Agricolan käsikirja kasteesta (1549)

18.11.2020

Agricolan toimittama Käsikirja kasteesta ja muista kristikunnan menoista (1549, 80 sivua) on Agricolan neljäs kirja ja varhaisin painettu suomenkielinen kirkollisten toimitusten käsikirja. Käsikirja alkaa nimiösivun ja sisällysluettelon jälkeen kasteen "alkupuheella" (s. 3-5) ja varsinaisen kasteen sekä kasteen vahvistamisen kaavoilla (s. 6-14). Seuraava kirkollisten toimitusten painettu suomenkielinen käsikirja tuli olemaan Ericus Erici Sorolaisen toimittama Käsikirja jumalanpalveluksesta ja kristillisistä kirkonmenoista (1614).

Käsikirjan ja sen aloittavien "kastekaavojen" päälähteenä ja lähimpänä esikuvana on vuoden 1548 ruotsinkielinen käsikirja (Een handbook ther uti döpelsen och uti annat meer christeligha förhandlas). Vuoden 1548 painoksesta Agricola on suomentanut esimerkiksi kasteen vahvistamisen kaavan, joka puuttuu kokonaan Handbookin aiemmista laitoksista (Tarkiainen&Tarkiainen 1985, 206). Toisaalta Agricola on tapansa mukaan tehnyt myös ruotsinkieliseen käsikirjaan joitain muutoksia ja lisäyksiä ottaen huomioon oman hiippakuntansa tarpeet ja perinteet. Kasteen osalta eniten tilaa vievä muutos on sen alkuun lisätty "alkupuhe" kastevieraille ja papeille, jonka Agricola on suomentanut - jälleen pienin muutoksin - Lutherin vuoden 1526 kastekirjasta Taufbüchlein (Lempiäinen 1965, 85-86).

Kasteen "alkupuheen" jälkeen kasteeseen liittyviä kaavoja on siis Käsikirjassa kaksin kappalein. Ensimmäinen on tietenkin varsinainen kastekaava ("Kasteesta"), jonka yhteyteen "alkupuhekin" lähinnä kuuluu ja jonka mukaan pappien tuli lapset Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastaa. Agricolan aikana Suomessa lapset pyrittiin kastamaan periaatteessa mahdollisimman pian syntymän jälkeen, kastepaikkana tuli olla kirkko ja ajankohtana mieluiten pyhäpäivä, jolloin seurakunta oli muutenkin koolla (Lempiäinen 1965, 19-21, 38, 51-53). Varsinainen kastaminen tapahtui ilmeisesti vielä upottamalla lapsi kastemaljan eli funtin veteen siten, että ainoastaan lapsen pää jäi kastettaessa näkyviin (ks. ibid., 134-137). 

Toisena kaavana esiintyy ns. kasteen vahvistamisen kaava ("Tällä tavalla ne kotona kastetut lapset kristittämän pitää"). Agricolan toimituksen alkuun suomentamat ohjeet ovat hieman epäselvät, mutta perusideana on, että jos lapsi oli kastettu (oikein) hätäkasteella tai esim. pitkien matkojen tai huonojen säiden takia jo kotona (vaikka papinkin toimesta), tultiin vielä myöhemmin kirkolle toimittamaan kasteen vahvistaminen, "kristiminen" (ks. Lempiäinen 1965, 38-44). Epäselvissä tilanteissa, kun ei voitu olla varmoja, oliko lapsi jo kastettu (oikein), päädyttiin toimituksen osalta ilmeisesti jonkinlaiseen kompromissiin; käytettiin kasteen vahvistamisen kaavaa, mutta kaavaan lisättiin - ilmeisesti sen alkuun - kasteakti normaalein sanakääntein, jotta lapsi tulisi varmuudella ja oikein kastetuksi (ks. ibid., 159). 

Tässä julkaistaan Agricolan Käsikirjan kasteosuus kuta kuinkin nykykielisessä kirjoitusasussa. Joitain Agricolan käyttämiä sanoja on merkitty hakasulkeisiin. Kaikki punaisella merkityt kohdat ovat omia kommentteja ja lisäyksiämme. Olemme mm. suorittaneet vertailua ns. Westhin koodeksin (W1546) ja Upsalan koodeksin B28 (U1548) käsinkirjoitettuihin kastekaavojen suomennoksiin, jotka molemmat ovat todennäköisesti hieman Käsikirjan kastekaavaa varhaisempia (ks. Häkkinen 2017, 244). Pääosien jako ja otsikoinnit (I-IV) ovat nykyisen Suomen ev.lut. kirkon Kirkollisten toimitusten kirjan (hyv. 2003) mukaisia. 

Agricolan aikana lapsen vanhemmat olivat ilmeisesti vain harvoin paikalla kastetoimituksessa. Käsikirjan kastekuvassa (s. 6) papin vasemmalla puolella kummi pitämässä lasta sylissään. Papin oikealla puolella ilmeisesti lukkari pitämässä käsikirjaa, taaempana kaiketi toinen kummi.

Reformaation vaikuttama konkreettisin muutos kasteeseen oli sen kokonaan kansankielistyminen (jo keskiajalla toimituksessa oli käytetty jonkun verran äidinkieltä). Sen sijaan vielä Agricolan aikana ei kasteeseen liittyviä runsaita tapoja juurikaan karsittu (pois jäivät kuitenkin syljen käyttö sekä pyhällä oljyllä voitelu).

Lut(h)erilaisen kastenäkemyksen painotuksen voisi tiivistää kolmeen sanaan: lahja, lahja, lahja. Agricolan Lutherilta suomentamin sanoin kaste on "hengellinen äitimme, josta me uudestisynnymme Jumalan valtakunnan lapsiksi".

Kasteesta alkupuhe


A. Kehotuspuhe kastevieraille

Agricola on siis suomentanut kehotuspuheen kastevieraille (A) sekä ohjeet papeille (B) Lutherin kastekirjasta, ja molemmat siis puuttuvat vuoden 1548 ruotsinkielisestä käsikirjasta. Myöskään W1546:ssa tai U1548:ssa ei ole "alkupuhetta". Kummeista Agricola käyttää Käsikirjan kasteosuudessa kahta sanaa: kutsevi [gutsevi] ja kummi [gumma].

Ensin pappi kehottakoon [macta pappi manata] kummeja [gutzeuita, gummia] ja läsnä olevia [lesseseisouita] näillä taikka tämän kaltaisilla [sencaltaisilla] sanoilla pyhän kasteen avusta, voimasta [auwsta, wäeste] etc.

Että me (rakkaat ystävät, veljet ja sisaret Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa) joka päivä kyllä kuulemme ja näemme, kuinka sangen häijysti [heiusti], hitaasti, laiskasti ja kevytmielisesti [irtasta] tämän pyhän, kalliin, korkean ja lohdullisen lapsikasteen sakramentin [casten sacramentin cansa lastein] kanssa toimitaan [ylitze prucatan] - vaikka [että] se on meidän hengellinen äitimme [eiti], josta me uudestisynnymme [wdhesta synnyme] Jumalan valtakunnan lapsiksi. Niin tämä [se] ylenkatsominen ensin siitä tulee, että ne, jotka siinä mukana ovat [tykönä seisovat], eivät mitään tai [eli] hyvin [juuri] vähän kasteesta ymmärtävät, mitä siinä puhutaan taikka tehdään - niin kuin tähän asti (sen pahempi) ja vielä nytkin tapahtuu. Sen tähden minä kehotan [manan] teitä, sekä "kutsevia" että "kummeja", että myös kaikkia läsnä olevia [lesseseisouaiset], että te tästä kasteen kulusta [menosta] ja sanoista yhdessä [ynne] minun kanssani vaarin ottaisitte vahvan uskon ja jumalisuuden kanssa.

Sillä eipä tämä ole jokin lastenleikki eikä ihmisten säädös [lasten leicki eike inhimisten säty], vaan itse totisen Jumalan jaloin teko, ja suurin taivaallinen vaikutus, joka tässä toimitetaan [quin tesse prucatan]. Sillä, että tässä sinä kuulet näiden seuraavien [noutauaisten] rukousten sanoissa, miten valittaen [surkiasta] ja tosissansa se kristillinen kirkko, pyhä seurakunta, tämän lapsen tänne tuo [edestoottapi], ja niin vahvojen ja varmojen [wissein] sanojen kanssa Jumalan edessä tunnustaa, että se on perkeleen riivaama ja yksi syntinen ja vihan lapsi, joka niin hartaasti [achkerasti] armoa ja apua kasteen kautta rukoilee, että hän voisi [mactais] Jumalan lapseksi tulla.

Sen tähden, ajattelehan [ioskas aiattelisit], ettei se suinkaan leikki ole, vaan totinen tosi perkelettä vastaan sotia, ja sitä samaa, ei (vain) lapsukaisista pois karkottaa, vaan [mutta] myös senkaltaista vihollista lasten kimpusta [lasten caulahan] koko [caikexi] heidän elinajaksensa pois häätää [härsyttää]. Niin, että kyllä tarpeellista olisi tätä köyhää lasta täydestä sydämestä ja vahvassa uskossa auttaa ja nöyrästi rukoilla, että Jumala häntä, ei vaan siitä perkeleen vallasta päästäisi - niin kuin sitäkin rukoillaan - vaan myös kaikella muotoa häntä vahvistaisi, että hän [se] voisi [machtais] häntä vastaan sekä elämässä että kuolemassa urhoollisesti seisoa. Ja minä pelkään (rakkaat ystävät), että moni köyhä ihminen kasteen jälkeen sentähden niin moneen suureen syntiin on langennut ja usein langetaan, että heidän kasteessansa niin huonosti [heiusti] ja laiskasti, niin hitaasti ja jumalattomasti, heidän edestänsä rukoiltu on.

Niin tulee (ystäväni) tässä myös ajatella, että nämä ovat vähimmät kappaleet kasteesta: että lasten kasvoihin risti tehdään, suola suuhun annetaan, valkealle paidalla puetaan ja sytytetty kynttilä käteen annetaan ja muita tämän [sen] kaltaisia, jotka [quin] ihmisiltä kasteen kaunistukseksi lisätty on. Vailla [paitzi] kaikkea näitä, kaste kuitenkin on kaste ja voidaan [machta] kyllä toimittaa ilman näitä. Sillä eivät nämä ole ne oikeat kasteen perustukset eivätkä okaat [odat], joita perkele välttää ja pakenee, vaan Jumalan sanat, säädökset [sädyt], Hengen voima ja rukous uskossa sen tekevät. Ulkonaisia tekoja, menoja ja taikuuksia ei hän yhtään karta eikä pelkää. Sen tähden (rakkaat ystävät) katsokaamme, että me tässä totuuden pitäisimme ja vilpittömästi [ei vilpij] seisokaamme vahvassa uskossa, kuulkaamme varmoina [wisusti] Jumalan sanat ja todesta rukoilkaamme. Sillä, että niin usein kuin te kuulette papin sanovan "rukoilkaamme" hän kehottaa [manoi] sinua hänen kanssansa rukoilemaan. Niin pitää myös kummien [gutzeuit, gummat] ja läsnä olevien [lesseseisouaiset] yhdessä Jumalan tykö (nämä) sydämessänsä mainitsemaan. Ja älkäämme me näitä unohtako.

Sillä, että kasteessa itse Jumala, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuoleman, hautaamisen ja ylösnousemisen kautta, hänen ylenpalttisen ja ansaitsemattoman [perettömen] armonsa meidän päällemme runsaasti alaslaskee. Niin, että hän itse sen kutsuu uudeksi syntymiseksi [wdexi syndymisexi], jolla me kaikesta perkeleen voimasta [angarudesta], syntien raskaudesta, kuoleman vallasta ja helvetin vankeudesta vapaaksi tulemme, sen iankaikkisen elämän lapsiksi ja kaiken Jumalan hyvyyden perillisiksi, ja Jumalan, itse [tosin] Jumalan, omiksi lapsiksi ja Kristuksen Jeesuksen veljiksi meidät luetaan.

Oi siis [aha] rakkaat kristilliset ystävät. Älkäämme siis niin hitaasti ja kylmästi tämän kaltaista [sencaltaista] sanomatonta lahjaa pitäkö ja käyttäkö [prucatko. Sillä tämä [ette se] pyhä kaste on meidän hengellinen äitimme [eiti], ainoa turvamme ja kaikkiin jumalisiin armoihin [jumalisiin armoin] sisälle käyminen ja kaikkien pyhien osallisuus. Tähän [sihen] Jumala meitä auttakoon. Aamen.

B. Ohjeet papeille

Kehotus [manaus] pappien tykö.

Lue siis (hyvä kunniallinen pappi) sekä nämä sanat pyhästä kasteesta että kaikki muut ajallansa hyvästi, selkeästi ja hitaasti [pitkehen], niin että sekä kummit [gutzouit, gummat] ja muut Jumalan ystävät, jotka kuulevat [pältecwleuat] voisivat [machtaisit] sinun kanssasi sydämestänsä saakka rukoilla; ensin sen lapsukaisen tuskan Jumalan edessä ilmoittaen, sitten Jumalalta täydellistä apua anoen perkelettä vastaan, koska [quin] ei hän tätä leikkinä pidä.

Viimein on sangen kohtuullista ja oikein, ettei juopunut tomppeli olisi se pappi, eikä muuten tylyn sallittaisi ja suotaisi kastaa, jollei äärimmäinen [ylimeinen] hätä ja pakko vaadi. Niin myös ei tule kevytmielisiä [irtat] eikä lapsia kummeiksi [gutzouixi] kutsua, vaan hurskaita, toimellisia, vakaita ja jumalisia pappeja ja kummeja [gutzouit], jotka todesti ja vilpittömästi [ei wilpin cansa] tähän taivaalliseen asiaan ryhtyvät [rupeisit], ettei tämä korkea jumalinen sakramentti perkeleen nauruksi ja itse Jumalan pilkaksi kääntyisi. Mutta varsinkin [ennen caikia] pappi kysyköön huolellisesti [wisusti], kuka lapsen isä on etc.



Kasteesta


I  JOHDANTO

1. Nimeäminen, pieni eksorkismi ja ristinmerkki

Varsinainen kastetoimitus alkaa lapsen nimen kysymisellä, ns. pienellä eksorkismilla ja ristinmerkin tekemisellä lapsen otsaan ja rintaan (näistä ks. Lempiäinen 1965, 86-87, 93-105). Tässä "ensimmäisessä nimen kysymisessä" on nähdäkseni kyse myös lapsen varsinaisesta nimeämisestä (vrt. kohdat 9 ja 10). W1546:ssa ja U1548:ssa nimen kysyminen vaikuttaisi olevan "monikollinen": Ensin kysyköön pappi lapsen "nimiä" (W1546)/"nimije" (U1548). W1546&U1548: sanokoon lapsen päälle (vrt. Agricola: hän sanokoon lapsen ylitse); lähde tästä ulos (vrt. mene tästä ulos); lävitse hänen voimansa (vrt. hänen voimansa kautta); lapsen kasvoihin ja rintaan (vrt. lapsen otsaan ja rintaan).

Ensin pappi kysyköön, keneksi lapsi nimitetään [mixi lapsi nimiteten], ja sitten hän sanokoon lapsen ylitse nämä sanat.

Mene tästä ulos, sinä saastainen perkele, ja anna sille Pyhälle Hengelle sija. Hänen voimansa kautta, joka on tuleva tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Aamen.

Niin tehköön ristin lapsen otsaan ja rintaan, ja sanokoon.

Ota se pyhä ristinmerkki [sen pyhen ristin merkki] sekä sinun kasvoihisi että rintaasi.

2. Kättenpäällepaneminen ja rukous

Kaksi vaihtoehtoista rukousta; kättenpäällepanemisen tapa tässä kohdassa ja molemmat rukoukset peräisin jo keskiajalta (ks. Lempiäinen 1965, 105-107). Vrt. Lehtonen (1931, 195) toteaa, että pappi olisi lukenut molemmat rukoukset (samoin Häkkinen 2017, 245). "Piltille" eli poikavauvalle vaihtoehtoinen "piika" eli tyttövauva on merkitty Käsikirjassa marginaaliin. W1546:ssa ja U1548:ssa piltti/piika ja lapsen nimen (N.) sanomisen sijaan on käytetty pelkkää ilmaisua "palvelija", ensimmäisessä rukouksessa nimen (N.) kera. W1546&U1548: esim. mahtaisi sinun käskysi jälkeen käydä (vrt. sinun käskyjäsi seuraisi); enänisi hyvyydessä (vrt. lujittuisi parampaan päin); kuolematon uskallus (vrt. loppumaton turva).

Sitten pankoon pappi kätensä lapsen pään päälle [pänpäle] ja sanokoon.

Oi kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, raaski [raskitze] armollisesti katsoa tämän sinun pilttisi/piikasi N:n päälle, jonka uskoon kutsunut olet. Pois aja hänestä kaikki hänen sydämensä sokeus [sokiudet] ja särje kaikki perkeleen siteet, joilla hän sidottu on. Avaa hänen eteensä sinun laupeutesi ovi, niin [sempäle] että hänet merkittäisiin sinun viisautesi merkillä, että häneltä kaikki pahat himot pois katoaisivat, ja että hän sinun käskyjäsi seuraisi [tauoitais] ja sinua iloisesti palvelisi sinun pyhässä seurakunnassasi, lujittuisi [lisändyis] parempaan päin ja olisi mahdollinen sinun pyhän kasteesi ottamaan, ja siitä saada sen totisen voitelun. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Aamen.

[TAI]

Rukoilkaamme.

Oi kaikkivaltias Jumala, joka kaikkien niiden loppumaton turva olet, jotka sinulta jotakin pyytävät, kaikkien niiden Vapahtaja, jotka sinua avuksensa huutavat, ja kaikkien niiden rauha, jotka sinua rukoilevat, sinä, joka olet uskollisten elämä ja kuolleitten ylösnousemus. Minä huudan tämän sinun pilttisi/piikasi N:n puolesta, joka sinun kasteesi lahjaa anoo ja halajaa sinun iankaikkista armoasi sen uudestisyntymisen [wdensyndymisen] kautta, joka Hengessä tapahtuu. Ota hänet sinun tykösi, Herra, kuten sinä itse sanonut olet: "Anokaa ja te saatte. Etsikää ja te löydätte. Kolkuttakaa ja teille avataan." Niin tee myös nyt, kuten [quin] sinua rukoillaan, ja avaa ovi hänen eteensä, joka kolkuttaa, että hän saisi sen hengellisen kasteen iankaikkisen siunauksen [hyuestisiugnauxen] ja osalliseksi tulisi siitä valtakunnasta, jonka luvannut [wlosluvanut] olet. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Aamen.

3. Suolan antaminen

Suolan antaminen keskiaikainen, ellei peräti vanhakirkollinen tapa; Suomessa tapa jäi pois käytöstä 1500-luvun loppuun mennessä eikä sitä esiinny enää vuoden 1614 käsikirjassa (ks. Lempiäinen 1965, 108-112). W1546: "yleswalgaiskon sinun"/U1548: "ylaesvalghaiskon sinun" (vrt. "ylesualistakon sinun"). W1546&U1548: pitää oleman (vrt. olkoon).

Tässä antakoon pappi suolaa lapsen suuhun ja sanokoon.

Jumala, joka sinut luonut on, val(k)aiskoon sinut [ylesualistakon sinun] ja antakoon sinulle viisauden suolan, joka sinun johdattajasi olkoon [olkon] iankaikkiseen elämään. Aamen.

4. Vuorotervehdys ja rukous

Vuorotervehdys tässä kohdassa ruotsalaisen vuoden 1541 käsikirjan "uutuus", ja tätä seuraava ns. vedenpaisumusrukous ilmeisesti Lutherin muotoilema (ks. Lempiäinen 1965, 112-114). W1546:ssa ja U1548:ssa rukouksessa jälleen piltin/piikan sijaan pelkkä "palvelija". W1546: hukuttanut Punaiseen mereen/U1548: hukuttanut Ruskeaan mereen (vrt. Punaiseen mereen upottanut). W1546&U1548: esim. veden kautta (vrt. vedenpaisumuksen välityksellä); kovasydämisen faraon (vrt. paadutetun faraon); Jumalaa pelkäämättömien joukosta (vrt. jumalattomien joukosta). 

Herra olkoon teidän kanssanne.

Niin myös sinun henkesi kanssa.

Rukoilkaamme.

Oi kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, joka sinun oikeudenmukaisen [oikian couan] tuomiosi kautta, olet sen uskottoman maailman vedenpaisumuksen välityksellä [läpitze] kadottanut ja sen uskollisen Nooan, itse kahdeksantena [itze cahdexana], sinun suuren laupeutesi kautta pelastit, ja (joka) olet myös sen paadutetun [paadhutetun] faraon ja kaiken hänen sotaväkensä siihen Punaiseen mereen upottanut, ja olet sinun kansasi Israelin sen lävitse kuivin jaloin vienyt, jossa kansan [? ionga cansa] sinun pyhällä kasteellasi merkiten. Sinä, joka myös teit sinun pyhän Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kasteen kautta Jordanin ja kaikki muut vedet terveeksi tekeväksi [teruelisexi] virraksi ja säädit kasteen, jossa synnit Jeesuksen nimeen pois pestään. Niin katso nyt armollisesti tämän sinun pilttisi/piikasi N:n päälle ja anna hänelle oikea usko ja uudista häntä Hengessä tämän terveeksi tekevän [terualisen] virran kautta, että häneltä pois katoaisivat kaikki ne synnit, jotka hänen päällensä Aadamista tulleet ovat ja ne, jotka hän myös itse tehnyt on, ja että hän erkanisi siitä jumalattomasta joukosta ja tulisi siihen pyhään arkkiin, joka on sinun pyhä kristikuntasi, siinä täytettäisiin Pyhällä Hengellä ja saisi sen iankaikkisen elämän. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.

5. Suuri eksorkismi ja rukous

Ns. Suuri eksorkismi (ristimerkein) tässä ja ns. valorukous keskiaikaisen, reformaation säilyttämän perinteen mukaiset; eksorkismi lyheni tästä jo vuoden 1614 käsikirjaan huomattavasti (ks. Lempiäinen 1965, 115-118). W1546:ssa ja U1548:ssa piltin/piikan sijaan jälleen "(Jumalan) palvelija", toisella ja neljännellä kerralla nimen (N.) kera. W1546&U1548: esim. sinun iankaikkisen ja lausumattoman hyvyytesi tähden (vrt. sinun iankaikkisen, käsittämättömän hyvyytesi tähden); antaisit hänelle oikean uskon, tiedon, taidon ja toimen (vrt. antaisit hänelle oikean uskon, ymmärryksen, toimen, tiedon ja taidon).

Minä manaan sinua, sinä saastainen henki, Isän Jumalan (+) ja Pojan (+) ja Pyhän Hengen (+) nimen kautta, että sinun pitää uloslähtemän tästä Jumalan piltistä/piikasta, joka sen Pyhän Hengen temppeli oleman pitää. Ja tunne sinun tuomiosi, sinä saastainen perkele, anna sen oikean ja elävän Jumalan kunnia saada, anna hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja sen Pyhän Hengen kunnia saada, ja pakene tästä hänen piltistänsä/piikastansa N:stä. Sillä, että Jumala ja meidän Herramme Jeesus Kristus on hänet kutsunut armoihinsa [armohinsa], siunaukseensa [hyuestisiugnauxeens] ja kasteeseensa. Niin pakene nyt pois, sinä saastainen perkele, ja älköön olko sinulla mitään tekemistä tämän Jumalan piltin/piikan N:n kanssa, joka kieltää [poiskieldepi] sinun maailmasi ja sitten etsii, mikä Jumalan omaa on.

Rukoilkaamme.

Oi pyhä Isä, kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, josta kaikki totuuden valkeus ulos tulee. Me rukoilemme sinua sinun iankaikkisen, käsittämättömän hyvyytesi tähden, että antaisit sinun siunauksesi [hyuestisiugnauxes] tulla tämän sinun pilttisi/piikasi N:n ylitse, ja ylösvalaisisit hänet, ja antaisit hänelle oikean uskon, ymmärryksen, toimen, tiedon ja taidon, että hän olisi mahdollinen sinun pyhälle kasteellesi tulemaan ja sinun pyhissä sanoissasi alati pysyisi. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.


II  SANA

6. Lasten evankeliumi

Raamatunkohtana Mark. 10: 13-16 - sama kuin Manuale Aboensessa (1522), W1546:ssa, U1548:ssa ja nykyäänkin. W1546&U1548: esim. opetuslapset "yrmeit" heitä (vrt. nuhtelivat heitä); koska Jeesus sen näki, oli hän "caruaisans" (vrt. närkästyi hän); ei hänen ikänänsä pidä siihen sisälle tuleman (vrt. ei hän suinkaan sinne sisälle pääse). W1546:ssa ja U1548:ssa lopussa "Jumalan olkoon kiitos".

Kuulkaamme sitä pyhää evankeliumia, jonka [quin] pyhä Markus kirjoittaa 10. luvussa.

Siihen aikaan toivat he lapsia Jeesuksen tykö, että hän heihin koskisi [rupeis]. Niin opetuslapset nuhtelivat heitä, jotka heitä [nite] edes toivat. Koska nyt Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni ja älkää kieltäkö heitä, sillä että heidän kaltaistensa [sencaltaisten] on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: jokainen, joka [quin] Jumalan valtakuntaa ei ota (vastaan) niin kuin lapsi, ei hän suinkaan sinne sisälle tule." Ja hän otti heitä syliinsä ja pani kätensä heidän päällensä ja siunasi [hyuestisiugnasi] heitä.

7. Isä meidän

Reformaation "uutuutena" polvistuminen Isä meidän -rukouksen ajaksi (Lempiäinen 1965, 121). Vastaava ohje W1546:ssa ja U1548:ssa. W1546:ssa Isä meidän -rukous vastaavin sanakääntein, U1548:ssa merkitty ainoastaan aloitus: Isä meidän etc. Upsalan koodeksi B28 kasteen osalta katkeaa tähän (käsikirjoitus on muutenkin vaillinainen).

Niin pappi pankoon kätensä lapsen pään päälle ja langetkoon polvillensa kummien [gummain] kanssa, ja yhdessä [ynne] rukoilkoon.

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty [pyhetty] olkoon sinun nimesi. Lähestyköön [lehestulcon] sinun valtakuntasi. Olkoon sinun tahtosi niin maassa kuin on taivaassa. Anna meille tänä päivänä [tenepene] meidän joka päiväinen leipämme. Ja anna meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin meidän velallisillemme [welgolistem] annamme. Ja älä johdata meitä kiusaukseen, vaan [mutta] päästä meitä pahasta. Sillä, että sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.


III  KASTAMINEN

8. Sisälle vieminen

Agricolan aikana kastetoimitus tapahtui tähän asti kirkon "ovella" tai "eteisessä", ja vasta tässä kohdassa siirryttiin kirkkosaliin kastemaljan luo, joka sijaitsi kirkon läntisellä päätyseinällä, sen pohjoispuolella (Lempiäinen 1965, 34, 123-124). W1546:ssa vastaava ohje, mutta toivotuksesta puuttuu aina -sana.

Sitten tarttukoon [ruuetcan] pappi lapsen käteen ja sisälle vieköön hänet [sen] näin sanoen.

Herra kätkeköön sinun sisällekäymisesi ja uloskäymisesi nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.

9. Kysymykset

Kirkkosalissa kastetoimitus jatkui toisella nimen kysymisellä, ns. abrenuntiaatiokysymyksillä, uskontunnustuskysymyksillä ja kastekysymyksellä, joihin kaikkiin kummit lapsen puolesta vastasivat (näistä ks. Lempiäinen 1965, 125-128, 130-133). W1546:ssa vastaavat ohjeet, mutta kummien vastauksista abrenuntiaatiokysymyksistä, toisesta uskontunnustuskysymyksestä ja kastekysymyksestä puuttuu minä -sana. Lisäksi kolmannen uskontunnustuskysymyksen muotoilu hieman erilainen: "Uskotkos sen Pyhän Hengen päälle, pyhän kristityn seurakunnan, pyhäin osanottamisen, syntien anteeksisaamisen, ruumiin ylösnousemisen ja jälkeen kuoleman iankaikkisen elämän."

Kun [cosca] nyt lasta kastemaljan [fundin] päällä pidetään, niin pappi kysyköön lapsen nimen ja kummit [gummat] sanokoon lapsen nimen.

Pappi kysyköön.

N. Luovutkos pois perkeleestä? [N. Lowutkos pois perkelehest?] 

Kummit [gummat] vastaavat lapsen puolesta: Minä luovun.

Ja kaikista hänen teoistansa? Vastaus: Minä luovun.

Ja kaikista hänen menoistansa? Vastaus: Minä luovun.

Sitten kysyköön pappi uskosta sanoen.

Uskotko sinä Jumalan päälle, Isän kaikkivaltiaan, taivaan ja maan luojaan? Vastaus: Minä uskon.

Uskotko sinä Jeesuksen Kristuksen päälle, hänen ainoan Poikansa, meidän Herramme, syntyneen ja piinatun? Vastaus: Minä uskon.

Uskotko sinä sen Pyhän Hengen päälle, yhden pyhän kristityn seurakunnan, pyhäin osanottamisen, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän? Vastaus: Minä uskon.

Pappi kysyköön.

Tahdotkos kasteen? [Tachtocos castetta?] Vastaus: Minä tahdon.

10. Kaste, pukeminen ja kynttilän antaminen

Kaste suoritettiin Agricolan aikaan siis vielä todennäköisesti upottomalla lapsi kolmeen kertaan hartioita myöten kastemaljan veteen. Kasteen jälkeen pukeminen sekä palavan kynttilän anto ovat molemmat vanhakirkollista perua, mutta poistuivat molemmat vuoden 1614 käsikirjasta (Lempiäinen 1965, 144-148). W1546:ssa vastaavat kohdat, mutta joitain erilaisia muotoiluja: valkeaan vaatteeseen (vrt. valkean liinan lapsen päälle); tahrattonna [hieromattoman] pitää kantaman (vrt. pitää saastatonna...kantaman); yhden kynttilän (vrt. sytytetyn kynttilän); sytytetty lamppusi (vrt. palava kynttiläsi).

Niin pappi taas kysyköön lapsen nimen ja kastakoon hänet [sen] kolme kertaa näin sanoen.

Ja minä kastan sinut N. nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen.

Sitten puettakoon [puettacan] pappi valkean liinan lapsen päälle näin sanoen.

Jeesus Kristus puettakoon [puettakoon] sinut siihen puhtaaseen vaatteeseen, jota sinun pitää saastatonna hänen tuomioistuimensa [domioStolins] edessä kantaman.

Sitten pankoon pappi sytytetyn kynttilän lapsen käteen näin sanoen.

Ota sinun palava kynttiläsi [palauainen kynteles] sinun käteesi ja pidä tallessa [kätke] sinun kasteesi nuhteettomasti, niin [senpäle], koska Herra tulee häihin, että sinä voisit [macdaisit] kaikkien hänen pyhiensä kanssa häntä vastaan uloskäydä ja sisälle käydä hänen kanssansa siihen iankaikkiseen iloon. Aamen.


IV  PÄÄTÖS

11. Rauhan toivotus

Rauhan toivotus kummikehotuksen edellä oli reformaatioajan uutuus; vuoden 1614 käsikirjassa tähän kohtaan lisättiin lapselle suunnattu Herran siunaus, ja rauhan toivotus "Menkäätte Herran rauhaan" siirtyi luettavaksi vasta loppukehotusten jälkeen (Lempiäinen 1965, 148, 151-152). W1546:ssa tässä rauhan toivotus vuoden 1541 ruotsalaisen käsikirjan mukaisesti "Jumalan rauha olkoon sinun kanssasi".

Rauha olkoon teidän kanssanne.

12. Loppukehotus

W1546:ssa loppukehotukset vuoden 1541 ruotsinkielisen käsikirjan mukaisesti ainoastaan kummeille (ensimmäinen lause); Agricolalla vuoden 1548 ruotsinkielisen käsikirjan mukaan sekä kummeille että vanhemmille (Lempiäinen 1965, 149).

Niin kehottakoon [manatcan] pappi kummeja [gummia], että he opettavat lapselle Isä meidän, uskonkappaleet ja käskysanat. Ja myös, että isä ja äiti opettaisivat ja varjelisivat lasta, niin kuin kristittyjen ihmisten tulee tehdä.



Tällä tavalla ne kotona kastetut lapset kristittämän [christittemen] pitää


A. Ohjeet papeille

Ohjeen suomennos on siis Agricolalla hieman epäselvä; erityisesti varottiin tietenkin uudelleen kastamista, toisaalta reformaation myötä kiellettiin ns. ehdollinen kastaminen (ks. Lempiäinen 1965, 159). (Hätä)kasteen vahvistamisen kaavaa ei ole W1546:ssa eikä U1548:ssa, ja ruotsinkielisiinkin käsikirjoihin se tuli siis mukaan vasta vuoden 1548 painokseen.

Ensin pappi kysyköön, miten [quinga] lapsi kastettu on. Ja jos hän ymmärtää hänet [sen] oikein kastetuksi Isän Jumalan ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin älköön häntä [site] uudestaan [wastudhesta] kastako. Vaan, ellei häntä ole oikein kastettu, niin hänen (papin) pitää hänet [sen] kastaa tällä tavalla, kuin nyt seuraa.

Ja ei hänen (papin) pidä sen kaltaisten epäileväisten sanojen kanssa kastaa; "jos sinä olet kastettu, niin en minä sinua kasta jne.", kuten [quin] muutamat tyhmästi tekevät. Mutta vaan kastakoon oikein eikä [taicka ei] suinkaan sen mukaan [senperäste] kuin hän lapsen ymmärtää (epäselvä lause).


I  JOHDANTO

1. Nimeäminen ja ristinmerkki

Verrattuna kastekaavaan pieni eksorkismi on jätetty pois, koska kaste on jo tapahtunut.

Vaan, jos lapsi on kastettu, niin pappi käskeköön ensin nimittää [nimitte] lasta ja sitten tehköön ristin lapsen kasvoihin ja rintaan ja sanokoon.

Ota se pyhä ristinmerkki [se pyhen ristin merki] sinun kasvoihisi ja rintaasi.

2. Rukous

Verrattuna kastekaavaan rukouksessa pieniä muutoksia, koska kaste on jo tapahtunut. 

Sitten sanokoon pappi.

Rukoilkaamme.

Oi kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, raaski [raskitze] armollisesti katsoa tämän sinun pilttisi/piikasi N:n päälle, jonka uskoon kutsunut olet. Pois aja hänestä kaikki hänen sydämensä sokeus [sokiudhet] ja pois aja hänestä perkele. Avaa hänen eteensä sinun laupeutesi ovi, niin [sempäle] että hänet merkittäisiin sinun viisautesi merkillä, että häneltä kaikki pahat himot pois katoaisivat, ja että hän sinun käskyjäsi seuraisi [tauoitais] ja sinua iloisesti palvelisi sinun pyhässä seurakunnassasi, lujittuisi [lisändyis] parempaan päin, ja että hän vahvana pysyisi sinun pyhässä kasteessasi ja saisi sen iankaikkisen elämän (vrt. olisi mahdollinen sinun pyhän kasteesi ottamaan, ja siitä saada sen totisen voitelun). Saman, sinun rakkaan Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.

[TAI]

Rukoilkaamme.

Oi kaikkivaltias Jumala, joka kaikkien niiden loppumaton turva olet, jotka sinulta jotakin pyytävät etc.

3. Suolan antaminen

Sitten pappi suolan lapselle [lapsen] antakoon, kuten [quin] ennen sanottu on. 

4. Rukous

Verrattuna kastekaavaan vedenpaisumusrukouksessa ja valorukouksessa pieniä muutoksia, koska kaste on jo tapahtunut; ilmeisesti molemmat rukoukset luettiin (Lempiäinen 1965, 161). Rukousten välistä suuri eksorkismi on jätetty pois, samoin vedenpaisumusrukousta edeltänyt vuorotervehdys.

Ja sitten lukekoon tämän rukouksen.

Rukoilkaamme.

Oi kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, joka sinun oikeudenmukaisen [oikian couan] tuomiosi kautta sen uskottoman maailman vedenpaisumuksen kautta (vrt. välityksellä) kadottanut olet, ja sen uskollisen Nooan, itse kahdeksantena [itze cahdexana], sinun suuren laupeutesi kautta pelastit. Ja (joka) olet myös sen paadutetun [padhutetun] faraon ja kaiken hänen sotaväkensä siihen Punaiseen mereen upottanut, ja olet sinun kansasi Israelin sen lävitse kuivin jaloin vienyt, jossa kansan [ionga cansa] sinun pyhällä kasteellasi merkiten. Sinä, joka myös teit sinun pyhän Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kasteen kautta Jordanin ja kaikki muut vedet terveeksi tekeväksi [teruelisexi] virraksi ja säädit kasteen, jossa synnit Jeesuksen nimeen pois pestään. Niin katso nyt armollisesti tämän sinun pilttisi/piikasi N:n päälle ja anna hänelle oikea usko ja uudista häntä hengessä tämän terveeksi tekevän [terualisen] virran kautta, jonka lävitse hän vaeltanut on, ja että häneltä pois katoaisivat kaikki synnit (vrt. kaikki ne synnit, jotka hänen päällensä Aadamista tulleet ovat ja ne, jotka hän myös itse tehnyt on) ja että hän erkanisi siitä jumalattomasta joukosta ja pysyisi siinä pyhässä arkissa (vrt. ja tulisi siihen pyhään arkkiin), joka on sinun pyhä kristikuntasi, siinä täytettäisiin Pyhällä Hengellä ja saisi sen iankaikkisen elämän. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.

[JA]

Rukoilkaamme.

Oi pyhä Isä, kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, josta kaikki totuuden valkeus ulos tulee. Me rukoilemme sinua sinun iankaikkisen, käsittämättömän hyvyytesi tähden, että antaisit sinun siunauksesi [hyuestisiugnauxes] tulla tämän sinun pilttisi/piikasi N:n ylitse, ja ylös valaisisit hänet, ja antaisit hänelle oikean uskon, ymmärryksen, toimen, tiedon ja taidon, että hän olisi mahdollinen sinun pyhissä sanoissasi ja kasteessasi pysymään (vrt. sinun pyhälle kasteellesi tulemaan ja sinun pyhissä sanoissasi alati pysyisi). Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.


II SANA

5. Lasten evankeliumi

Sitten luetaan evankeliumi: Markus 10 [Marci. X].

Siihen aikaan toivat he lapsia Jeesuksen tykö etc.

6. Isä meidän

Sitten luetaan

Isä meidän etc.


III  KASTEEN VAHVISTAMINEN

7. [Sisälle vieminen]

Koska lapsi oli kastettu, kasteen alkuosa olisi voinut tapahtua kirkkosalissa; tässä kuitenkin ilmeisesti vasta siirryttiin kirkkosaliin tai ainakin lausuttiin tähän liittyvä toivotus (Lempiäinen 1965, 161). Vrt. Lehtonen (1931, 213) toteaa, että ainakin vuoden 1548 ruotsinkielisen käsikirjan hätäkasteen vahvistamisen kaavasta "sisälle vieminen" olisi jäänyt pois.

Niin myös

Herra kätkeköön sinun sisällekäymisesi etc.

8. Kysymykset

Verrattuna kastekaavaan abrenuntiaatio- ja uskontunnustuskysymykset samat; kastekysymys tietenkin puuttuu, koska kaste on jo tapahtunut. Alussa oleva nimikysymys on auki kirjoitettuna muotoon, joka näyttää tarkoittavan lapsen nimeämistä, eikä ainoastaan nimen kysymistä; toisaalta lapsiahan oli saanut "uuden" nimen jo kasteessa.

Kun [coska] lapsi on kastemaljan [fundin] päällä, niin kysyköön pappi lapsen nimen sanoen.

Nimeä lapsi [nimite lapsi].

Niin kysyköön pappi.

Luovutkos pois perkeleestä? [Lowutkos pois perkeleste?] Minä luovun.

Ja kaikista hänen teoistansa? Minä luovun.

Ja kaikista hänen menoistansa? Minä luovun.

Taas kysyköön pappi.

Uskotko sinä Jumalan päälle, Isän kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan? Minä uskon.

Uskotko sinä Jeesuksen Kristuksen päälle, hänen ainoan poikansa, meidän Herramme, syntyneen ja piinatun? Minä uskon.

Uskotko sinä sen Pyhän Hengen päälle, yhden pyhän kristityn seurakunnan, pyhäin osanottamisen, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän? Minä uskon.

9. Pukeminen ja kynttilän anto

Sitten puettakoon [puettacan] pappi valkean liinan lapsen päälle ja sanokoon.

Jeesus Kristus puettakoon sinut etc.

Kynttilää [kynttelete] antaessansa näin sanokoon pappi.

Ota sinun sytytetty kynttiläsi [palauainen kyntelis] etc.


IV  PÄÄTÖS

10. Loppukehotus

Verrattuna kastekaavaan rauhan toivotus loppukehotuksen edeltä on jäänyt pois. Loppukehotuksen ohjeessa ei mainintaa vanhemmista.

Niin kehottakoon [manatcan] pappi kummeja [gummia] niin kuin ennen sanottiin.


Lähde: Mikael Agricola, Käsikiria castesta ia muista christikunnan menoista, 1549. Tukholma. Agricolan Käsikirja löytyy digitoituna Kansalliskirjaston ylläpitämästa Doria-julkaisuarkistosta (linkki).

Oikoluku, HTML: Martinkirja, 2020. Agricolan kieltä jonkun verran nykyaikaistettu. Joitakin alkuperäisiä sanoja on merkitty hakasulkeisiin. Tekijänoikeudet: Seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Mikael Agricola. Kuvat: Kuva on saatu screenshot-toiminnolla Doria-julkaisuarkiston Agricolan Käsikirjasta (linkki). Public domain.

Muut lähteet: Westhin koodeksi, n. 1546. Oikoluettuna: Kotus (linkki); Upsalan yliopiston kirjaston codex B 28, n. 1548. Oikoluettuna: Kotus (linkki).

Kirjallisuus: Aleksi Lehtonen, Kirkon pyhät toimitukset, 1931; Pentti Lempiäinen, Kastekäytäntö Suomen kirkossa 1500- ja 1600-luvuilla, 1965; Viljo Tarkiainen & Kari Tarkiainen, Mikael Agricola: Suomen uskonpuhdistaja, 1985; Kaisa Häkkinen, Kasteen kaava vanhimmissa suomenkielisissä kirkkokäsikirjoissa, 2017, teoksessa toim. Meri Heinonen & Marika Räsänen, Pohjoinen reformaatio.