kirja, edellä aikaansa, ja juuri sellaisena niin viehättävä ja sopiva olemaan suomenkielisen kirjallisuutemme aivan ensimmäisiä. Eräs pohdiskelujen aihe on ollut, minkälaisia tarkoituksia varten Agricola Abc-kirjansa kirjoitti.

"Quin Abckiria ensin on..."

Agricolalle itselleen Abc-kirja merkitsi hänen ensimmäistä painettua kirjaansa. Voimme aavistella, miten jännittynein mielin Agricolan on täytynyt ensimmäistä kirjaansa valmistella; onkohan tässä nyt mitään järkeä? mitä kaikki tulee maksamaan? miten kaikki kirjan painamiseen ja kuljettamiseen liittyvät asiat järjestyvät?

Jos se otaksuma pitää paikkansa, että kirja painettiin Tukholmassa Amund Laurentssonin kirjapainossa, on kirja nähnyt ensimmäisen kerran päivänvalon joko vuonna 1543 tai 1544. Se tiedetään, että Agricola toimi tuohon aikaan (1539-1548) Turun katedraalikoulun rehtorina.

Agricolan tutkimuksen eräs peruskysymys on pitkään ollut, julkaisiko Agricola Abc-kirjansa jälkeen myös erillisen katekismuksen. Vallalla olevan tulkinnan mukaan "Abckiria" ja se, mitä Agricola Psalttarin alkurunossa tarkoittaa "AlcuOpilla", ovat todennäköisesti ilmestyneet samassa kirjassa. Esimerkiksi uusimmassa Suomen kansallisbibliografiassa (1996) katekismus on kyllä edelleen erikseen Agricolan kirjojen luettelossa, mutta tästä kuitenkin todetaan: "Agricola ei liene julkaissut katekismusta". Joka tapauksessa Agricolan julkaisema Abc-kirja on sisältänyt sekä aapis- että katekismusosuuden.

Tärkeä alkuruno

Abc-kirjan päätarkoitus Agricolalle itselleen oli kristillisen uskon, ts. Jumalan tuntemisen vahvistaminen kirjan käyttäjien sydämissä. Kirjainyhdistelmällä "Abc" on kirjan nimessä siis selvästi kaksoismerkitys: sillä viitataan tietysti kirjan aapisosaan - aakkosiin - mutta myös "Jumalan käskyjen ja mielen" tuntemaan oppimiseen. Kirjan tarkoituksena oli opettaa ihmisiä lukemaan (lukemisen ABC), jotta he voisivat itse lukemalla oppia perusasiat kristillisestä uskosta (uskon ABC).

Agricola on laatinut kirjan nimiölehdellä olevan alkurunonsa itse, vaikka esikuvana hänellä on tiettävästi ollut ainakin Philipp Melanchtonin vuonna 1536 laatiman aapiskatekismuksen vastaavanlainen alkuruno (näin mm. Tarkiainen & Tarkiainen 1985; Heininen 2007). Alkurunossa Agricola on mielestäni omaperäisenä kirjailija parhaimmillaan; helpompaa on luetella karjalaisten ja hämäläisten epäjumalia tai moitiskella pappeja laiskoiksi, vaikeampaa puhutella lukijoiden sydämiä "hyvän sanan" voimalla. 

Alkurunon sisällöllinen kohokohta löytyy sen keskeltä: Laki / se sielun hirmuttaa / mut Kristus sen taas lohduttaa. Tässä kohdassa on lausuttuna ytimekkäästi se hengellis-teologinen perusmotiivi, minkä Agricola oli viimeistään opiskeluaikanaan Wittenbergissä sisäistänyt ja josta käsin Agricolan kirjallinen julistus - moitteineen ja lohdutuksineen - voidaan Abc-kirjan jälkeenkin painetuissa teoksissa ymmärtää. Tämä perusmotiivi on kysymys kristillisen lain ja evankeliumin dynamiikasta.

Katekismusosuuden sisältö

Abc-kirjan katekismusosuuden pääosa muodostuu kymmenestä käskystä, uskontunnustuksesta, Isä meidän -rukouksesta, enkelin tervehdyksestä sekä kasteen, ripin ja ehtoolllisen sakramenteista. Tutkimuksessa olennaista on vertailla näiden pääosien valintaa ja järjestystä sekä osien ingressejä ja tekstien valintaa ja sanamuotoja ajan muuhun katekismuskirjallisuuteen, esimerkiksi Lutherin Vähä katekismukseen (1529). Tällöin niin Agricolan lähteet kuin oma toimitustyö tulevat huomioiduiksi.

Katekismusosuuden rukousosa sisältää ruokarukoukset, aamu- ja iltarukoukset sekä kellonsoittorukoukset. Rukousosa kuitenkin tunnetaan säilyneenä ainoastaan vuoden 1559 painoksessa, joten rukoukset eivät välttämättä ole kuuluneet Abc-kirjan ensimmäiseen painokseen. Lutherin Vähä katekismus ei sisällä kellonsoittorukouksia, joten Agricola (tai vuoden 1559 painoksen toimittaja) on tässäkin kohdassa - kuten enkelin tervehdyksen mukaan ottamisessa jo katekismuksen pääosaan! - selvästi Lutheria varovaisempi suhteessa keskiaikaiseen, katoliseen perinteeseen.

"Ope nyt vanha ja nuori..."

Edellä sanotusta piirtyy jo monipuolinen kuva siitä, miksi Agricola kirjansa kirjoitti. Kirja on selvästi ns. aapiskatekismus, jolla Agricola vanhaan katoliseen katekismustraditioon liittyen, reformaatiosta sysäyksen saaneena ja Turun katedraalikoulun rehtorina toimien pyrki juurruttamaan kristinuskon perusopetuksia kirjan käyttäjien sydämiin - niin "vanhalle" kuin "nuorelle" -  ja nimenomaan kansankielisinä. Abc-kirjan vaikutusvaltaisin seuraaja Suomessa tuli siten olemaan Johannes Gezelius vanhemman ensimmäisen kerran vuonna 1666 julkaisema aapiskatekismus Yksi paras lasten tawara. Sen kautta viimeistään alkoi toden teolla toteutua myös Agricolan mielessä ollut visio.

Mutta minkälaista oli Abc-kirjan todellinen käyttö 1500-luvun puolivälin Suomessa? Käytettiinkö kirjaa lukemaan oppimiseen kaupunkikouluissa, kuten Porvoossa, Helsingissä, Porissa tai Raumalla? Oliko kirja ahkerassa käytössä Agricolan omassa Turun katedraalikoulussa tai Viipurin tuomiokirkkokoulussa? Käyttivätkö tavalliset papit kirjaa työssään? Oliko joissakin kodeissa Abc-kirja? 

Vaikuttaa siltä, että Agricolan aapiskatekismus putosi Suomessa maaperään, jossa sen käytölle ei vielä  ollut paljoakaan paikkoja tai ainakaan kasvun edellytyksiä. Kuten tunnettua, merkitsi reformaatio esimerkiksi koululaitokselle aluksi Suomessa myös taantumista; oppilasmäärät ainakin putosivat. Joka tapauksessa lukemaan oppiminen tapahtui ymmärtääkseni edelleen kouluissa ensisijaisesti latinaksi - kenties myös ruotsiksi - koska harvat opintojen tielle lähteneet nuorukaiset pyrittiin kouluttamaan joko valtion virkoihin tai kirkon oppineiksi papeiksi. Minkäänlainen kansan lukemaan opettaminen ei vielä 1500-luvun puolivälissä päässyt edes käyntiin.

Samantyyppinen huomio koskee Suomessa myös kotien elämää. Luther oli Saksassa tarkoittanut Vähä katekismuksen myös kotien kirjaksi, mutta ainakin Suomessa oltiin vielä kaukana tilanteesta, jossa monessakaan kodissa olisi alettua kirjoja käyttää. Selvä kodinhenkisyys huokuu kyllä myös Agricolan alkurunosta - vaikka Agricola vielä 1540-luvulla oli perheetön mies - mutta milläs "lapsi hyvä" luet, ellei ole edes hyllyssä kirjaa, mistä lukea. "Esteitä" lukemiseen oli siis vielä paljon edessä.

Agricolan Abc-kirja oli siis - mitä tulee sen kokonaisvaltaiseen visioon - sellaisen lukemisen ja sellaisen kristillisen kirjan käytön tienraivaaja, jolle ei vielä löytynyt juurikaan paikkaa oman aikansa valtion ja kirkon rakenteissa tai kansan elämässä. Heininen (2007, 168) mainitsee kiinnostavan tiedon siitä, että suomalaisesta aapiskirjasta kuullaan vuoden 1559 painoksen jälkeen seuraavan kerran (vasta) vuonna 1621; tuolloin Turun piispa Ericus Erici Sorolainen mainitsee, että monet ovat oppineet lukemaan "niistä ABCkirjoista, joita heidän tykönsä on lähetetty".

Agricolan Abc-kirjan jälkeen seuraava (tunnettu ja säilynyt) aapiskatekismus on vuodelta 1629.


Kirjallisuutta: 

Lutherin Vähä- ja Isokatekismus sekä Schmalkaldenin opinkohdat, STKSJ 138, 1984. Helsinki.

Viljo Tarkiainen & Kari Tarkiainen, Mikael Agricola: Suomen uskonpuhdistaja, 1985. Helsinki.

Suomen kansallisbibliografia 1488-1700, toim. Tuija Laine & Rita Nyqvist, 1996. Helsinki.

Simo Heininen, Mikael Agricola: elämä ja teokset, 2007. Helsinki.