Agricolan Messun messujärjestys (1549)

01.06.2020

Agricolan Messu eli Herran echtolinen (1549) on viides suomenkielinen kirja (olettaen, ettei Agricola julkaissut Abc-kirjansa jälkeen erillistä katekismusta) ja ensimmäinen suomenkielellä painettu messujärjestys. Agricolan aikaan "jo monet olivat ryhtyneet työhön" kirkollisten käsikirjojen suomentamiseksi - kuten säilyneet ns. Westhin koodeksi ja Uppsalan messukäsikirjoitus B28 osoittavat (Knuutila 1997) - mutta hiippakunnan johtoportaaseen kuuluneen Agricolan toimittama Messu eli Herran ehtoollinen päätyi näistä ainoana kirjanpainajan työpöydälle. Seuraava painettu messujärjestys on Juustenin Se pyhä messu somen kielen (1575) - yhdestoista painettu suomenkielinen kirja.

Agricolan Messu sisältää varsinaisen messujärjestyksen (s. 3-29) jälkeen joukon jumalanpalvelukseen tarkoitettuja Vanhan testamentin lukukappaleita (s. 29-50), suomennoksen 1. Mooseksen kirjan neljästä ensimmäisestä luvusta (s. 51-59) ja messuun tarkoitetun kirkkorukouksen (s. 59-64). Vanhan testamentin lukukappaleita on peräti 23, suurin osa Jesajan kirjasta ja yksi deuterokanonisesta Viisauden kirjasta. Niiden käyttöä koskeva latinankielinen ohje kuuluu suomennettuna seuraavasti: "Mutta koska on ollut tapana juhlapäivinä ympäri vuoden lukea epistolain sijasta eräitä profeettain ennustuksia Vanhasta testamentista, niin on nähty sopivaksi tulkita niitä suomeksi tähän liitetyt kappaleet, joita voidaan hedelmällisesti esittää Herran ehtoollisen vietossa paastosunnuntaina ja paastonaikoina (feria quarta, quatuor temporibus), Lucian päivän tienoilla ja muunakin vuoden aikana" (suomennos Tarkiainen & Tarkiainen 1985, 202). Kirkkorukouksena on perinteellisen Kuule meitä, laupias Herra Jumala -rukouslauseella varustetun litanian suomennos vaihtoehtoisine loppurukouksineen.

Agricolan toimittaman messujärjestyksen - joka tässä numeroituna (1-18) julkaistaan - kirjallisena päälähteenä on Olaus Petrin ruotsinkielinen messu vuodelta 1548, mutta Agricola on myös messujärjestyksessään sommitellut aineistoa oman hiippakuntansa keskiaikaiset perinteet ja vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen (esim. Knuutila 1997). Messu on protestanttisen innovaation mukaan liturgioineen kansankielinen, toisaalta esim. papin rippi on esitetty latinaksi (2) ja ehtoollisen vieton aikana voidaan laulaa ruotsin- tai latinankielisiä virsiä (15). Ehtoollishymni Oi puhdas Jumalan Karitsa (13) on myös Olaus Petrin messussa. Milloin ja miten se oli tarkoitettu laulettavaksi? Ohjeita papeille Agricola antaa omaan jäljittelemättömään, humanistiseen tyyliinsä. Omasta Rukouskirjasta (1544) on neuvottu etsimään aineistoa peräti seitsemään kertaan (3, 5, 7, 9, 14, 16, 18). Entä mihin Katekismukseen ja sen rukouksiin Agricola viittaa introitus -ohjeessaan (3)? Abc-kirjaansa vai sittenkin "kadonneeseen" katekismukseensa?

Julkaisun punaisella merkityt osuudet ovat omia lisäyksiämme latinankielisine liturgisine termeineen. Kuvat ovat suurinpiirtein alkuperäisillä paikoillaan. "Vaihtelu nimittäin virkistää" (Varietas enim delectat).

Sama nimiökehys on Agricolan Uuden testamentin toisella nimiölehdellä (1548) ja Profeetoissa (1552).

Miksi Agricola päätti liittää Messuunsa myös Raamatun alkulukujen suomennoksen? Ainakin suomennoksen loppu  - "Sillä ajalla ruvettiin Herran nimestä saarnaamaan" - sopi hyvin motoksi protestanttiseen jumalanpalvelukseen.


Tällä tavalla messu suomeksi pidetään


I   VALMISTAVA OSA

1. Seurakunnan rippi ja kehotus ehtoollisvieraille

Ensin, kun [cosca] pappi ja kansa ovat kokoon tulleet kirkossa eli alttarin eteen, jossa [cussa] Kristuksen ehtoollinen pidetään, niin sanokoon pappi - jos hän tahtoo - kansalle tämän tunnustuksen ja kehotuksen [manauxen].

Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret, Kristuksessa Jeesuksessa. Siksi [että] me nyt olemme kokoon tulleet meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ehtoollista pitämään ja ottamaan meidän tykömme hänen kalliin ruumiinsa ja verensä - leivässä ja viinissä, niin kuin hän itse sen on käskenyt ja asettanut yhdeksi muistomerkiksi - että hän saman sen ruumiinsa ja verensä on meidän synteimme anteeksiantamiseksi ulosantanut. Sen tähden, että me varmasti [tosin] kaikki ilman epäilystä olemme synneillä raskautetut ja tahdomme kernaasti synnistä vapaiksi tulla, niin langetkaamme meidän polvillemme ja nöyryyttäkäämme itsemme sydämellä ja suulla Jumalan, meidän taivaallisen Isämme eteen ja tunnustakaamme meidät viheliäisiksi, vaivaisiksi syntisiksi - niin kuin me myös olemme - rukoillen häneltä armoa ja laupeutta näin sanoen itse kukin kohdastansa.

Minä vaivainen syntinen ihminen, joka synnissä sekä sikissyt että syntynyt olen, ja vielä sittenkin kaiken elinaikanani synnillistä elämää pitänyt olen, tunnustan kaikesta sydämestäni sinun edessäsi, oi kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, minun rakas taivaallinen Isäni, etten minä ole sinua rakastanut ylitse kaikkia kappaleita enkä minun lähimmäistäni niin kuin itseäni. Minä olen (sen pahempi) monella muodolla rikkonut sinua vastaan, ja sinun pyhiä käskysanojasi, sekä ajatuksilla, sanoilla ja töillä, ja tiedän itseni sen tähden ansainneeni helvetin ja iankaikkisen kadotuksen, jos sinun pitäisi minua niin tuomitsevan kuin sinun vaativa [coua] oikeutesi vaatii ja minun syntini ansainneet ovat. Mutta nyt sinä, rakas taivaallinen Isä, ulosluvannut olet, että tahdot armon ja laupeuden tehdä kaikkien vaivaisten syntisten kanssa, jotka heitä parantaa tahtovat ja vahvan uskon kanssa pakenevat sinun käsittämättömän laupeutesi tykö - niiden kanssa sinä tahdot armollinen olla, millä muotoa he ehkä ovatkin sinua vastaan rikkoneet ja mistä ikinä enemmän [edh ikenens enämbi] heidän syntinsä soimaa. Siihen minä myös, vaivainen syntinen, itse luotan ja rukoilen turvallisesti, että sinä sen saman sinun laupeutesi mukaan [peräste], olisit minulle armollinen ja laupias. Ja anna minun syntini anteeksi sinun pyhän nimesi kiitokseksi ja kunniaksi.

Sitten sanokoon pappi tämän rukouksen ylitse kansan.

Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala hänen suuren, käsittämättömän laupeutensa tähden antakoon meille kaikki meidän syntimme anteeksi ja antakoon armoansa meidän parantaa syntistä elämäämme ja saada hänen kanssansa iankaikkisen elämän. Aamen.

Yksi kehotus [manaus] niiden tykö, jotka sen pyhän sakramentin tahtovat ottaa.

Rakkaat ystävät. Kun [että] te nyt olette tänne kokoon tulleet meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen hänen pyhälle testamentillensa, niin minä ensin teitä kehotan [manan], että te vahvalla uskolla vaarinotatte ja nautitte kohtuullisesti sen saman testamentin. Ja muistakaa [merkitke] erinomaisesti ne sanat, joissa Jeesus Kristus on meille hänen lihansa ja verensä lahjoittanut meidän syntiemme anteeksiantamiseksi. Ja painakaa ne vahvasti teidän sydämiinne, että te niitä aina muistaisitte ja häntä kiittäisitte hänen käsittämättömän rakkautensa tähden, jonka hän meille osoittanut on siinä, että hän meidät vapautti Isän Jumalan vihasta, synnistä ja helvetistä hänen ruumiinsa uhrilla ja verensä vuodatuksella. Sen tähden pitää jokaisen, joka kelvollisesti [madholisesta] tahtoo tämän sakramentin syödä ja juoda, uskoa Jeesuksen Kristuksen omat sanat, jotka hän sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän edestänne. Tämä on minun vereni, joka ulosvuodatetaan teidän edestänne syntien anteeksiantamiseksi."

Tämä on se toinen, että jokaisen pitää sen nauttiman Kristuksen käskyn mukaan, joka näin kuuluu: "Ottakaa ja syökää." Mutta kalkista hän sanoi: "Ottakaa ja juokaa kaikki tästä ja tehkää se minun muistokseni." Pyhä Paavali sanoo: "Niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä kalkista, niin teidän pitää ilmoittaa Herran kuolemaa siihen asti, kun hän tulee." Näin [nämet] teidän tulee tehdä Kristuksen käskyn mukaisesti [peräste] ja hänen sanansa täydellisesti [? teudhelisesta] uskomaan. Sillä pyhä Paavali sanoo: "Sillä [että] se, joka syö tästä leivästä ja juo Herran kalkista kelvottomasti [madhotoin], hän on vikapää Heraan lihaan ja vereen. Siksi [sillä] pitää kunkin itseänsä koetella ja tutkia itseä, ja niin siitä leivästä syödä ja kalkista juoda. Sillä, joka tästä kelvottomasti [madhotoina] syö ja juo, hän syö ja juo omaksi tuomioksensa, ei oikein arvioiden [domiten] Herran lihasta."

Sen tähden se on sangen tarpeellista, että kukin itseänsä tutkistelee ja koettelee omassa sydämessänsä ja omassatunnossansa, mitä hän tässä uskoo ja minkä tähden hän tämän kalliin sakramentin tahtoo ottaa. Ja sen päälle, että me Pyhän Hengen armon voisimme [mahtaisimme] saada sen kelvollisesti [madholisesta] nauttia, niin me kaikki langetkaamme polvillemme ja rukoilkaamme Isän Jumalan, kaikkivaltiaan apua neuvoksi kaikesta meidän sydämestämme ja lukekaamme se taivaallinen rukous - Isä meidän - jonka Jeesus Kristus meille opetti, ja lupasi, että meidän rukouksemme pitää kuultavan hänen Isällensä hänen nimensä tähden.

2. Papin rippi (confiteor ja misereatur)

Agricolan ohjeet ja rukoukset latinaksi - tässä suomennettuna.

Pappi [sacerdos] kääntyneenä alttariin sanoo.

Tunnustan [confiteor] kaikkivaltiaalle Jumalalle ja teille veljet, että olen tehnyt liikaa syntiä elämässäni ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Siksi pyydän teitä rukoilemaan minun syntisen puolesta.

Sitten sanoo avustaja [ministerium] synninpäästön [absolutionem].

Armahtakoon [misereatur] sinua kaikkivaltias Jumala ja antakoon kaikki syntisi anteeksi. Vieköön sinut iankaikkiseen elämään. Aamen.


II   JOHDANTO

3. Psalmi, rukous tai virsi (introitus)

Nyt seuraa [nouta] alku eli introitus Herran ehtoollisessa tai [taica] messussa

Alussa voi [macta] olla joku psalmi, kiitosvirsi tai [eli] muu rukous suomenkielellä pyhistä Raamatuista ulosotettu, ja etenkin [liaten] siitä Suomen Rukouskirjasta tai [eli] Katekismuksesta etc.

4. Herra armahda, Kunnia ja kiitosvirsi (Kyrie, Gloria ja Laudamus)

Sitten tulee [nouta] Kyrie eleison.

Herra, armahda meidän päällemme. Kristus, armahda meidän päällemme. Herra, armahda meidän päällemme.

Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa. Ja maassa rauha, ihmisten hyvä tahto. 

Me kiitämme sinua. Me hyvästi siunaamme sinua. Me sinua rukoilemme. Me ylistämme ja kunnioitamme sinua. Me sinua kiitämme sinun suuren kunniasi tähden. Oi Herra Jumala, taivaallinen kuningas, Isä, kaikkivaltias Jumala. Oi Herra, sen kaikkein korkeimman, ainoa poika, Jeesus Kristus. Oi Herra Jumala, Jumalan Karitsa, Isän poika. Sinä, joka pois otat maailman synnit, armahda meidän päällemme. Sillä sinä olet yksin pyhä. Sinä olet yksin Herra. Sinä olet yksin se korkein. Jeesus Kristus, sen Pyhän Hengen kanssa, Isän Jumalan herraudessa. Aamen.

5. Vuorotervehdys ja päivän rukous (salutatio ja kollehta)

Sitten [nin] pappi kääntäköön itsensä kansan puoleen ja sanokoon.

Herra olkoon teidän kanssanne. Niin myös sinun henkesi kanssa.

Kollehta [collecta], tämä seuraava [ielkinnoutana] tai muu ajanmukainen [aijan ielken], jotka Suomen Rukouskirjassa ovat järjestyksessä [ierestens].

Rukoilkaamme.

Me rukoilemme sinua, kaikkivaltias Jumala, rakas taivaallinen isä, että meille lahjoittaisit [lainaisit] vahvan uskon sinuun ja sinun Poikasi päälle, Jeesuksen Kristuksen, yhden hämmentymättömän [hemmestymeton] toivon sinun laupeutesi päälle kaikessa meidän hädässämme ja vastoinkäymisissämme, ja palavan rakkauden meidän lähimmäistemme tykö. Saman, sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, meidän Herramme. Aamen.


III   SANA

6. Epistola

Ohjeessa on ensin esillä ns. vapaan/jatkuvan lukemisen -periaate (lectio continua), vaihtoehtona on oikeus lukea kirkkovuoden ajankohdan mukainen teksti (lectio selecta) - vastaava ohje evankeliumin lukemisessa (8).

Jälkeen kollehdan [collectan] luetaan yksi luku tai puoli pyhää Paavalia tai jonkun toisen apostolin lähetyskirjeestä. Tai se, joka sille päivälle lankeaa. Ja tulee [mahtaa] näin alkaa.

Nämä jälkeen seuraavat sanat kirjoittaa pyhä Paavali, apostoli, roomalaisten / korinttolaisten etc. tykö.

7. Päivän virsi (graduale)

Graduale voi [mahtaa] aina olla 10 Jumalan käskyä yhdessä jonkun psalmin kanssa, tai joku muu kiitosvirsi - ajankohdan mukaan [cosca nin aica andapi] - Suomen rukouskirjasta, jotka Raamatusta on otettu.

8. Evankeliumi

Sitten luetaan evankeliumi kokonansa (=yksi luku) tai puoli lukua joltakin evankelistalta [iostacusta euangelistast]. Tai se, joka sille päivälle lankeaa. Ja tulee [mahtaa] näin alkaa.

Tämän pyhän evankeliumin kirjoittaa pyhä M. evankelista.

Vastaus: Kunnia olkoon sinulle Herra Jumala.

9. Saarna ja uskontunnustus (homilia ja credo)

Seuraavaksi [sitelehin] saarna pidetään. Sitten uskontunnustus [credo] luetaan, joko [taica] Apostolien tai [eli] Nikean, kuten Rukouskirjan lopussa seisoo.

Minä uskon Jumalan päälle, Isän kaikkivaltiaan, luojaan taivaan ja maan. Ja Jeesuksen Kristuksen, hänen ainoan Poikansa päälle, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä hengestä, syntynyt neitsyt Mariasta, piinattu Pontius Pilatuksen aikana [alla], ristiinnaulittu, kuoletettu, ja haudattu, alasastui helvettiin, kolmantena päivänä ylösnousi kuolleista, ylösastui taivaaseen, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla kädellä. Sieltä on tuleva tuomitsemaan elävät ja kuolleet.

Minä uskon Pyhän Hengen päälle, pyhän kristityn seurakunnan, pyhäin osanottamisen, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.


IV   EHTOOLLINEN

10. Ehtoollisrukous (prefaatio)

Prefaatiota varten painettu nuottiviivasto (neljä viivaa) - ideana oli, että papit merkitsivät siihen nuotit käsinkirjoituksella. Agricolalla on ohje myös ehtoollisaineiden kohottamisesta (elevaatio).

Tämän jälkeen [senperäste] rupeaa pappi prefaation [prefationem] näin sanoen tai [eli] veisaten.

Herra olkoon teidän kanssanne. Niin myös sinun henkesi kanssa. Ylentäkää [yletke] teidän sydämenne Jumalan tykö. Me ylennämme meidän sydämemme. Kiittäkäämme Jumalaa, meidän Herraamme. Se on oikeus ja kohtuus.

Totisesti on se kohtuullista, oikein ja autuasta, että me aina ja joka paikassa kiitämme ja ylistämme sinua pyhä Herra, kaikkivaltias Isä, iankaikkinen Jumala, kaikkien sinun hyvien tekojesi tähden. Ja etenkin [lijatekin] sen tähden, jonka meille osoitit, kun [cosca] me kaikki synnin tähden niin pahasti rikkoneet [? wlostulleet] olimme, ettei meillä muuta edessämme ollut [edesseisonut] kuin kadotus ja se iankaikkinen kuolema, ja ei yksikään luontokappale joko taivaassa tai [eli] maan päällä voinut meitä auttaa - niin sinä uloslähetit sinun ainokaisen Jeesuksen Kristuksen, jolla oli yksi jumaluuden luonto yhdessä sinun kanssasi, annoit hänen ihmiseksi tulla meidän tähtemme, panit meidän syntimme hänen päällensä ja annoit hänen kuoleman kärsiä siinä sijassa, jossa meidän kaikkien iankaikkisesti kuoleman piti. Ja niin kuin hän ylitsevoitti kuoleman ja jälleen ylösnousi elämään ja ei ikänänsä enää kuole, niin myös kaikki ne, jotka hänen päällensä itsensä luottavat, pitää ylitsevoittaman synnin ja kuoleman ja saamaan hänen kauttansa iankaikkisen elämän. 

Ja ettemme me senkaltaista hänen hyvää tekoansa koskaan unohtaisi, vaan [mutta] aina mielessä pitäisimme ja muistaisimme, niin sinä yönä, kun [cosca] hänet petettiin, piti hän yhden ehtoollisen, jossa hän otti leivän, kiitti hänen taivaallista Isäänsä, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne ulosannetaan. Se tehkää minun muistokseni."

Niin pappi sen (=leivän) ylentää ja alaslaskee, ja ottaa maljan [calkin] ja sanoo tai [eli] veisaa. 

Samoin [Samalmoto] otti hän myös maljan [calkin], kiitti hänen taivaallista Isäänsä ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja juokaa te tästä kaikki. Tämä on sen uuden testamentin malja [calki] minun veressäni, joka teidän ja monen tähden ulosvuodatetaan syntien anteeksiantamukseksi. Niin usein kuin te sen teette, niin tehkää minun muistokseni."

Niin hän ylentää ja taas alaslaskee.

TAI

Myös vaihtoehtoiselle prefaatiolle painettu nuottiviivasto. Ohje maljan kohottamisesta puuttuu.

Yksi toinen lyhyempi prefaatio [prefatio].

Totisesti on se kohtuullista, oikein ja autuasta, että me aina ja joka paikassa kiitämme ja ylistämme sinua, pyhä Herra, kaikkivaltias Isä, iankaikkinen Jumala, Jeesuksen Kristuksen kautta, meidän Herramme. Joka sinä yönä, koska hänet petettiin, otti leivän, kiitti hänen taivaallista Isäänsä, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne ulosannetaan. Se tehkää minun muistokseni."

Tässä ylennetään.

Samoin [samalmoto] otti hän myös maljan [calkin], kiitti hänen taivaallista Isäänsä, ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja juokaa te tästä kaikki. Tämä on sen uuden testamentin malja [calki] minun veressäni, joka teidän ja monen tähden ulosvuodatetaan syntien anteeksiantamukseksi. Niin usein kuin te sen teette, niin tehkää minun muistokseni."

11. Pyhä (Sanctus)

Sitten luetaan tai [eli] veisataan Sanctus.

Pyhä, pyhä, pyhä Herra Jumala, Sebaot. Täydet [teudhet] ovat taivaat ja maa sinun herrauttasi. Hoosianna korkeudessa. Kiitetty olkoon se, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeudessa.

12. Isä meidän (Pater noster)

Rukouskehotukselle ja Isä meidän -rukoukselle painettu nuottiviivasto.

Sitten sanokoon tai [eli] veisatkoon pappi.

Rukoilkaamme nyt kaikki niin kuin meidän Herramme Jeesus Kristus itse on meitä opettanut näin sanoen: 

Isä meidän, joka olet taivaissa [taiuahisa]. Pyhitetty [pyhetty] olkoon sinun nimesi. Lähestulkoon sinun valtakuntasi. Olkoon sinun tahtosi niin maassa kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meidän syntimme anteeksi, niin kuin myös me meidän velallisillemme [welgolistein] annamme. Ja älä johdata meitä kiusaukseen, vaan [mutta] päästä meitä pahasta. Aamen.

13. Vuorotervehdys ja Jumalan Karitsa (salutatio ja Agnus Dei)

Hymnissä Oi, puhdas Jumalan Karitsa kertausmerkit - tarkoitettu kaiketi laulettavaksi kolmeen kertaan.

Niin pappi kääntyköön kansaan päin ja sanokoon.

Herran rauha olkoon teidän kanssanne. Niin myös sinun henkesi kanssa.

Sitten luetaan tai [eli] veisataan Agnus Dei.

Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnit, armahda meidän päällemme.

Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnit, armahda meidän päällemme.

Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnit, anna meille rauhasi ja hyvästi siunauksesi.

:,: Oi puhdas Jumalan Karitsa, jok' on ristis piinattu, ja meille armos tarjoat [? taritzet], vaik' [ehckes] olit kovin kruunattu. Meidän syntimme sinä niin kannoit, ja meille elämän annoit. Armahda meidän päällem' oi Jeesus. :,:

14. Kehotus ehtoollisvieraille

Sitten kääntyköön (pappi) kansaan päin ja pitäköön tämän kehotuksen [manauxen]. Ja/tai [eli] jonkun julkiripin yhdessä [ynnä] rukousten kanssa Herran ehtoollisen edellä, jotka Rukouskirjasta kyllä löydetään [leuten].

Rakkaat ystävät. Kun [että] tässä nyt Herran Jeesuksen Kristuksen ehtoollinen pidetään, jossa hänen kallis ruumiinsa ja kallis [tyris] verensä ulos jaetaan, niin olisi hyvä kuten pyhä Paavali meitä opettaa, että me itse kukin koettelisimme itseämme, ja niin söisimme tästä leivästä ja joisimme tästä maljasta [calkista]. Ja silloin me oikein itseämme koettelemme, kun [cosca] me tunnemme meidän rikoksemme ja suuret syntimme, kun [cosca] me isoamme ja janoamme vanhurskautta ja syntien anteeksiantamista pyydämme - joka meille tässä sakramentissa tarjotaan [taritan] ja annetaan, kun me edespäin tahdomme meitä parantaa, synnistä lakata ja elää hyvässä ja vanhurskaassa elämässä. Sen tähden on myös meidän Herramme Jeesus Kristus erinomaisesti itse käskenyt tämän sakramentin hänen muistoksensa pitää [prucatta]. Se on, että me tämän kautta muistamme hänen kalliin kuolemansa ja kalliin [tyrin] verensä ulosvuodatuksen päälle, ja ajattelemme ja uskomme varmasti [vissist], että se on meidän syntiemme anteeksiantamukseksi tapahtunut. Sen tähden, jos me siis syömme tästä leivästä ja juomme tästä maljasta [calkist] niin vahvalla uskolla niiden sanojen päälle, jotka me tässä kuulimme - että Kristus on kuollut ja hänen verensä on meidän syntiemme tähden ulosvuodatettu - niin me myös varmasti [vissist] syntien anteeksiantamisen saamme, ja sen kautta kuoleman vältämme - joka on synnin palkka - ja saamme iankaikkisen elämän Kristuksen kanssa. Jonka meille kaikille suokoon Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.

15. Ehtoollisen vietto (communio)

Ehtoollinen jaetaan molemmissa muodoissa (leipä ja viini - ruumis ja veri).

Sitten antakoon pappi kansalle Herran ruumiin sakramentin ja sanokoon.

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, kätkeköön sinun ruumiisi ja sielusi iankaikkiseen elämään. Aamen.

Sen jälkeen antakoon maljasta [calkist] veren ja sanokoon.

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, kätkeköön sinun sielusi ja ruumiisi iankaikkiseen elämään Aamen.

Sakramenttia jaettaessa voidaan [macta] veisata ruotsin- tai [eli] latinankielinen Jesus Christus är wår helsa tai [eli] Gudh wari loffuat tai [eli] Discubuit Jesus tai [eli] Diuinum mysterium etc.

16. Vuorotervehdys ja kiitosrukous (salutatio ja postcommuniokollehta)

Sitten pappi kääntyköön kansaan päin ja sanokoon.

Herra olkoon teidän kanssanne. Niin myös sinun henkesi kanssa.

Ja sitten käskeköön kansan yhdessä [ynne] hänen kanssaan rukoilla ja Jumalaa kiittää joko [taicka] näillä seuraavilla [noutauaisilla] tai [eli] muilla rukouksilla siitä Suomen Rukouskirjasta, jotka sopivat Herran ehtoollisen jälkeen, ja sanokoon.

Rukoilkaamme.

Herra, kaikkivaltias Jumala, joka meitä osalliseksi teit sinun sakramentistasi. Sinua me rukoilemme, että meitä myös sinun, yhdessä [ynne] kaikkien sinun ulosvalittujen pyhiesi kanssa, sinun iankaikkisesta kunniastasi ja kirkkaudestasi osalliseksi tekisit. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka elää ja hallitsee yhdessä [ynne] sinun ja Pyhän Hengen kanssa, yhdessä jumaluudessa, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

TAI

Rukoilkaamme.

Me kiitämme sinua, kaikkivaltias iankaikkinen Isä, joka tämän pyhän ja terveeksi tekevän [teruelisen] ehtoollisen, Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, meidän hyväksemme säätänyt olet. Sinua me rukoilemme: lahjoita [lainna] meille pyhää armoasi sinun muistoasi tässä niin pitää, että me sen oikein ymmärtää taitaisimme, mitä meidän tähtemme tehnyt olet. Sinun rakkaan Poikasi etc.

TAI

Rukoilkaamme.

Oi kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, meidän rakas taivaallinen Isämme, sinä, joka meille aina hyvyyttäsi ja laupeuttasi osoitat. Anna meille, sinun lapsillesi, armoasi niin nauttia sinun pyhää sakramenttiasi, että me sen hengellisen lahjan [tauaran], jonka se tuo [he mötens piteuet], aina säilyttää [alati nauttia] saisimme. Sinun rakkaan Poikasi...

TAI

Rukoilkaamme.

Me kiitämme sinua, kaikkivaltias Jumala, että meitä tämän terveeksi tekevän [teruelisen] lahjasi kautta virvoittanut olet. Ja rukoilemme sinun laupeuttasi, että sen antaisit meidän hyväksemme tulla ja meidän uskoamme lisätä [uskon lisexi], ja että me keskenämme palavan rakkauden pitäisimme. Sinun rakkaan Poikasi etc.

TAI

Rukoilkaamme.

Oi, sinä jalo Herra Jeesus Kristus, joka meitä tähän ehtoolliseen kutsunut olet. Me kaikesta sydämestämme sinua kiitämme, että meille siihen ymmärryksen ja mielen antanut olet. Me kiitämme sinun laupeuttasi, että meitä uskolla ja rakkaudella täyttänyt olet ja itselläsi meitä ravinnut. Sinun jumaluudellasi olet meidät ylöstäyttänyt ja ympäri piirittänyt. Oi, rakkain Herra Jeesus Kristus, ole meidän kanssamme. Sillä me annamme meidät sinun käsiisi, haltuusi ja huomaasi, että me iankaikkisesti sinun tykönäsi pysyisimme. Aamen. 


V    PÄÄTÖS

17. Vuorotervehdys ja ylistys (salutatio ja benedicamus)

Taas pappi sanokoon.

Herra olkoon teidän kanssanne. Niin myös sinun henkesi kanssa.

Kiittäkäämme ja kunnioittakaamme Herraa. 

Vastaus: Jumalan olkoon kiitos ja kunnia.

18. Siunaus

Siunauksessa on pappeja neuvottu tekemään ristinmerkki kolmeen kertaan (+). Loppuohjeistus on latinankielinen - tässä joten kuten suomennettuna.

Niin sanokoon pappi kansalle.

Kumartakaa teidän sydämenne Jumalan tykö ja ottakaa hyvästi siunaus.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Hän valistakoon kasvonsa meidän päällemme ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille nykyisen ja iankaikkisen rauhan. Nimeen Isän + ja Pojan + ja Pyhän Hengen +. Aamen.

Alku [introitus] eli messun officium [siue offitia misse] haetaan suomalaisesta Rukouskirjasta, psalmeista tai kirkkoisien [patrum] rukouksista. Sillä - vähän kuten aina samoin lukeminen kyllästyttää [tedio afficiant] - vaihtelu nimittäin virkistää. Samoin pyhä- ja juhlapäivien [de tempore, de festis] ja muiden määrättyjen päivien kollehdat [collecta] valitaan sieltä. Kunkin ajankohdan epistolat kuten myös evankeliumit luetaan suomalaisesta Uudesta testamentista.

Mutta koska on ollut tapana...

Lähde: Mikael Agricola, Messu eli Herran echtolinen, 1549. Tukholma. Agricolan Messu löytyy digitoituna Kansalliskirjaston ylläpitämästa Doria-julkaisuarkistosta (linkki). 

Oikoluku, HTML: Martinkirja, 2020.  Tekstin taittoa on muutettu ja kieltä jonkun verran nykyaikaistettu. Joitakin alkuperäisiä sanoja on merkitty hakasulkeisiin. Tekijänoikeudet: Seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Mikael Agricola. Kuvat: Kuvat on saatu screenshot-toiminnolla Doria-julkaisuarkiston Agricolan Messusta (linkki). Public domain.  

Kirjallisuus: Viljo Tarkiainen & Kari Tarkiainen, Mikael Agricola: Suomen uskonpuhdistaja, 1985. Helsinki. Jyrki Knuutila, Michael Olai Agricola: Messu, 1549, 1997. Teoksessa toim. Tuija Laine, Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Helsinki.