Reinhold von Becker: Suomen kansan entisistä ajoista, 4 (1820)
Reinhold von Becker perusti vuoden 1820 alussa Turun wiikko-sanomat -sanomalehden ja julkaisi siinä syksyllä 1820 9-osaisin artikkelisarjan Suomen kansan edesmenneistä/entisistä ajoista. von Becker toimi mm. Helsingin Aleksanterin yliopiston historian apulaisena (vuodesta 1816) ja ajoittain historian vt. professorina (1817-1826), joten hänellä oli hyvät mahdollisuudet perehtyä mm. H. G. Porthanin silloin melko tuoreeseen historiatutkimukseen Juustenin piispainkronikasta (1784-1800). Oletettavasti esitys on siis Reinhold von Beckerin itsensä laatima - lieneekö perustunut von Beckerin yliopistossa pitämiin luentoihin?
Julkaisemme tässä esityksen reformaatioaikaa käsittelevän osuuden (osasta 4). Kyseessä on tietojemme mukaan ensimmäinen Agricolan (ja Juustenin) elämää ja teoksia käsittelevä suomenkielinen suorasanainen esitys - tosin melko suppea. Kohdan lopussa näkyy hyvin von Beckerin kiinnostus myös suomen kieleen ja sen oikeaan käyttöön.
Artikkelin kieliasua on jonkun verran nykyaikaistettu. Hakasulkeisiin jätetty joitain alkuperäisiä sanoja.
Artikkelisarjan ensimmäinen osa julkaistiin lehden numerossa 36. Otsikkona oli Lyhyt kertomus Suomen kansan edesmenneistä ajoista.
Suomen kansan entisistä ajoista
(3. luku)
...
Kustaa Vaasa [Gustawus Wasa], joka näin oli pelastanut isänmaan Kristianin [Kristiernin] vallasta, julistettiin vuonna 1523 Ruotsin ja Suomen kuninkaaksi. Mutta vaikea [työläs] oli hänen tätä valtakuntaa hallita niin kauan kuin hengelliset herrat olivat niin omavaltaisia [ihtevaltiaat] ja suurin osa valtakunnan tuloista [riikin sisääntuloista] heidän hallussansa. Valtiopäivillä [herrainpäivissä] päätettiin sen tähden vuonna 1527, että heidän valtansa piti vähentämän ja suurin osa heidän tuloistansa [sisääntuloistansa] maksettavan valtakunnan kassaan.
Vähän ennen sitä aikaa oli Lutherus Saksassa alkanut saarnata paavilaisten uskoa vastaan, ja ensimmäinen tieto hänen opistansa kauppamiehiltä näille maille tuotu. Pian tämän jälkeen [kohta jälkeen] tuli myös muutamia ruotsalaisia ja suomalaisia pappismiehiä kotiin Saksasta, jotka olivat olleet Lutheruksen koulussa ja nyt alkoivat kotimaallensa kehua [kiittää] ja levittää Lutheruksen oppia. Kuningas Kustaa, joka ymmärsi, mikä etu tästä opista oli esivallalle, kuten [kuin] yhteiselle kansalle, suojeli ja auttoi heitä niin taitavasti, että tämä oppi meidän maassamme pääsi leviämään ilman mitään epäjärjestystä [meteliä], vaikka muilla mailla sen tähden nostettiin monta veristä kapinaa ja sotaa. Ensimmäinen, joka Lutheruksen oppia Suomessa saarnasi ja Turun koulussa opetti, mainitaan olleen maisteri Pietari Särkilahti [Pietar Särkilaks].
Sitten kun Suomen viimeinen paavilainen piispa Arvid Kurki [Arwid Kurck] oli, tanskalaisia [juuttilaisia] paetessansa vuonna 1522 mereen hukkunut, ja Suomi hänen jälkeensä lähes 6 vuotta ollut ilman piispaa, asetettiin Lutheruksen oppia seuraava Martti Skytte [Martinus Skytte] Suomen piispaksi, jonka aikana paavilainen kirkonmeno Suomessa vähitellen [vähittäin] pois heitettiin. Tämän piispan toimenpiteestä lähetettiin myös muutamia teräviä papin alkuja Saksanmaalle Lutheruksen ja hänen virkaveljiensä kouluun, jotka maistereina sieltä tultuansa enemmän ja enemmän levittivät evankeliumin valoa maakuntaan. Maininnan ansaitsee myös, että kuuluisimmat näistä, nimittäin Mikael Agricola [Michael Agricola], Erik Härkäpää - kumpikin Perniöistä [Pernosta] - niin myös Paavali Juusten [Paulus Juusten] Viipurista sanotaan olleen talonpoikaisista vanhemmista syntyneet.
Juusten on Turussa koulumestarina ollessansa koulupoikain avulla ensimmäisenä [ensin] suomeksi kääntänyt kuningas Daavidin psalmit [wirret] ja sen lisäksi [ilman sitä] kirjoittanut Suomen piispain historian, josta enin tieto Suomen vanhoista asioista saadaan. Koska Suomenmaa vuonna 1554 jaettiin kahteen hiippakuntaan, tehtiin Juusten kuninkaalta Viipurin piispaksi.
Agricola, joka samalla kertaa vihittiin piispaksi Turkuun, on sen vuoksi suomalaisilta kiitoksella muistettava, että koko Uusi testamentti kuin [niin] myös muutamat kappaleet Vanhan testamentin kirjoista häneltä ensimmäisenä [ensin] suomeksi käännettiin, ja että ei ainoastaan ne, mutta myös muutamat muut häneltä suomeksi kirjoitetut kirjat, hänen toimellansa ja osittain myös omalla kustannuksellansa tulivat painetuiksi [präntätyiksi]. Että hänen suomalaisissa kirjoissansa löytyy paljon sopimattomia murteita ja muita virheitä, ei tule kenenkään ihmetellä, sillä tiettävästi ei löytynyt ennen häntä yhtään suomenkielistä kirjaa, ja sen lisäksi [ilman sitä] oli hän syntynyt Perniössä [Pernossa] ja asunut enimmän aikansa Turussa, jossa [kussa] ei hänellä ollut tilaisuutta tottua selkeämpään suomen kieleen. Hänen aikanansa saarnattiin jo suomeksi, vaikka moni vielä oppiansa näyttääksensä välistä pani latinaa sekaan.
Mutta ei huonoakaan suomalaista virsikirjaa löytynyt vielä siihen aikaan, jonka tähden papit kirkoissa vielä lauloivat latinaksi.
Niinä aikoina täytyi kansan maksutta [maksota] antaa kyytihevosia ja muonaa niille, jotka virkatoimituksissa vaelsivat, ja moni omissa asioissansa kuljeksiva herrasmies rasitti tähän vedoten [tällä nimellä] maakuntaa, josta ei vielä löytynyt keskikievaria; ennen kuin ne lopulla Kustaa ensimmäisen hallitusta tien varsille rakennettiin.
(4:äs luku toiste)
Lähde: [Reinhold von Becker], Suomen kansan entisistä ajoista (4), 1820. Sanomalehdessä julk. Reinhold von Becker, Turun wiikko-sanomat nro 42/1820. Turun wiikko-sanomat löytyy digitoituna Kansalliskirjaston Digitaaliset aineistot -palvelusta.
Oikoluku, HTML: Martinkirja, 2022. Esityksen kieliasua, oikeinkirjoitusta ja kappalejakoa jonkun verran nykyaikaistettu. Joitakin lähteessä käytettyjä sanoja jätetty hakasulkeisiin, kursiivit/harvennukset lähteestä. Tekijänoikeudet: Seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Reinhold von Becker. Kuva: Kansalliskirjaston Digitaaliset aineistot -palvelu.