Juustenin Pyhän messun messujärjestys (1575)

22.06.2020

Juustenin Se pyhä messu somen kielen (1575) on Juustenin ainoa säilynyt suomenkielinen teos (katekismusta ei tunneta säilyneenä) ja toinen painettu suomenkielinen messujärjestys. Teos pohjautuu niin tekstien kuin messujärjestyksensä osalta pitkälti edeltäjänsä, Agricolan Messuun (1549) ja rukous- ja raamatunkäännöksiin, mutta liittyy kiinteästi myös emämaansa uudempaan liturgiseen kehitykseen oman hiippakuntansa perinteet huomioiden (Parvio 1978). Seuraava painettu suomenkielinen messujärjestys sisältyy Turun piispa Sorolaisen toimittamaan Käsikirjaan (1614).

Juustenin messu sisältää varsinaisen messujärjestyksen (s. 2-31) jälkeen kuusi messussa vaihtoehtoisesti käytettäväksi tarkoitettua psalmia (s. 31-37) ja toisena pääosana evankeliumikirjan, joka jakaantuu edelleen kirkkovuoden (s. 38-142) ja pyhimyspäivien (s. 143-180) mukaan järjestettyihin osiin (de tempore, de sanctis). Kuuden psalmin käyttöä koskien on annettu seuraava ohje: "Nyt seuraavat muutamat psalmit, jotka pitää luettaman toisinansa introituksen ja gradualen paikalla [pro introitus ja gradualen edhestä] siten kuin kulloinkin sopii." Evankeliumikirjassa kullekin pyhä- ja juhlapäivälle on auki kirjoitettuna päivän rukous (kollehta) ja epistola- ja evankeliumiteksti. Pyhimykset (luterilaisittain "pyhät") ovat Laurentiusta (ja arkkienkeli Mikaelia) lukuun ottamatta kaikki Uuden testamentin henkilögalleriasta. Maria-päivistä mukana ovat kynttilänpäivä, Marian ilmestys, vierailu Elisabetin luona ja Marian syntymä (ks. Parvio 1978, 99-102). Myös evankeliumikirjan laatimista on pidettävä Juustenin huomattavana saavutuksena. Kyseessä on ensimmäinen painettu suomenkielinen evankeliumikirja. Seuraava, ja ensimmäinen itsenäinen, painettiin vuonna 1618. Ns. Upsalan evankeliumikirjan säilynyt katkelma (T387), joka sisältää epistola- ja evankeliumitekstit pitkäperjantaista helatorstaiviikon alkuun, on toki näitä huomattavasti varhaisempi (1541-44), mutta käsin kirjoitettu (esim. Pirinen 1962, 108-109).

Juustenin toimittama messujärjestys - joka tässä numeroituna (1-18) julkaistaan - sisältää nykytarkastelijan silmään joitakin "kummallisuuksia". Juusten, jonka muuten tiedetään niin postillansa kuin hiippakuntaohjeittensa välityksellä painottaneen papistolleen saarnaamista, ei messujärjestyksessä edes ohimennen mainitse saarnaa (9). Vastaavasti, Juusten, joka samassa teoksessa julkaisee myös kirkko- ja kalenterivuoden  mukaan vaihtuvien kollehtarukousten ja raamatuntekstien sarjat, vaikuttaa messujärjestyksessä ohjaavan papistoaan pikemminkin kiinteiden tekstien käyttöön. Eräs mahdollinen selitys tälle on, että Juusten pyrkiikin esittämään eräänlaisen "perusmessun" ja rukous- ja tekstivalintojen tarkoitus saattaa messujärjestyksessä olla osaltaan myös pedagoginen. Messun toisessa kollehdassa (5), epistolassa (6) ja evankeliumissa (8) painottuvat selvästi ehtoollinen ja siitä opettaminen. Raamatuntekstit ovat lisäksi samat, joita käytettiin Juhana III:n ja Nova ordinantian (1575) uudelleen käyttöön virittelemässä ja edellyttämässä keskiaikaisessa Corpus Christi -juhlassa. (Parvio 1978, 40-42, 46-47, 76-77.)

Julkaisun punaisella merkityt osuudet ovat omia lisäyksiämme. Jonkun verran olemme suorittaneet myös vertailua Agricolan Messuun (lyhenne AM). Kuvia Juustenin messu ei AM:n tavoin sisältänyt. Sen sijaan nuottiviivastoja on painettu huomattavasti AM:a enemmän. Juustenilla näyttää olleen silmää ihmisten pyhän kaipuulle - käytetään ilmaisuja "pyhä messu" ja "pyhä evankeliumi" (nimiösivu), "pyhät kädet" (10), "pyhä ruumis" ja "pyhä veri" (15). Henkilökohtaista värinää - harvinaista tämän tyyppisille virallisjulkaisuille - on viimeisen sivun latinankielisessä psalmisitaatissa: "Älä meitä hylkää vanhuudessamme. Kun me heikoiksi tulemme, älä meitä jätä, Herra." (Ps. 71:8)

Se pyhä messu suomen kielen ei paavin, vaan [mutta] pyhän evankeliumin ja kristilisen seurakunnan tavan mukaan [iälken]. 

Vahvista sitä meissä, 
sillä se on sinun tekosi 
(Ps. 68:29; latinaksi). 

Kokoonsido todistus, sinetöi laki, minun opetuslapsissani 
(Jes. 8:16; latinaksi).

Paulus Juusten Aboensis.
Tukholmassa 1575.

Tällä tavalla messu suomeksi pidetään


I   VALMISTAVA OSA

1. Papin rippi (confiteor ja misereatur)

Ohjeet ja rukoukset latinaksi - tässä joten kuten suomennettuna. AM:ssa papin rippi ja seurakunnan rippi (ja kehotus ehtoollisvieraille) päinvastaisessa järjestyksessä. Papin ripin tekstit pidemmät kuin AM:ssa.

Ensin pappi [sacerdos] kääntyneenä alttariin sanokoon.

Tunnustan [confiteor] kaikkivaltiaalle Jumalalla ja teille veljet, että minä syntinen olen tehnyt syntiä liikaa elämässäni ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Omasta suuresta syystäni [Mea maxima culpa]. Siksi pyydän [precor] Herraamme Jeesusta Kristusta olemaan minulla syntiselle suopea, ja pyydän [mandato] myöskin teitä rukoilemaan puolestani ja nimessään [nomine] minulle syntiselle synninpäästön julistamaan.

Sitten sanokoon avustaja [ministri] synninpäästön [absolutionem].

Armahtakoon [misereatur] sinua kaikkivaltias Jumala ja antakoon sinulla kaikki sinun syntisi anteeksi. Vapauttakoon sinut kaikesta pahasta ja väärästä, ja vahvistakoon sinua kaikissa hyvissä teoissa. Ja vieköön Jeesus Kristus sinut iankaikkiseen elämään. Aamen.

2. Seurakunnan rippi

Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret, Kristuksessa Jeesuksessa. Siksi [että] me nyt olemme kokoontulleet meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ehtoollista pitämään ja ottamaan meidän tykömme hänen kalliin ruumiinsa (painovirhe: puuttuu "ja verensä") - leivässä ja viinissä, niin kuin hän itse sen on käskenyt ja asettanut yhdeksi muistomerkiksi - että hän saman sen ruumiinsa ja verensä on meidän synteimme anteeksiantamiseksi ulosantanut. Sen tähden, että me varmasti [tosin] kaikki ilman epäilystä olemme synneillä raskautetut ja tahdomme kernaasti synnistä vapaiksi tulla, niin langetkaamme meidän polvillemme ja nöyryyttäkäämme itsemme sydämellä ja suulla Jumalan, meidän taivaallisen Isämme eteen ja tunnustakaamme meidät viheliäisiksi, vaivaisiksi syntisiksi - niin kuin me myös olemme - rukoillen häneltä armoa ja laupeutta näin sanoen itse kukin kohdastansa.

Minä vaivainen syntinen ihminen, joka synnissä sekä sikissyt että syntynyt olen, ja vielä sittenkin kaiken elinaikanani synnillistä elämää pitänyt olen, tunnustan kaikesta sydämestäni sinun edessäsi, oi kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, minun rakas taivaallinen Isäni, etten minä ole sinua rakastanut ylitse kaikkia kappaleita enkä minun lähimmäistäni niin kuin itseäni. Minä olen (sen pahempi) monella muodolla rikkonut sinua vastaan, ja sinun pyhiä käskysanojasi, sekä ajatuksilla, sanoilla ja töillä, ja tiedän itseni sen tähden ansainneeni helvetin ja iankaikkisen kadotuksen, jos sinun pitäisi minua niin tuomitsevan kuin sinun vaativa [coua] oikeutesi vaatii ja minun syntini ansainneet ovat. Mutta nyt sinä, rakas taivaallinen Isä, ulosluvannut olet, että tahdot armon ja laupeuden tehdä kaikkien vaivaisten syntisten kanssa, jotka heitä parantaa tahtovat ja vahvan uskon kanssa pakenevat sinun käsittämättömän laupeutesi tykö - niiden kanssa sinä tahdot armollinen olla, millä muotoa he ehkä ovatkin sinua vastaan rikkoneet ja mistä ikinä enemmän [edh ikenens enämbi] heidän syntinsä soimaa. Siihen minä myös, vaivainen syntinen, itse luotan ja rukoilen turvallisesti, että sinä sen saman sinun laupeutesi mukaan [peräste], olisit minulle armollinen ja laupias. Ja anna minun syntini anteeksi sinun pyhän nimesi kiitokseksi ja kunniaksi.

Sitten sanokoon pappi tämän rukouksen ylitse kansan.

Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala hänen suuren, käsittämättömän laupeutensa tähden antakoon meille kaikki meidän syntimme anteeksi ja antakoon armoansa meidän parantaa syntistä elämäämme ja saada hänen kanssansa iankaikkisen elämän. Aamen.


II   JOHDANTO

3. Psalmi (introitus)

Mallitekstinä Psalmi 51:3-10 + pieni kunnia (Gloria Patri). Loppuun liitetyistä kuudesta psalmista ainakin Psalmeja 13:2-6 ja 103 oli aikaisemmissa messujärjestyksissä käytetty introituspsalmeina (Parvio 1978, 65).

Tai jokin toinen psalmi tai muu vastaava [Alius introitus alia vice habendus].

Ps. 51.

Jumala, ole minulle armollinen sinun hyvyytesi kautta. Pois pyyhi minun syntini sinun suuren laupeutesi kautta. Pese minua hyvin [hyuästi] minun pahoista teoistani ja puhdista minua minun synnistäni. Sillä minä tunnen minun pahat tekoni ja minun syntini on aina [alati] minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä syntiä tein ja pahasti tein sinun edessäsi, vaikka [senpälle että] sinä oikea olet sinun sanassasi ja sinua ei moitita sinun tuomitessasi [ia et laitetuxi tulisi coska sinä domitahan]. Katso, minä olen syntisestä siemenestä syntynyt ja minun äitini on synnissä minut siittänyt. Katso, sinä halajat totuutta, joka salaisuudessa on, ja sen peitetyn viisauden toit julki [iulghistit] sinä minulle. Pirskota minua iisopilla, että minä puhdistuisin. Pese minua, että minä lumivalkeaksi tulisin. Anna minun kuulla ilo ja riemu, että ne luut, jotka särkenyt olet, iloitsisivat [ihastuisit].

Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Niin kuin on ollut alusta, nyt ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen.

4. Herra armahda, Kunnia ja kiitosvirsi (Kyrie, Gloria ja Laudamus)

Painettu nuottiviivasto. Ideana oli, että papit merkitsevät siihen nuotit käsin kirjoittamalla.

Sitten seuraa Kyrie eleison.

Herra, armahda meidän päällemme. Kristus, armahda meidän päällemme. Herra, armahda meidän päällemme.

Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa. Ja maassa rauha, ihmisten hyvä tahto.

Me kiitämme sinua. Me hyvästi siunaamme sinua. Me sinua rukoilemme. Me ylistämme ja kunnioitamme sinua. Me sinua kiitämme sinun suuren kunniasi tähden. Oi Herra Jumala, taivaallinen kuningas, Isä, kaikkivaltias Jumala. Oi Herra, sen kaikkein korkeimman, ainoa poika, Jeesus Kristus. Oi Herra Jumala, Jumalan Karitsa, Isän poika. Sinä, joka pois otat maailman synnit, armahda meidän päällemme. Sillä sinä olet yksin pyhä. Sinä olet yksin Herra. Sinä olet yksin se korkein. Jeesus Kristus, sen Pyhän Hengen kanssa, Isän Jumalan herraudessa. Aamen.

5. Vuorotervehdys ja päivän rukous (salutatio ja kollehta)

Ensimmäinen vaihtoehto AM:n mukainen. Toinen lienee Juustenin laatima rukous, jonka pohjana on jo Juustenin synodaalistatuutteihin sisältyvä ehtoollisen kiitosrukous (Parvio 1978, 38-39).

Niin pappi kääntäköön itsensä kansaan päin ja sanokoon.

Herra olkoon teidän kanssanne. Niin myös sinun henkesi kanssa.

Kollehta [Collecta].

Me rukoilemme sinua, kaikkivaltias Jumala, rakas taivaallinen isä, että meille lahjoittaisit [lainaisit] vahvan uskon sinuun ja sinun Poikasi päälle, Jeesuksen Kristuksen, yhden hämmentymättömän toivon sinun laupeutesi päälle kaikessa meidän hädässämme ja vastoinkäymisissämme, ja palavan rakkauden meidän lähimmäistemme tykö. Saman, sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, meidän Herramme. Aamen.

TAI

Toinen kollehta [Alia collecta].

Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, me sinua ansaitusti [cochtulisesta] nyt ja aina lakkaamatta [ilman lackamata] kiitämme, kunnioitamme ja ylistämme, että sinä armahdit meidän päällemme, kun [cosca] me kaikki synnin kautta kadotut olimme. Niin lähetit sinä sinun rakkaan Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, meitä lunastamaan ja siihen iankaikkiseen elämään auttamaan. Ja sinua Herra Jeesus Kristus kiitämme me, että sinä meidän lunastuksemme tähden annoit itsesi uhrata ristinpuun päällä ja sen [sixi] muistomerkiksi asetit sinun pyhän ehtoollisesi sakramentin. Kiitetty ole sinä iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja auta meitä sinun Pyhällä Hengelläsi, että me sinun hyvät tekosi aina mielessämme pitäisimme ja niissä vahvassa uskossa kiinni riippuisimme. Sinä, joka elät ja hallitse Isän ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesti. Aamen.


III   SANA

6. Epistola

Kiinteänä epistolatekstinä 1. Kor. 11: 23-29. AM:ssa ohjeena valita lukukappale joko "vapaasti" tai seuraten kirkkovuoden mukaisia tekstejä. Juustenin messussa ohjetta ei esiinny - ei myöskään evankeliumissa (8).

Nämä seuraavat [iälken seurauaiset] sanat kirjoittaa Pyhä Paavali apostoli korinttilaisten tykö.

Minä olen sen Herralta saanut, jonka minä teille annoin. Sillä Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet petettiin, otti hän leivän, kiitti, mursi sen ja sanoi: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne murretaan. Se tehkää minun muistokseni." Samoin [samalmoto] otti hän myös maljan [calkin] ehtoollisen jälkeen ja sanoi: "Tämä malja [calki] on se uusi testamentti minun veressäni. Se tehkää, niin usein kuin juotte, minun muistokseni." Sillä niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä maljasta [calkista], teidän pitää Herran kuolemaa julistaman siihen saakka, kun hän tulee. Mutta joka kelvottomasti syö tästä leivästä ja juo Herran maljasta [calkista], se on vikapää Herran lihaan ja vereen [lihan ja weren polesta]. Niin koetelkoon ihminen itseänsä ja sitten syökään tästä leivästä ja juokoon tästä maljasta [calkista]. Sillä, joka syö taikka juo kelvottomasti, hän syö ja juo tuomion itsellensä - sen vuoksi, ettei hän erota Herran ruumista.

7. Päivän virsi (graduale)

Toisena graduaalivaihtoehtona Psalmi 51:11-21 (vrt. kohta 3). Loppuun liitetyistä kuudesta psalmista ainakin Psalmia 143 oli esikuvissa käytetty graduaalipsalmina (Parvio 1978, 65). Psalmin 25 Juusten taas on jakanut vastaavalla tavalla kahtia (j. 1-11 & j. 12-22) kuin tämän mallitekstinä esiintyvän Psalmin 51.

Graduale.

Ne kymmenen Jumalan käskyä.

Minä olen sinun ainoa Herra Jumalasi. Ensimmäinen: Ei sinun pidä pitämän muita jumalia minun edessäni. Toinen: Sinun Herran Jumalasi nimeä ei sinun pidä turhaan lausuman, sillä ei Herra pidä häntä nuhtelematta, joka hänen nimensä turhaan mainitsee. Kolmas: Muista, että sinä pyhität lepopäivän. Neljäs: Kunnioita sinun isääsi ja äitiäsi, että sinä menestyisit ja olisit pitkäikäinen maan päällä. Viides: Ei sinun pidä tappaman. Kuudes: Ei sinun pidä huorin tekemän. Seitsemäs: Ei sinun pidä varastaman. Kahdeksas: Ei sinun pidä väärää todistusta sanoman sinun lähimmäistäsi vastaan. Yhdeksäs: Ei sinun pidä pyytämän sinun lähimmäisesi huonetta. Kymmenes: Ei sinun pidä himoitsevan hänen emäntäänsä, ei palvelijoitansa, ei palkkapiikaansa, ei karjaansa tai [eli] juhtaansa taikka muuta, joka on hänen omaansa.

TAI

Toisinaan tämä [Interdum sic].

Ps. 51.

Oi Herra Jumala, pois käännä sinun kasvosi minun synnistäni ja pois pyyhi kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minussa yksi puhdas sydän ja uudista minussa uusi vahva [wissi] henki. Älä pois heitä minua sinun kasvojesi edestä ja älä minulta pois ota sinun Pyhää Henkeäsi. Vahvista minua taas sinun apusi [aws] kanssa ja sillä väkevällä hengellä tue minua. Sillä minä tahdon niille väärille [ylitsekäumärille] sinun tiesi opettaa, että he syntiset sinun tykösi palaisivat. Päästä minut verenvioista, sinä Jumala, joka minun pelastukseni [terueydheni] Jumala olet, että minun kieleni sinun vanhurskauttasi ylistäisi [kerskais]. Avaa Herra minun huuleni, että minun suuni julistaisi [ilmoitais] sinun kiitostasi. Sillä, ei sinulle ole iloksi uhri [vffrisa lusti] - muutoin minä sen mielelläni [kernast] antaisin - ja ei polttouhri sinulle ensinnäkään kelpaa. Ne uhrit, jotka Jumalalle kelpaavat, ne ovat murheellinen henki. Ahdistettua ja särjettyä sydäntä et sinä Jumala hylkää [ylencatzo]. Tee hyvin Siionille sinun armosi mukaan [iälken], ylösrakenna ne muurit Jerusalemissa. Silloin sinulle otollisia ovat ne vanhurskauden uhrit, polttouhrit ja kaikkinaiset uhrit. Silloin sinun alttarisi päällä härkiä uhrataan.

8. Evankeliumi

Kiinteänä evankeliumintekstinä Joh. 6: 52-58.

Tämän pyhän evankeliumin kirjoittaa pyhä Johannes evankelista.

Niin riitelivät juutalaiset [jwttat] keskenänsä sanoen: "Kuinka tuo voi antaa lihansa meille syötäväksi?" Sanoi Jeesus heille: "Totisesti sanon minä teille: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole teissä elämää. Joka minun lihani syö ja juo minun vereni, hänellä on iankaikkinen elämä. Ja minun pitää hänet ylös herättämän viimeisenä päivänä. Sillä [sille että] minun lihani on se totinen ruoka. Ja minun vereni on se totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hän on minussa ja minä hänessä. Niin kuin se elävä Isä minut lähetti ja minä elän Isäni tähden, niin myös se, joka minut syö, hänen pitää myös elämän minun tähteni. Tämä on se leipä, joka taivaasta alas tuli. Ei, niin kuin teidän isänne söivät mannaa ja kuolivat. Joka tämän leivän syö, hänen pitää elämän iankaikkisesti.

9. Uskontunnustus (credo)

Ei mainita lainkaan saarnaa. AM:ssa saarna nykyiseen tapaan ennen uskontunnustusta.

Credo.

Minä uskon Jumalan päälle, Isän kaikkivaltiaan, luojaan taivaan ja maan. Ja minä uskon (AM:ssa ei sanoja "minä uskon") Jeesuksen Kristuksen, hänen ainoan poikansa päälle, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, piinattiin Pontius Pilatuksen vallan alla (AM:ssa ei sanaa "vallan"), ristin päälle naulittiin, kuoletettiin ja haudattiin (AM: "ristiinnaulittu, kuoletettu ja haudattu"), alasastui helvettiin, kolmantena päivänä ylösnousi kuolleista, ylösastui taivaaseen, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla kädellä, sieltä on tuleva tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Minä uskon Pyhän Hengen päälle, pyhän kristillisen seurakunnan (AM: "kristityn seurakunnan"), pyhäin ihmisten yhteyden (AM: pyhäin osanottamisen), syntien anteeksisaamisen (AM: "anteeksiantamisen"), ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.

TAI

Toisinaan Nikean uskontunnustus [Interdum Symbolum Nicenum].

Minä uskon yhden Jumalan päälle, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, ja kaikkein nähtäväin ja näkymättömien tekijän. Ja yhden Herran päälle, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan ainokaisen ja ennen kaikkea aikaa Isästä syntyneen, Jumalan Jumalasta, valkeuden valkeudesta, totisen Jumalan totisesta Jumalasta, syntyneen ja ei tehdyn. Joka meidän ihmisten tähden, ja meidän pelastuksemme [teruehyden] tähden alas astui taivaasta ja lihallisen luonnon otti Pyhän Hengen kautta, ja neitsyt Mariasta ihmiseksi tuli, ristiinnaulittiin myös meidän edestämme Pontius Pilatuksen aikana [alla], kuoli ja haudattiin. Ja ylösnousi kuolemasta kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan [iälken]. Ja ylösastui taivaaseen, istuu Isän oikealla ja jälleen tuleva on kunniassa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Jonka valtakunnalla ei pidä loppua oleman. 

Ja minä uskon Pyhän Hengen päälle, Herraan ja virvoittajaan, joka Isästä ja Pojasta lähtee [vloskäupi], jota myös Isän ja Pojan kanssa yhdessä [ynnä] kumarretaan ja yhdessä [ynnä] kunnioitetaan, joka profeettojen kautta on puhunut. Ja yhden pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan. Minä tunnustan yhden kasteen ja syntien anteeksisaamisen. Ja odotan kuolleiden ylösnousemista ja tulevaisen maailman elämää.


IV   EHTOOLLINEN

10. Ehtoollisrukous (prefaatio)

Vuorotervehdyksessä ja toisessa ja kolmannessa prefaatiovaihtoehdossa nuottiviivastot. Ensimmäinen ja toinen vaihtoehto AM:n mukaiset - ohje ehtoollisaineiden kohottamisesta (elevaatio) kuitenkin puuttuu. Kolmas vaihtoehto Juustenin sommittelema - sen vanhan kirkon aikainen loppuylistys (Laudes) liittyy suoraan Nova ordinantian (1575) tätä asiaa koskevaan määräykseen (Parvio 1978, 50, 54-55).

Prefaatio [prefatio].

Herra olkoon teidän kanssanne. Niin myös sinun henkesi kanssa. Ylentäkää [yletke] teidän sydämenne Jumalan tykö. Me ylennämme meidän sydämemme. Kiittäkäämme Jumalaa, meidän Herraamme. Se on oikeus ja kohtuus.

Totisesti on se kohtuullista, oikein ja autuasta, että me aina ja joka paikassa kiitämme ja ylistämme sinua pyhä Herra, kaikkivaltias Isä, iankaikkinen Jumala, kaikkien sinun hyvien tekojesi tähden. Ja etenkin [lijatekin] sen tähden, jonka meille osoitit, kun [cosca] me kaikki synnin tähden niin pahasti rikkoneet [? wlostulleet] olimme, ettei meillä muuta edessämme ollut [edesseisonut] kuin kadotus ja se iankaikkinen kuolema, ja ei yksikään luontokappale joko taivaassa tai [eli] maan päällä voinut meitä auttaa - niin sinä uloslähetit sinun ainokaisen Jeesuksen Kristuksen, jolla oli yksi jumaluuden luonto yhdessä sinun kanssasi, annoit hänen ihmiseksi tulla meidän tähtemme, panit meidän syntimme hänen päällensä ja annoit hänen kuoleman kärsiä siinä sijassa, jossa meidän kaikkien iankaikkisesti kuoleman piti. Ja niin kuin hän ylitsevoitti kuoleman ja jälleen ylösnousi elämään ja ei ikänänsä enää kuole, niin myös kaikki ne, jotka hänen päällensä itsensä luottavat, pitää ylitsevoittaman synnin ja kuoleman ja saamaan hänen kauttansa iankaikkisen elämän.

Ja ettemme me senkaltaista hänen hyvää tekoansa koskaan unohtaisi, vaan [mutta] aina mielessä pitäisimme ja muistaisimme, niin sinä yönä, kun [cosca] hänet petettiin, piti hän yhden ehtoollisen, jossa hän otti leivän, kiitti hänen taivaallista Isäänsä, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne ulosannetaan. Se tehkää minun muistokseni."

Samoin [Samalamoto] otti hän myös maljan [calkin], kiitti hänen taivaallista Isäänsä ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja juokaa te tästä kaikki. Tämä on sen uuden testamentin malja [calki] minun veressäni, joka teidän ja monen tähden ulosvuodatetaan syntien anteeksiantamukseksi. Niin usein kuin te sen teette, niin tehkää minun muistokseni." 

TAI

Yksi lyhyempi prefaatio [praefatio].

Totisesti on se kohtuullista, oikein ja autuasta, että me aina ja joka paikassa kiitämme ja ylistämme sinua, pyhä Herra, kaikkivaltias Isä, iankaikkinen Jumala, Jeesuksen Kristuksen kautta, meidän Herramme. Joka sinä yönä, koska hänet petettiin, otti leivän, kiitti hänen taivaallista Isäänsä, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne ulosannetaan. Se tehkää minun muistokseni."

Samoin [samalamoto] otti hän myös maljan [calkin], kiitti hänen taivaallista Isäänsä, ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja juokaa te tästä kaikki. Tämä on sen uuden testamentin malja [calki] minun veressäni, joka teidän ja monen tähden ulosvuodatetaan syntien anteeksiantamukseksi. Niin usein kuin te sen teette, niin tehkää minun muistokseni."

TAI

Jokapäiväinen eli yleinen prefaatio nyt opastetaan [praefatio quotidiana siue communis nunc praecepta].

Totisesti on se kohtuullista, oikein ja autuaallista, että me aina ja joka paikassa kiitämme ja ylistämme sinua, pyhä Herra, kaikkivaltias Isä, iankaikkinen Jumala, Jeesuksen Kristuksen kautta, meidän Herramme, joka hänen kuolemansa ja verensä ulosvuodattamisen kautta on meille autuuden takaisin [iällens] ansainnut. 

Ja ettemme me sen kaltaista hänen hyvää tekoansa koskaan unohtaisi, vaan [mutta] aina mielessämme pitäisimme ja muistaisimme, niin sinä yönä, koska hänet petettiin, otti hän leivän hänen pyhiin käsiinsä, kiitti sinua Isä, hyvästi siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne ulos annetaan. Se tehkää minun muistokseni." 

Samoin [samalmoto] otti hän myös maljan [calkin] hänen pyhiin käsiinsä, kiitti sinua taivaallinen Isä, hyvästi siunasi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja juokaa te tästä kaikki, tämä on sen uuden testamentin malja [calki] minun veressäni, joka teidän ja monen edestä ulosvuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te sen teette, niin tehkää minun muistokseni." 

Hänen [jonga], Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, sinun herrauttasi kiittävät kaikki enkelit, kumartavat kaikki herraudet, sinun edessäsi vapisevat ja pelkäävät kaikki voimat ja vallat. Niin myös kaikki taivaat ja taivaalliset autuaat [? auudt], ja ne pyhät kerubit ja serafit, samanlaisella [ydhencaldaisella] ilolla sinua kiittävät ja kunnioittavat. Heidän [joinenga] kanssansa, että tahtoisit meidän äänemme hyväksyä [otolisexi otta], sinua me rukoilemme nöyrällä tunnustuksella näin sanoen.

11. Pyhä (Sanctus)

Painettu nuottiviivasto.

Sanctus.

Pyhä, pyhä, pyhä Herra Jumala, Sebaot. Täydet [teudhet] ovat taivaat ja maa sinun herrauttasi. Hoosianna korkeudessa. Kiitetty olkoon se, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeudessa. 

12. Isä meidän (Pater noster)

Painettu nuottiviivasto - myös rukouskehotukselle.

Rukoilkaamme nyt kaikki niin kuin Herra Jeesus Kristus itse on meitä opettanut näin sanoen. 

Isä meidän, joka olet taivaissa [taiuahisa]. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Lähestulkoon sinun valtakuntasi. Olkoon sinun tahtosi niin maassa kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille (AM:ssa ei sanaa "meille") meidän syntimme anteeksi, niin kuin myös me anteeksiannamme (AM:ssa ei sanaa "anteeksiannamme", vaan lauseen lopussa "annamme") meidän velallisillemme [welgolistein]. Ja älä johdata meitä kiusaukseen, vaan [mutta] päästä meitä pahasta. Aamen. 

13. Jumalan Karitsa (Agnus Dei)

Agnus Deissä nuottiviivasto. Oi puhdas Jumalan Karitsa -hymnissä ei kertausmerkkejä kuten AM:ssa.

Agnus Dei.

Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnit, armahda meidän päällemme.

Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnit, armahda meidän päällemme.

Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnit, anna meille rauhasi ja hyvästi siunauksesi.

Oi puhdas Jumalan Karitsa, jok' on ristis piinattu, ja meille armos tarjoat [? taritzet], vaik' [ehckes] olit kovin kruunattu. Meidän syntimme sinä niin kannoit, ja meille elämän annoit. Armahda meidän päällem' oi Jeesus.

14. Kehotus ehtoollisvieraille

Kehotussanat yhtä sanaa lukuunottamatta sama kuin AM:ssa. Loppuohjeessa viittaus todennäköisesti omaan, sittemmin kadonneeseen katekismukseen (1574). Ei ohjetta ehtoollisvirsistä kuten AM:ssa.

Sitten kääntyköön kansaan päin ja pitäköön tämän kehotuksen [manauxen] ja/tai [eli] jonkun julkiripin Herran ehtoollisen edellä.

Rakkaat ystävät. Kun [että] tässä nyt Herran Jeesuksen Kristuksen ehtoollinen pidetään, jossa hänen kallis ruumiinsa ja kallis [tyris] verensä ulos jaetaan, niin olisi hyvä kuten pyhä Paavali meitä opettaa, että me itse kukin koettelisimme itseämme, ja niin söisimme tästä leivästä ja joisimme tästä maljasta [calkista]. Ja silloin me oikein itseämme koettelemme, kun [cosca] me tunnemme meidän rikoksemme ja suuret syntimme, kun [cosca] me isoamme ja janoamme vanhurskautta ja syntien anteeksiantamista pyydämme - joka meille tässä sakramentissa tarjotaan [taritan] ja annetaan, jos (AM: "kun") me edespäin tahdomme meitä parantaa, synnistä lakata ja elää hyvässä ja vanhurskaassa elämässä. Sen tähden on myös meidän Herramme Jeesus Kristus erinomaisesti itse käskenyt tämän sakramentin hänen muistoksensa pitää [prucatta]. Se on, että me tämän kautta muistamme hänen kalliin kuolemansa ja kalliin [tyrin] verensä ulosvuodatuksen päälle, ja ajattelemme ja uskomme varmasti [vissist], että se on meidän syntiemme anteeksiantamukseksi tapahtunut. Sen tähden, jos me siis syömme tästä leivästä ja juomme tästä maljasta [calkist] niin vahvalla uskolla niiden sanojen päälle, jotka me tässä kuulimme - että Kristus on kuollut ja hänen verensä on meidän syntiemme tähden ulosvuodatettu - niin me myös varmasti [vissist] syntien anteeksiantamisen saamme, ja sen kautta kuoleman vältämme - joka on synnin palkka - ja saamme iankaikkisen elämän Kristuksen kanssa. Jonka meille kaikille suokoon Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.

Tarvittavat rukoukset ennen sakramentin vastaanottamista suomalaisesta katekismuksesta [Precationes ante sumptionem Sacramenti require in Catechismo finonico].

15. Ehtoollisen vietto (communio)

Pidemmät jakosanat kuin AM:ssa.

Niin antakoon pappi kansalle Herran ruumiin sakramentin ja sanokoon.

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhä ruumis, joka sinun edestäsi on kuolemaan annettu, kätkeköön sinun sielusi ja ruumiisi siihen iankaikkiseen elämään. Aamen.

Sen jälkeen antakoon myös maljasta [calkist] ja sanokoon.

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhä veri, joka sinun edestäsi on ulos vuodatettu kaikkien sinun syntiesi anteeksiantamiseksi, kätkeköön sinut siihen iankaikkiseen elämään. Aamen.

16. Vuorotervehdys ja kiitosrukous (salutatio ja postcommuniokollehta)

Samat viisi vaihtoehtoa kuin AM:ssa - viimeisen vaihtoehdon loppuun Juusten on lisännyt doksologian.

Herra olkoon teidän kanssanne. Niin myös sinun henkesi kanssa.

Rukoilkaamme.

Herra, kaikkivaltias Jumala, joka meitä osalliseksi teit sinun sakramentistasi. Sinua me rukoilemme, että meitä myös (AM:ssa tässä sana "sinun") yhdessä [ynne] kaikkien sinun ulosvalittujen pyhiesi kanssa, sinun iankaikkisesta kunniastasi ja kirkkaudestasi osalliseksi tekisit. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka elää ja hallitsee yhdessä [ynne] sinun ja Pyhän Hengen kanssa, yhdessä jumaluudessa, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

TAI

Rukoilkaamme.

Me kiitämme sinua, kaikkivaltias iankaikkinen Isä, joka tämän pyhän ja terveeksi tekevän [teruelisen] ehtoollisen, Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, meidän hyväksemme säätänyt olet. Sinua me rukoilemme: lahjoita [lainna] meille pyhää armoasi sinun muistoasi tässä niin pitää, että me sen oikein ymmärtää taitaisimme, mitä meidän tähtemme tehnyt olet. Sinun rakkaan Poikasi etc.

TAI

Rukoilkaamme.

Oi kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, meidän rakas taivaallinen Isämme, sinä, joka meille aina hyvyyttäsi ja laupeuttasi osoitat. Anna meille, sinun lapsillesi, armoasi niin nauttia sinun pyhää sakramenttiasi, että me sen hengellisen lahjan [tauaran], jonka se tuo [he mötens piteuet], aina säilyttää [alati nauttia] saisimme. Sinun rakkaan Poikasi etc. (AM:ssa puuttuu "etc.")

TAI

Rukoilkaamme.

Me kiitämme sinua, kaikkivaltias Jumala, että meitä tämän terveeksi tekevän [teruelisen] lahjasi kautta virvoittanut olet. Ja rukoilemme sinun laupeuttasi, että sen antaisit meidän hyväksemme tulla ja meidän uskoamme lisätä [uskon lisämisexi; AM: "uskon lisexi"], ja että me keskenämme palavan rakkauden pitäisimme. Sinun rakkaan Poikasi etc.

TAI

Rukoilkaamme.

Oi, sinä jalo Herra Jeesus Kristus, joka meitä tähän ehtoolliseen kutsunut olet. Me kaikesta sydämestämme sinua kiitämme, että meille siihen ymmärryksen ja mielen antanut olet. Me kiitämme sinun laupeuttasi, että meitä uskolla ja rakkaudella täyttänyt olet ja itselläsi meitä ravinnut. Sinun jumaluudellasi olet meidät ylöstäyttänyt ja ympäri piirittänyt. Oi, rakkain Herra Jeesus Kristus, ole meidän kanssamme. Sillä me annamme meidät sinun käsiisi, haltuusi ja huomaasi, että me iankaikkisesti sinun tykönäsi pysyisimme. Sinä, joka elät ja hallitset yhdessä [ynnä] Isän ja Pyhän Hengen kanssa, yksi totinen Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen (AM:ssa vain "Aamen").


V   PÄÄTÖS

17. Vuorotervehdys ja ylistys (salutatio ja benedicamus)

Ylistyksessä nuottiviivasto.

Herra olkoon teidän kanssanne. Niin myös sinun henkesi kanssa.

Kiittäkäämme ja kunnioittakaamme Herraa. Jumalan olkoon kiitos ja kunnia.

18. Siunaus

AM:n tavoin ohje ristinmerkin tekemisestä (+).

Kumartakaa teidän sydämenne Jumalan tykö ja ottakaa hyvästi siunaus.

Herra hyvästi siunatkoon (AM:ssa pelkkä "siunatkoon") meitä ja varjelkoon meitä. Hän valistakoon kasvonsa meidän päällemme ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille nykyisen ja iankaikkisen rauhan. Nimeen Isän + ja Pojan + ja Pyhän Hengen +. Aamen. 


Nyt seuraavat muutamat psalmit...

Messujärjestyksen jälkeen seuraavista kuudesta psalmista Psalmi 146:2-10 on merkitty viimeiseksi, ja sitä ei olla vielä introitus- ja graduaalikohtien huomautuksissa (3, 7) mainittu. Psalmia ei ilmeisesti löydy Juustenin messun välittömistä esikuvista ja Juusten on sen mahdollisesti kääntänytkin itse (Parvio 1978, 65-66). Tässä on selvästi (vankeus)matkalta moskoviittien maahan (1569-72) palanneen tuntemuksia.

Psalmi 146.

Kiitä Herraa minun sieluni. Minä kiitän Herraa, niin kauan kuin minä elän. Ja kiitosvirttä veisaan minun Jumalalleni, niin kauan kuin minä olen. Älkää luottako [vskaltaco] päämiesten päälle, ihmisiä he ovat, eivät he voi mitään auttaa. Sillä ihmisen henki erkanee heistä, ja he tulevat jälleen mullaksi. Silloin ovat kaikki heidän aivoituksensa hukassa. Autuas on se, jonka toivo seisoo hänen Herransa, Jumalansa, tykönä. Joka on luonut taivaan ja maan, meren ja kaikki mitä niissä on, hän on uskollinen iankaikkisesti. Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät. Joka antaa ruuan niille isoavaisille. Herra, hän vapauttaa [kiruoitta] ne vangit. Herra, hän ylösvalaisee ne sokeat. Herra, hän ylösnostaa ne alassorretut. Herra, hän rakastaa niitä vanhurskaita. Herra, hän korottaa lesket ja orvot ja tekee niiden jumalattomien aivoitukset tyhjiksi [? tydhtåxi]. Herra on Kuningas iankaikkisesta iankaikkiseen. Sinun Jumalasi, Siion, iankaikkisuuteen.

Suomenkielellä lukee koko teoksen lopuksi: "Jumalalle, Kaikkivaltiaalle, olkoon kiitos ja kunnia kaikkinaisten hänen hyvien tekojensa ja lahjojensa edestä nyt ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen."

Lähde: Paavali Juusten, Se pyhä messu, 1575. Tukholma. Teoksen näköispainos on valmistunut vuonna 1978 (SKS, Helsinki) ja sen on toimittanut ja jälkisanoilla varustanut Martti Parvio. 

Oikoluku, HTML: Martinkirja, 2020. Tekstin taittoa on muutettu ja kieltä jonkun verran nykyaikaistettu. Joitakin alkuperäisiä sanoja on merkitty hakasulkeisiin. Tekijänoikeudet: Seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Paavali Juusten. Näköispainoksen toimittaminen ei synnytä uutta tekijänoikeutta. Kuvat: Kuvat on saatu teoksen näköispainoksesta.

Kirjallisuus: Martti Parvio, Paavali Juusten ja hänen messunsa, 1978. SKS. Helsinki. | Kauko Pirinen, Turun tuomiokapituli uskonpuhdistuksen murroksessa, 1962. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 62. Helsinki.