Maskulaisen Piae cantiones -suomennoksen esipuhe (1616)
Esipuheen ensimmäisessä osassa Hemmingius Maskulainen omistaa kirjan rahoittajalleen, valtaneuvos ja diplomaatti Henrik Hornille (k. 1618) ja kertoo laulukokoelman tarkoituksesta ja syntyhistoriasta - jättäen tosin kokonaan mainitsematta laulujen alkuperäisen kokoajan Theodoricus Petri Nylandensin eli Didrik Ruuthin (k. 1617) nimen. Toinen osa, teoksen esipuheruno, on osoitettu kirjan käyttäjille, joita sitten myös "hurskaiden laulujen" suomenkielisellä versiolla tuli runsaasti olemaan.
Itse laulukirjan suomennokseen Vanhain Suomen maan piispain ja kirkon esimiesten latinankieliset laulut sisältyi 74 kirkolliseen ja koulukäyttöön tarkoitettua laulua. Laulujen sanat olivat suomennos alunperin vuonna 1582 julkaistusta latinankielisestä Piae cantiones -nimisestä laulukirjasta.

Vanhain Suomen maan piispain ja kirkon esimiesten latinan kieliset laulut
Christuxesta, ja inhimisen elämän surkeudhesta, muutamissa, m. Jacobilda Finnolda, (Suomen seoracunnista paljon hyvää ansainelda mieheldä) ojetud: aina Suomen schouluissa veisatud, nyt suomexi käätyd Hemmingild Mascun kirckoherralda.
Präntätyd Stockholmisa Ignati` Meurerild
Vuona jälken Christuxen syndymän M. DC. XVI.

Vanhall, vapaall, suurell
sukuiselle, avaralta ulkomailla vaeltaneelle, jalosti oppineelle, viisaalle
korkialle herralle Herra Henrik Hornille Kankaisista, Ruotsin kuninkaan
marsalkillen, Vennan ja Heslan herralle, minun holhoojallen, nöyrästi toevotan
minä Jumalan armon, raohan ja terveyden.
Kunnjallinen Herra Henrik Horn. Niin kuin aina jumalinen tapa on seorakunnissa ollut Pyhän Hengen manauksen jälkeen Kol. 3, että meidän pitää Jumalan hyviä töitä tunnustaman hengellisillä lauluilla ja kiitosvirsillä: niin on myös täsä Suomen maalla muinen kristillisen opin turmeluksen alla ja pimeyden aikana Pyhä Henki ylösherättänyt muutamita jumalisia oppineita, sekä kirkon esimiehiä että muita, jotka latinaksi teit ja kirjoitit hengellisiä lauluja ja virsiä Kristuksen syntymästä, piinasta ja kuolleist ylösnousemisesta, niin myös P. Kolminaisuudesta, ja valituksia mailman pahannoksesta ja tämän elämän vaevoista, manaten nuoria kunnjalliseen elämähän ja tapain siveyteen.
Nämät samat latinan kieliset virret (M. Jacobilta Finnolta, aina kunniall muistettavalta, sitte vähän muutamissa ojetut) ovat Suomen maan skouluissa aina tähän aikaan asti veisatut ja vielä nytkin veisataan vanhain oppinein esimiesten muistoksi; joista näkyy, mikä heidän uskons ja tunnustuksens Kristuksesta ja Pyhäst Kolminaisuudesta on ollut ja kuinka he mailman pahuutta ja tapain turhuutta ovat kauhistuneet ja vihanneet. On näitten seasa muitakin pari kaksi virsiä ei suomalaisilta tehtyjä, mutta muualta tuotuja.
Nämät oman Suomen maan oppineitten miesten latinan kieliset laulut ja virret olen minä Jumalan avulla yksikertaisesta suomeksi käänny suomalaisillen julki ja tiettäväksi. Ja vaikka näitä kaikkia ratki tyyni sana sanasta ei saatu suomeksi käätä suomen kielen ahtauden tähden, niin kuitenkin virtten oikia ymmärrys ja toimi on tallesa, niinkuin sen oppineet ja viisaat miehet ymmärtävät. Näkyy myös muutamissa näissä olevan raskaat laitokset mailman tavoista ja uusista vaattein parsista, jotka vanhasta ovat sangen oudot olleet, mutta nyt meidän aikaamme liki yhteisiksi ja alinomaisiksi tulleet; niistä ei tule meitämme pahoittaa, vaan vanhain nuhteet hyväksemme ottaa, tieten, että heilien silloin on ollut vapaus ja valta nuhdella niinkuin heidän aikaisians uusia, outoja, muukalaisia ja vastahakoisia tapoja heidän tavoistans, ja näitä ei saatu toisin käätä kuin he niitä kirjoittaneet ovat. Niin myös muutamat virret, teineistä tehdyt erittäin, ovat tässä sovitetut yhteisest ja päältä määräisest kaikkihin nuorihin ihmisihin. Näiden nuotit myös löytään latinan kielisist virsikirjoist.
Tämän minun vähäisen työni, kunnjallinen herra Henrik Horn, T[eidän] H[errauden] korkian kunniallisen nimen alla minä olen aikonu antaa uloskäydä minun kiitollisuuteni merkiksi T. H. moninaisten hyväin töeden edest, usiast minua vastaan tehtyin, jotka Jumala runsaasti maksakoon.
Ja rukoelen nöyrästi, että T. H. tämän heikon työn otolliseks ottaa ja parhain päin ulostulkita tahtois ja minulle olla hyvän tahtoinen holhooja ja edes vastaaja, niin kuin siihen T. H. tykö aina ompi minun toevon. Näillä T. Herrauden ja T. H. rakkaan puolison, sen kunnjallisen frouvan F. Annan, minulta nöyrästi tervetetyn, ynnä molempain rakkaan nuoren pienen perheen, nuorten junkkaritten ja neitsein, ja koko kaiken seoran kanssa minä haltuun annan nöyrill rukouksillani Jumalan laupjaan varjeluksen ala.
Datum e Masco Norfindiae Iunii 9. Anno &c. 1616.
T. Herrauden
nöyrä palvelia Jumalan
sanassa
Hemmingius H. Pastor in Masco.

Lukiallen
T[erveyttä]. T[oivottaa].
Ystäväni
ihanainen,
Hyvän
suopa suomalainen,
Näitten
alust tiedä tämä:
Suomen
saares synnyit nämät
(Paits
vähä vaevoin harvoja
Muolta
kans tähän tuotuja).
Muinen
piispat, pappimiehet,
Oppineet
muut esimiehet
Latinaks
teit laului näitä,
Joilla
uskons annoit tietä
Herrast
luojast Lunastajast,
Kolmyksyydest,
kans Jumalast,
Valitit
taen elon vaevoist,
Inhimisten
ilkjöist tavoist,
Neuvoit
nuorii oppimahan,
Hyviin
tapoin tottumahan.
Nytpä
nämät suomeks käätyt,
Suomalaisin
tiettäväks tehdyt
Ellei
olle mieles jälkeen
Sana
sanast aina selkjän,
Ompa
kuitenk toimi tallen,
Kuin
virren viisas tutkii taiten.
Eip
salli soukat Suomen sanat
Tarkoin
taiten edes tuoda
Suurii,
salaisii, korkei menoi,
Avaroit
asioit, taevaan tietoi.
Älä
näit laului laita ennen
Parempit
kuins edes pannet.
Heikoks
nämät tulit tosin,
Omp
esiehto tehdä toisii,
Kuin
kyll monell tähän tuolla
Taitaa
taito tarkemp olla.
Joka
tahtoo toisii tuoda,
Tehdä
voeda kyll se suodaan.
Eip
näet enää tiellä olisit,
Koska
toimell toiset tulisit.
Sillä
välill vähiin töihin
Joka
tahtoo tytyy näihin:
Suotup
sinull Suomalainen,
Jää
nyt hyväst, hyvän tavainen.
H. H.
Lähde: Hemmingius Henrici Maskulainen, Wanhain Suomen maan piijspain ja kircon esimiesten latinan kielised laulud, 1616. Tukholma. Esipuhe nykykirjaimin: Maskun Hemminki: Vanhain Suomen maan piispain ja kirkon esimiesten latinankieliset laulut. Teoksessa toim. E. N. Setälä, V. Tarkiainen & Vihtori Laurila, Suomen kansalliskirjallisuus: IV, 1930. Helsinki.
Skannaus, oikoluku, HTML: Martinkirja, 2019. Maskulaisen kielen modernisoinnin osalta on seurattu Suomen kansalliskirjallisuus IV -teosta, mutta tekstin taittoa on muutettu (mm. kappalejakoja on lisätty). Tekijänoikeudet: seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hemmingius Henrici Maskulainen. Tekstin tekninen stilisointi (fontin vaihtaminen, kielen modernisointi jne.) ei synnytä uutta tekijänoikeutta. Kuva: Kuva on saatu Kansalliskirjaston ylläpitämän Doria -julkaisuarkiston Maskulaisen Piae cantiones -suomennoksen digitoidusta julkaisusta (Wanhain Suomen maan piijspain ja kircon esimiesten latinan kielised laulud). Public domain.