Vanhain Suomen maan piispain ja kirkon esimiesten latinan kieliset laulut 

Christuxesta, ja inhimisen elämän surkeudhesta, muutamissa, m. Jacobilda Finnolda, (Suomen seoracunnista paljon hyvää ansainelda mieheldä) ojetud: aina Suomen schouluissa veisatud, nyt suomexi käätyd Hemmingild Mascun kirckoherralda. 

Präntätyd Stockholmisa Ignati` Meurerild 

Vuona jälken Christuxen syndymän M. DC. XVI. 

Vanhall, vapaall, suurell sukuiselle, avaralta ulkomailla vaeltaneelle, jalosti oppineelle, viisaalle korkialle herralle Herra Henrik Hornille Kankaisista, Ruotsin kuninkaan marsalkillen, Vennan ja Heslan herralle, minun holhoojallen, nöyrästi toevotan minä Jumalan armon, raohan ja terveyden.

Kunnjallinen Herra Henrik Horn. Niin kuin aina jumalinen tapa on seorakunnissa ollut Pyhän Hengen manauksen jälkeen Kol. 3, että meidän pitää Jumalan hyviä töitä tunnustaman hengellisillä lauluilla ja kiitosvirsillä: niin on myös täsä Suomen maalla muinen kristillisen opin turmeluksen alla ja pimeyden aikana Pyhä Henki ylösherättänyt muutamita jumalisia oppineita, sekä kirkon esimiehiä että muita, jotka latinaksi teit ja kirjoitit hengellisiä lauluja ja virsiä Kristuksen syntymästä, piinasta ja kuolleist ylösnousemisesta, niin myös P. Kolminaisuudesta, ja valituksia mailman pahannoksesta ja tämän elämän vaevoista, manaten nuoria kunnjalliseen elämähän ja tapain siveyteen.

Nämät samat latinan kieliset virret (M. Jacobilta Finnolta, aina kunniall muistettavalta, sitte vähän muutamissa ojetut) ovat Suomen maan skouluissa aina tähän aikaan asti veisatut ja vielä nytkin veisataan vanhain oppinein esimiesten muistoksi; joista näkyy, mikä heidän uskons ja tunnustuksens Kristuksesta ja Pyhäst Kolminaisuudesta on ollut ja kuinka he mailman pahuutta ja tapain turhuutta ovat kauhistuneet ja vihanneet. On näitten seasa muitakin pari kaksi virsiä ei suomalaisilta tehtyjä, mutta muualta tuotuja.

Nämät oman Suomen maan oppineitten miesten latinan kieliset laulut ja virret olen minä Jumalan avulla yksikertaisesta suomeksi käänny suomalaisillen julki ja tiettäväksi. Ja vaikka näitä kaikkia ratki tyyni sana sanasta ei saatu suomeksi käätä suomen kielen ahtauden tähden, niin kuitenkin virtten oikia ymmärrys ja toimi on tallesa, niinkuin sen oppineet ja viisaat miehet ymmärtävät. Näkyy myös muutamissa näissä olevan raskaat laitokset mailman tavoista ja uusista vaattein parsista, jotka vanhasta ovat sangen oudot olleet, mutta nyt meidän aikaamme liki yhteisiksi ja alinomaisiksi tulleet; niistä ei tule meitämme pahoittaa, vaan vanhain nuhteet hyväksemme ottaa, tieten, että heilien silloin on ollut vapaus ja valta nuhdella niinkuin heidän aikaisians uusia, outoja, muukalaisia ja vastahakoisia tapoja heidän tavoistans, ja näitä ei saatu toisin käätä kuin he niitä kirjoittaneet ovat. Niin myös muutamat virret, teineistä tehdyt erittäin, ovat tässä sovitetut yhteisest ja päältä määräisest kaikkihin nuorihin ihmisihin. Näiden nuotit myös löytään latinan kielisist virsikirjoist.

Tämän minun vähäisen työni, kunnjallinen herra Henrik Horn, T[eidän] H[errauden] korkian kunniallisen nimen alla minä olen aikonu antaa uloskäydä minun kiitollisuuteni merkiksi T. H. moninaisten hyväin töeden edest, usiast minua vastaan tehtyin, jotka Jumala runsaasti maksakoon.

Ja rukoelen nöyrästi, että T. H. tämän heikon työn otolliseks ottaa ja parhain päin ulostulkita tahtois ja minulle olla hyvän tahtoinen holhooja ja edes vastaaja, niin kuin siihen T. H. tykö aina ompi minun toevon. Näillä T. Herrauden ja T. H. rakkaan puolison, sen kunnjallisen frouvan F. Annan, minulta nöyrästi tervetetyn, ynnä molempain rakkaan nuoren pienen perheen, nuorten junkkaritten ja neitsein, ja koko kaiken seoran kanssa minä haltuun annan nöyrill rukouksillani Jumalan laupjaan varjeluksen ala.

Datum e Masco Norfindiae Iunii 9. Anno &c. 1616.

T. Herrauden

nöyrä palvelia Jumalan

sanassa

Hemmingius H. Pastor in Masco.

Lukiallen T[erveyttä]. T[oivottaa].

Ystäväni ihanainen,
Hyvän suopa suomalainen,
Näitten alust tiedä tämä:
Suomen saares synnyit nämät
(Paits vähä vaevoin harvoja
Muolta kans tähän tuotuja).

Muinen piispat, pappimiehet,
Oppineet muut esimiehet
Latinaks teit laului näitä,
Joilla uskons annoit tietä
Herrast luojast Lunastajast,
Kolmyksyydest, kans Jumalast,
Valitit taen elon vaevoist,
Inhimisten ilkjöist tavoist,
Neuvoit nuorii oppimahan,
Hyviin tapoin tottumahan.

Nytpä nämät suomeks käätyt,
Suomalaisin tiettäväks tehdyt
Ellei olle mieles jälkeen
Sana sanast aina selkjän,
Ompa kuitenk toimi tallen,
Kuin virren viisas tutkii taiten.
Eip salli soukat Suomen sanat
Tarkoin taiten edes tuoda
Suurii, salaisii, korkei menoi,
Avaroit asioit, taevaan tietoi.

Älä näit laului laita ennen
Parempit kuins edes pannet.
Heikoks nämät tulit tosin,
Omp esiehto tehdä toisii,
Kuin kyll monell tähän tuolla 
Taitaa taito tarkemp olla.
Joka tahtoo toisii tuoda,
Tehdä voeda kyll se suodaan.
Eip näet enää tiellä olisit,
Koska toimell toiset tulisit.

Sillä välill vähiin töihin
Joka tahtoo tytyy näihin:
Suotup sinull Suomalainen,
Jää nyt hyväst, hyvän tavainen.

H. H.