Agricolan Uuden testamentin toinen alkupuhe (1548)

AGRICOLAN UUDEN TESTAMENTIN TOINEN ALKUPUHE

Tässä nyt sinulle ompi, rakas kristillinen lukija ja hyvä suomalainen, hämäläinen, karjalainen eli kuka Herran Jesusen ystävä sinä olla mahdat, sen Uuden Testamentin kirjat suomenkielillä ulostulkitut, puolittain greekain, puolittain latinan, saksain ja ruotsin kirjoista, sen jälkiin kuin Herran Jesusen henki ja armo meille lahjans jakanut on. Nyt että tämän maan kieli oli ennen näitä aikoja juuri vähä ja lähes ei mitäkään kirjoisa eli pokstaavisa pruukattu taikka harjoitettu, niin ota siis nyt tämä, ehkä kuinka kaltainen hän olis, otollisesta Herran puolesta.

Ja se sinun myös tulee tietää, että Uusi Testamentti ensin kirjoitettiin niistä pyhistä evankelisterist ja apostolist greekin kielellä, paitsi pyhän Matheusen evangelium ja se pyhän Pavalin epistola Hebreerin tykö, jotka luullaan hebraikan kielellä kirjoitetut oleva. Mutta siitä kuin kristin usko ja kristikunta Roomiin ja Vallin maahan tuli, niin sen Uuden Testamentin kirjat latinaksi tulkittiin, josa se kieli pruukataan.

Nyt että kristin usko ja kristikunta ompi sitte sieltäpäin tullut Saksanmaahan, Engelandiin, Tanmarkkiin, Ruotsiin ja myös tänne ja muihin maakuntiin, jotka ovat sen Roomin kirkon alla olleet, niin se pyhä Raamattu, Jumalan sana ja palvelus ja kirkonmeno ompi myös järistäns tähän asti latinan kielillä niissä maakunnisa ja myös tässä pruukatut. Joka Jumalan palvelussa piti pidettämän jokaisen maakunnan omilla ymmärrettävillä kielillä, jossa usko vastaanotettiin, että niinkuin Kristus tuli kaikkia vapahtamaan, niin pitää nyt myös hänen sanans, jotka hän meidän autuuden tähden opettanut on, oleman julki ja jokaiselle ymmärrettävät ja ei kellekään salatut, niinkuin tähänsaakka (sitä pahempi) suuren sielun vaaran kanssa tapahtunut ompi. Sillä että p. Pavali 1. Kor. 14 ei suinkaan tahtoo, että kristillises seurakunnas pitää muita puhuttaman, kuin ymmärrettävät ja kuin meidän lähimäisen parannokseksi tulis. Sillä että hän itsestäns näin sanoo: »Minä tahdon seurakunnasa paremmin viisi sanaa puhua, jotka ymmärrettävät olisit, että minä myös muita neuvoisin, kuin kymmenen tuhatta sanaa vieraalla kielellä etc.» Niinkuin hamaan tähän aikaan latinan kanssa ompi tapahtunut.

Sentähden että muutomat niistä papeista, jotka tähänsaakka ovat seurakuntain haltiat olleet, toisinans vähän ja toisinans ei niitäkään itse latinasta ole ymmärtäneet, niinkuin vielä nytkin (sitä pahempi) monet tomppelit löytään pyhäs sijas istuva, niin on, kuin Jumala paratkoon ja armahtakoon, tapahtunut, että he ovat sangen häijysti ja laiskasti opettaneet ja vielä tänäpänä heidän kansaansa opettavat. Ja muutomat taas harvoin eli ei ikänäns viitsivät saarnan päälle studeerata ja kansa parkaa opettaa Isä meidän lukemaan, sittekään suuremmat opin kappaleet, vaikka papin ylimäinen virka ompi opettaa kansallens katekismust ja Jumalan sanoja. Ja muutomat taas ovat niin pahaelkiset taikka turhan kunnian, voiton eli kateuden tähden, että eikä he itse tahtoo virastans vaariottaa eikä myös muita sallii Jumalan sanat edestuottaa. Joista Kristus usein ja liiaten Luuk. 2 raskaasti puhuupi sanoen: »Vee teille lainoppineille, sillä te oletta ottanut ymmärryksen avamen, eikä te itse sisällekäyneet, ja oletta estäneet niitä, jotka sisällekäydä tahdoit.»

Nyt ettei yksikään pappi taikka opettaja mahtaisi laiskuuttans tästälähin sillä peittää, ettei hän latinan eikä ruotsin kielen taida, ja unohtais hänen opetuksens viran etc., sentähden ompi nyt se Uusi Testamentti yksikertaisesta tekstin myötä ulostulkittu, niinkuin apostolit ja evankelisterit kirjoittaneet ovat. Ja ovat myös pienet toimitukset, toisinans reunille ja toisinans kapitelin jälkiin pannut, että ne kuin pyhän Raamatun ymmärrykses vähä ovat harjoitetut, mahtaisit tekstin sitä paremmin ymmärtää ja muille sen julistaa. Sillä että itse teksti ompi Jumalan pyhän Hengen omat sanat, vaan alkupuheet ja toimitukset ovat selkiämmän ymmärryksen tähden lisätyt. Ja ehkä toisinans muutomat sanat ovat oudot ja kamalat ensin kuulla, niin ne kuitenkin ajallans harjoitukses suloisemmaksi tulevat. Ellei taas tämä tulkitus jokaiselle päänäns kelpaa, niin se ylenvisu tuomari lukekaan sitä, kuin P. Hieronimus Pammachium tykö kirjoittaapi De optimo genbre interpretandi, jossa hän muiden sanain seas näin sanoopi: Simplex Translatio potest errorem habere, non crimen.

Mahtais nyt joku sanoa: Ah, joska minä tietäisin, kuinka eli koska tämä Suomen maan kansa ompi kristityksi tullut. Siihen lyhikäisest näin vastataan, ett Anno Christi incarnati 1150 Ruotsis ulosvalittiin yksi kuningas, nimeltä Erik Jedvarinpoika, jonka me nyt S. Erikiksi kutsumma, joka sillä samalla ajastajalla kuin hän kuninkaaksi tullut oli, rupesi ajattelemaan Kristusen uskon myös tähän Suomen maahan uloslevittääksens.

I.äksi sentähden tänne suuren sotaväen luvun kanssa ja piti S. Henrikin myötäns, joka Upsalas piispana oli, asetti niin sodan suomalaisten vastaan, jotka myös finniksi kutsutaan, ylitsevoitti heitä, otti sitte heitä armohons ja ystäväksens ja annoi saarnattaa Jumalan sanoja heidän edesäns. Ja kuin hän kotians meni, jätti hän tässä S. Henrikin piispaksi ja saarnaajaksi, joka kohta myös toisna vuonna sen jälkeen kuoliaaksi lyötiin.

Ja että hän oli Engelandist sukunen, sentähden myös aina siitä tähänasti ompi tässä hiippakunnasa, niinkuin muisaki, latinan kieli kirkoisa, seurakunnisa ja Jumalan palvelukses alati ja enimmiten pruukattu ja harjoitettu, jota myös ne vanhat kirkon Raamatut, kuin kirkoissa löytään, vielä nyt julkisesta todistavat. Ja tällä viralla suomalaiset ensin tulit kristityksi.

Mutta Anno domini 1248 niin yksi toinen Erik kuningas, Lespe liikanimeltä, lähetti suuren sotaväen tänne Suomen maahan, hänen vävyns Birger jarlin kanssa, joka sen väen päämies oli, ja ylitsevoitti hämäläiset. Mutta hän heitä vainosi ja ahdisti siihenasti, että he annoit heitäns kastettaa ja kristityksi käätä. Niille hän siis annoi rauhan henkens ja tavarans päälle. Vaan niille muille kristittömille eipä hän yhtään rauhaa antanut siihenasti kuin he uskon vastaanotit. Ja tällä muodolla hämäläiset ensin tulit kristityksi.

Edespäin ompi taas tietäminen, että Anno domini 1293 niin se herra Torgil, Ruotsin marski, kokosi paljo sotakansaa ja lähetti sen Karjalan maahan, sillä että ne karjalaiset teit aina vahinkota Hämeen ja Suomen maan päälle, niinkuin ne myös olit aina suuria vahingoita ennen tehneet kristityiden päälle. Ja silloin karjalaiset ylitsevoitettiin ruotsalaisist, jotka silloin kohta Viipurin linnan ja kaupungin rakensit karjalaisten ja venhäläisten asettamiseksi. Ja niin tällä tavalla myös karjalaiset ensin tulit kristityksi ja käättiin kristinuskohon.

Näistä myös nyt kyllä arvataan ja merkitään, että se Uuden maan rantakansa Borgon ja Rasburin lääneis, että myös kaikki luotolaiset Kalandis ja pohjalaiset, jotka vielä tänäpänä ruotsinkielillä puhuvat, ovat ollut Ruotsista eli Gollandista ensin ulostulleet. Sillä että koska nämät kristittömät suomalaiset, jotka silloin pakanat olit ja manteris asuit, tahdoit luotolaisia tavans perästä vahingoittaa, niin heillä olis tila ollut taikka venheellä eli laivalla kohta Ruotsiin välttää, turvaaja apua sieltä niinkuin langoistans ja ystävistäns pyytämään. Sentähden ovat he kauan ennen kristityt olleet kuin ne muut tämän Suomen hiippakunnan ja maan asuvaiset.

Nyt viimein, vaikka näissä kansoisa ovat moninaiset kielet eli puheen tavat, niin että kuki näistä maakunnist jotakin murtaa toiseen maan kielistä, kuitenkin että tämä koko hiippakunta Suomen maaksi kutsutaan, joka ompi niinkuin muiden äiti, sillä että hän ensin tuli kristityksi, ja tässä Turussa ompi maakunnan emäkirkko ja piispan stuoli ja istuin. Sentähden ompi tässä P. Uuden Testamentin kirjoissa suomenkieli enimmiten pruukattu. Ja myös hädän tähden, koska tarve on anonut, ovat myös muiden kielet, puheet ja sanat tähän sisälotetut.

Ja ei ihme ole, että tässä hiippakunnasa niin moninaiset puheet ovat. Sillä ehkä tämä koko Suomen maakunta ompi yksi hiippakunta, niin se kuitenkin seitsemän pääruhtinaan lääneihin jaetaan, niinkuin Jacobus Zeiglerus Landanus kirjoittaapi. Joista se ensimäinen ja ylimäinen ompi se Etelä- ja Pohja-Suomi. Toinen Satakuntia, ylämäinen ja alamainen. Kolmas Hämeen maa. Neljäs Karelia. Viides Uusimaa. Kuudes Rasburi. Seitsemäs Itä-Pohjanmaa ilman Kalandia etc. Niin että tällä maalla ja hiippakunnalla niin monet sekä maakunnat että kielentavat löytään, sillä että aina kussakin maan kansas muutamat erinomaiset puheen ja sanan laskut eli tavat tosin harjoitetaan.

Älkään siis joku kristitty ja jumalinen inhiminen taikka tämän P. kirjan lukia sitä pahaksi ottako, jos tässä äsken aljetussa suomenkielen tulkitukses jotakin osaa olla eksyttyä, outoa ja kamalaa eli uudesti pantua. Nam nihil simul inceptum et perfectum esse constat. Vaan jos joku Jumalan ystävä tästälähin paremmin taitaa osottaa, hänelle ompi vapaa ehto annettu, mutta katsokaan, ettei hän tuimasti kipelly.

Mutta se olkohon jokaisille viisaille ja oppimattomille neuvottu, olkoon se pappi, kaplaani, teini, koko yhteinen kansa ja kuki hänen virassans, että hän Jumalan sanoista, jotka tässä kirjasa seisovat, visusta vaarinottais, niissä alati valvoen, niitä ajatelkaan, muistakaan ja niiden jälkiin alati eläkään siihen ijankaikkiseen elämään saakka, jonka meille kaikille Jesus Kristus antakoon. AMEN.