Agricolan Rukouskirjan (1544) evankelisen julistuksen pääkohdat

Agricolan toimittaman Rukouskirjan (1544) alkuun on liitettynä lähes 80 sivun mittainen kalenteriosasto (s. 4-81), jonka päättää latinankielinen esitys "mitkä kappaleet on opetettava evankeliumin istuttamiseksi" (s. 77-81). Ohjeet ovat peräisin Lutherin rukouskirjan vuoden 1529 latinankielisestä laitoksesta, mutta Agricola on tässäkin tapansa mukaan hieman muokannut lähdettään (esim. Tarkiainen 1958, 201). Kappaleet on Rukouskirjassa jätetty latinankielisiksi, mikä alleviivaa, että ne on suunnattu opetusohjeiksi lähinnä "sanan palvelijoille".

Kappaleiden sisältö (ja järjestys) on periluterilainen. Ensin ovat keskiössä oikein ymmärretty usko, joka "puettaa meidät vieraalla, nimittäin Kristuksen vanhurskaudella", ja josta seuraavat monenlaiset hyvät työt (1-4). Luterilaisesta spiritualiteetista esiin on erikseen nostettu ehtoollisen arvostus, ristin kantaminen ja tuo protestanteille ainainen kysymys kirkollisten juhlamenojen oikein arvioimisesta (5-7). Lopun kolme kappaletta, joihin Agricola on myös tehnyt eniten Suomen oloihin liittyviä muutoksia (ks. Tarkiainen 1958, 201-203), muistuttavat nykylukijaa terävästi pohjoismaisen hyvinvointimallin myös luterilaisista juurista (8-10). Mainittakoon, että koulumestari Agricolan kynästä on mm. lisäys, että jo "paljon kirjoja on painettu kotoisalla kielellä". Olisiko siis Abc-kirjasta valmistunut jo kaksikin painosta?

Kappaleet, jotka tässä numeroituna (1-10) julkaistaan, on suomentanut kirkkohistorian professori, sittemmin piispa Jaakko Gummerus (1870-1933), ja ne on julkaistu tekstinäytteinä Gummeruksen Agricola-elämäkerran lopussa otsikolla "Evankeelisen julistuksen pääkohdat" (Gummerus 1903, 109-111). Olemme tehneet pieniä muutoksia kieliasuun (esim. välimerkit) ja lisänneet hakasulkeisiin joitain latinankielisiä sanoja ja käännösvaihtoehtoja. 

"Evankeliumin istuttamisohjeiden" alkusivu Agricolan Rukouskirjasta. Edellä Rukouskirjassa esitykset "taivaan iloista ja kadotuksen vaivoista" raamatullisin säeparein.


Mitkä kappaleet on opetettava evankeliumin istuttamiseksi? [Qui loci sunt docendi pro euangelio plantando.]


1. Usko [Fides]

Ensi sijassa on opetettava niin, että kuulijat oikein ymmärtävät uskon, ja sen voiman sekä hyödyn, ja tietävät, että se on Jumalan annettava kokemus [cognitionem divinitus donandam; Jumalan lahjoittama tunteminen], jota ei ihminen itsestään voi ajatuksellaan käsittää tai säilyttää; siten, että he eivät opi siitä lihan vapautta eivätkä joutilaisuutta hyvistä töistä, koska se (usko) kuolettaa lihan ja sen työt, ja henki alinomaa sotii ja taistelee syntiä, perkelettä ja maailmaa vastaan.

2. Uskon voima [Vis fidei]

Uskon voima näet on, että se vanhurskauttaa [iustificare] meidät ja puettaa meidät vieraalla, nimittäin Kristuksen vanhurskaudella, joka on tuo sanomaton Jumalan lahja [donum], millä hän ostaa meidät vapaaksi synneistä, kuolemasta ja saatanasta jne. Tästä seuraa, että turhia ovat olleet ja ovat kaikki meidän pyrkimisemme ja työmme [studia et opera] vanhurskauttamisen ja lunastuksen eteen, joka kaikkialla on löydetty, lisätty ja tähän saakka puolustettu vihkimysten [ordines], juhlamenojen [caeremonias], lupauksien, messujen ja pyhiinvaellusten kautta.

3. Uskon hyöty [Usus fidei]

Uskon hyöty on rakkaudessa palvella ja vastavuoroon pukea veljiä vanhurskaudellamme, viisaudellamme ja kaikilla töillämme, niin kuin Kristus on meidät itselleen omistanut ja aarteillaan meitä pukenut ja rikastuttanut. Tästä seuraa, että hyvät teot ovat välttämättömät [necassaria] totisen ja vaikuttavasti elävän uskon merkkeinä.

4. Hyvät työt [Bona opera]

Töiden joukosta ovat etusijalla kuuliaisuus esivaltaa kohtaan kaikessa - ei kumminkaan vastoin Jumalaa - rauhan edistäminen, ruhtinasten [principes] kunnioittaminen, kaikkien virkamiesten [politiis] edestä rukoileminen ja siitä huolehtiminen, kuinka heitä hyödyttäisimme ja auttaisimme.

Sen jälkeen vanhempien kunnioittaminen, perheen hoitaminen ja ravitseminen leivällä ja sanalla [pane et verbo]; siten palvellen sitä kumpaisellakin hallinnolla [regimine]: hengellisellä ja maallisella.

Lähimmäisiä naapureita tulee meidän palvella kaikin tavoin, joilla voimme; ja heidän joukostaan on etusijalla pidettävä sanan palvelijoita [ministri verbi], jotta heistä pidetään arvonmukaisesti huolta ja heitä kunnioitetaan.

Ennen kaikkea - kehottaaksemme siihen välttämättömään työhön - kuuluu hyviin töihin rukous kaikkien säätyjen [ordinibus] edestä tietäen, että Jumala on siihen niin usein käskenyt sekä niin runsaita lupauksia siihen kiinnittänyt ja että hän pitää sitä erittäin otollisena.

5. Alttarin sakramentti [Sacramentum altaris]

Samoin on kehotettava ahkeruuteen sakramentin nauttimisessa, ettei kansa laimenisi [frigescant; kylmenisi] eikä pitäisi sitä halpana.

6. Risti [Crux]

Töitten jälestä on puhuttava rististä ja rakkaudesta kaikkia vihamiehiä kohtaan, että meidän tulee kärsiä kaikkea pahaa ja rukoilla vainoojain edestä. Sillä tavalla saavutetaan toivo ja varmuus [spes et certitudo] uskostamme ja kutsumuksestamme [nostre fidei et vocationis]. Room. 5.

7. Juhlamenot [Caeremonie]

Viimeiseksi on jäljellä kysymys juhlamenojen muuttamisesta, säilyttämisestä, poistamisesta ja uudistamisesta, jossa on varottava, ettei mitään uudisteta, ellei se ole julkisesti jumalatonta, kuten messu [ut est missa], ja ettei kansalle uutuuden vuoksi suoda yllykettä kaiken muuttamiseen ja sekoittamiseen.

8. Köyhäin yhteinen rahasto [Aerarium publi cum pauperum]

(On opetettava) koroista ja tuloista [de censibus et peruentibus], jotka on koottava köyhäin julkiseen rahastoon, josta köyhiä sekä koululaisia [scholastici; opettajia?] että muita on autettava.

9. Koulujen perustamisesta [De scholis instituendis]

Eikä olisi hyödytöntä seurakunnille ja valtiolle, jos perustettaisiin kaupunkeihin kouluja kumpaakin sukupuolta varten, kun nyt paljon kirjoja [libri plurimi] on painettu kotoisalla kielellä, ja varsinkin kirjurikouluja [scribarum schole], jotta nuoriso, jota on opetettava sanan virkaan [ministerio verbi], sitä mukavammin voisi harjaantua oppiaineisiin [trivialibus artibus]; ja että tällaisista opettajista pidettäisiin tunnollisesti huolta. "Sillä työmies on palkkansa ansainnut" jne. todistaa Raamattu.

10. Kymmenyksistä jne. [De decimis etc.]

Mitä tulee osto-, myynti- ja takaisinostokontrahteihin [contractibus] sekä kymmenyksiin, on koko asia jätettävä esivallalle. Mitä hyvänsä se valtiollisten lakien [civilis leges] mukaan päättää, sitä voidaan hyvällä omallatunnolla noudattaa, niin kuin kaikki inhimilliset luontokappaleet [creatura humana; ihmiset]. 1. Piet. 3.

Lähde: Mikael Agricola, Rucouskiria, 1544. Tukholma. Agricolan Rukouskirja löytyy digitoituna Kansalliskirjaston ylläpitämästa Doria-julkaisuarkistosta (linkki); Jaakko Gummerus, Mikael Agricola, hänen elämänsä ja kirjallinen toimensa, 1903. Jyväskylä. Sama teos ilmestyi jo vuotta aikaisemmin K. J. Gummeruksen Kyläkirjasto-sarjassa (1902).

Oikoluku, HTML: Martinkirja, 2021. Kieltä jonkun verran nykyaikaistettu. Joitakin alkuperäisiä sanoja on merkitty hakasulkeisiin. Tekijänoikeudet: Seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Mikael Agricola, Jaakko Gummerus. Kuvat: Kuva on saatu screenshot-toiminnolla Doria-julkaisuarkiston Agricolan Rukouskirjasta (linkki). Public domain.

Kirjallisuus: V. Tarkiainen, Mikael Agricola: tutkielmia, 1958.