Agricolan passion loppukehotus (1549)

15.05.2020

Agricolan passion Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen piina, ylösnousemus ja taivaaseen astumus (1549) loppuun on liitettynä puolitoistasivuinen Jeesuksen kehotuspuheen muotoon puettu raamattu-kristologinen tutkielma. Esitys tuo mieleen Raamatusta lähinnä Ilmestyskirjaan sisältyvät seurakuntakirjeet. Agricolan itsensä tekemä teksti ei liene, mutta sille ei myöskään ole onnistuttu löytämään suoranaista esikuvaa tai lähdettä (ainakaan toistaiseksi). Keskiaikainen aines on mukana siten, että ollaan ennen muuta kiinnostuneita siitä, mitä Kristus on, eikä siitä, mitä hän merkitsee (minulle). Protestanttisen teologian sydämensykkeet ovat esille, kun kehotetaan "älkää millään muotoa minun sanastani luopuko".  

Agricolan passio on muuten sisällöltään tyypillinen luterilainen passioharmonia, jonka isänä on pidetty Lutherin työtoveri Johannes Bugenhagenia (esim. Heininen 2007). Hiljaisen viikon raamatuntekstit alkavat viittauksella jo palmusunnuntain aattoon tarkoitettuun kahteen kohtaan ("palmulauantai") ja päättyvät vasta helluntain tapahtumiin. Ennen pitkäperjantain ja pääsiäisen tapahtumista kertovia tekstejä mukaan on otettu Jeesuksen jäähyväispuhe Johanneksen evankeliumista ("lohdullinen saarna"). Raamatuntekstejä kehystää kaksi huolellisesti valittua kuvaa; alussa kuva ristiinnaulitusta, lopussa ylösnousseesta (kuvassa).

Miksi Agricola päätti liittää juuri tällaisen - alla julkaistavan - kehotuspuheen passionsa loppuun? Ensinnäkin, loppukehotus on samoin kuin koko passio raamattu-aiheinen, Jeesus-keskeinen ja seurakunta-konteksteinen. Toiseksi, kehotuspuheessa nimenomaan ylösnoussut ja voittanut Kristus tervehtii "uskollisia veljiään", ja näin teksti sopii hyvin välittömäksi jatkoksi passion pääsiäisestä, ylösnousseen ilmestyksistä ja helluntaista kertoville raamatunkohdille. Luettiinkohan sitä hiljaisen viikon jälkeen pääsiäisviikon palveluksissa? Bugenhagenin passiossa ei vastaavantyyppistä kehotusta ollut, vaan teoksen loppuun oli liitetty Jeesuksen kärsimykseen viittava Jesajan 53. luku sekä katumukseen kehottava Jerusalemin hävityksen historia (Heininen 2007, 295). Agricolan ratkaisu oli siis tässäkin omaperäinen.

Passion loppukehotuksen tunnelmaa - ylösnoussut Jeesus Kristus Nasaretista. Gummeruksella (1908) esityksen otsikoksi on merkitty Iankaikkisen kuninkaan Jeesuksen Kristuksen julistuskirja kansallensa.

AGRICOLAN PASSION LOPPUKEHOTUS


Jeesus Kristus Nasaretista,

yksi iankaikkinen Kuningas kansansa päälle,

yksi Lunastaja ja Vapahtaja,

yksi Tuomari hänen vihollistensa ylitse,

jonka tykönä ompi voima ja laupeus.


Ja minä, Jeesus Kristus Nasaretista,

olen se ainoa, elävän, totisen Jumalan Poika,

yksi juutalaisten [Judasten] Kuningas,

Daavidin suvusta syntynyt,

se uskollinen Todistaja,

ja se Esikoinen kuolleista,

ja maan kuninkaiden päämies,

yksi kaiken maailman Vapahtaja,

se ainoa kunnian Kuningas,

ja se ainoa Välimies,

Jumalan ja ihmisten välillä [waihella],

se totinen Jumalan Karitsa,

joka maailman synnit kannan.


Joka olen minun Isäni vihan lepyttänyt,

joka myös se oikea Armonarkku olen,

niin myös yksi hyvä Lääkäri,

niiden särjettyjen [seriettudhen] ja rikkinäisten [hosuttuidhen] sydämien.

Ja olen se elävä Taivaallinen leipä,

joka maailmalle sen Elämän annan,

ja niiden työtätekeväisten ja raskautettujen virvoitus.

Olen myös se Ovi,

jonka kautta siihen Elämään sisällä käydään.

Ja se ihmisten Totinen valkeus,

joka pimeydessä valaiseepi [walghistapi].


Olen myös se Kallio,

se Kaadekivi [Cadhe kivi ? Loukkauskivi; Gummerus 1908] ja Perustus,

että joka minun päälleni rakentaa,

ei hän horjahtele [wilkistele].

Sillä minä olen yksi Rauhan päämies,

joka olen Ihmeellinen,

Neuvo,

Jumala,

Sankari,

Iankaikkinen Isä,

Rauhan esimies,

joka olen myös kaikkien ihmisten elämä,

yksi ihmisten synnin kantaja.


Ja joka myös olen ihmisten ihana [ihainen ? ruumiillinen; Gummerus 1908] Veli,

sen vuoksi [senuoxi], että meillä kaikilla yksi Isä taivaissa on,

jolta minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maassa.


Minä siten [quitenkin] toivotan teille kaikille minun kristityille uskollisille veljilleni,

armon,

rauhan,

rakkauden,

laupeuden,

teidän syntienne anteeksiantamisen,

ja sen iankaikkisen elämän,

ilon loppumattoman riemun kanssa.


Sillä [ette] te,

minun rakkaat veljeni,

kaikki olette minun haltuuni ja huomaani annetut,

ja minä olen teidät,

minun verelläni lunastanut.


Ja (koska) minä teidän Kuninkaanne olen,

niin minä kaikkein enimmästi [caikkeni] tahdon,

että teidän pitää minun Sanani ja Oppini pitämään,

ja minun ainoan päälleni uskomaan,

minua avuksi huutamaan,

minulta kaikki tarpeet,

hengelliset ja ruumiilliset, anomaan,

toivomaan,

minua kiittämään ja palvelemaan.

Ja tahdon myös,

että te keskenänne rakastatte,

niin kuin minä teitä rakastanut olen.


Ja alkää [elket] millään muotoa minun sanastani luopuko

- olkoon se, miten hyvänsä [quinga ijkenens taita] -

ellette tahdo teidän sieluanne iankaikkisesti kadottaa.

Vaan minä tahdon,

että teidän pitää hamaan loppuun asti,

minun sanani turvassa

- johon minä myös teitä autan -

vahvasti pysymään;

ja että te osoitatte teidän uskonne (yhdessä) Hänen töidensä kanssa

- niin, että te antaisitte teidän uskonne,

hyviä töitä matkaan saattaa -

siten tullen [senpäle ette te tulisitta] minun Isälleni kelvolliseksi uhriksi.

Sillä Isä ja minä olemme yhtä.


Sen tähden,

oi minun kansani,

käännä sinua parannuksella minun tyköni,

huuda minua avuksesi tuskan ja hädän ajalla,

niin minä tahdon sinua kuulla ja auttaa,

ja minun laupeuteni ei pidä iankaikkisesti sinusta poikkeaman.


Aamen.


Lähde: Mikael Agricola, Se meiden Herran Jesusen Christusen pina, ylesnousemus ia taiuaisen astumus, 1549. Tukholma. Agricolan Passio digitoituna löytyy Kansalliskirjaston ylläpitämästä Doria -julkaisuarkistosta (linkki). Passion loppukehotuksen on aikaisemmin julkaissut Jaakko Gummerus, Mikael Agricola: hänen elämänsä ja kirjallinen toimensa, 1908. Jyväskylä. 

Oikoluku, HTML: Martinkirja, 2020. Tekstin taittoa on muutettu ja kieltä jonkun verran nykyaikaistettu. Joitakin alkuperäisiä sanoja on merkitty hakasulkeisiin. Tekijänoikeudet: Seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Mikael Agricola. Kuva: Kuva on saatu screenshot-toiminnolla Doria -julkaisuarkiston Agricolan Passiosta (linkki). Public domain. Kirjallisuus: Simo Heininen, Mikael Agricola: elämä ja teokset, 2007. Helsinki.