Ostoskori
0
0,00 €
Suomenkieliset kirjat ja kirjoitukset 1500-luvulla (1/2)
11.12.2022
Säilyneet suomenkieliset kirjat ja kirjoitukset vuosilta 1500-1549 (osa 1/2) voidaan jakaa neljään ryhmään:
1a. Painetut kirkolliset kirjat (6). Mikael Agricolan vuoden 1549 loppuun mennessä ilmestyneet kuusi teosta (kohdat 5-6, 11, 13-15). Todennäköisesti Agricola ei julkaissut Abc-kirjan jälkeen erillistä katekismusta.
1b. Muut painetut julkaisut tai niiden osat (1). Sebastian Münsterin Cosmographia-teoksen (1544) pieni saksalais-suomalainen sanasto ja Isä meidän -rukous (kohta 7). Cosmographia on perusluonteeltaan maantieteellinen teos.
2a. Käsinkirjoitetut* kirkolliset kirjat, lehdet ja merkinnät (12). Ainoa varsinainen käsinkirjoitettu suomenkielinen kirja on ns. Westhin koodeksi (kohta 9), mutta laajempia käsikirjoituksia ovat lisäksi Upsalan evankeliumikirjan katkelma (kohta 4) sekä ns. Upsalan koodeksin käsikirja ja messu (kohta 10). Useamman lehden laajuisia käsinkirjoitettuja suomenkielisiä osuuksia sisältyy lisäksi Kangasalan Missale Aboenseen (kohta 8) sekä Tammelan gradualeen (kohta 16). Lyhyitä suomenkielisiä merkintöjä tavataan Lutherin postillassa (kohta 1), Erasmuksen Uudessa testamentissa (kohta 2), graduaalifragmentin psalmirukouksessa (kohta 3) sekä Olaus Petrin käsikirjassa (kohta 18). Lopussa ovat kootusti esillä keskiajan kirkkokäsikirjojen, Agricolan Uuden testamentin ja vuosien 1548 ja 1549 kirkkokäsikirjojen suomenkieliset merkinnät (kohdat 19-21; kaikkiaan 22 esiintymää).
2b. Muut käsinkirjoitetut kirjat, lehdet ja merkinnät (2). Ainoa varsinainen käsinkirjoitettu kokonainen kirja on Ns. Herra Martin maanlain suomennos (kohta 12). Lisäksi lakikoodeksin B 47 alkupuolelle sisältyvä yhden sivun laajuinen suomenkielinen "valan formula" on mahdollisesti peräisin 1500-luvun puolivälistä (kohta 17).
Tiesitkö?
Kirjoitettua suomenkieltä on säilynyt keskiajalta.
Suomea kyrillisin kirjaimin tavataan eräästä 1200-luvulta peräisin olevasta Novgorodista löydetystä tuohikirjeestä. Yhden tulkinnan mukaan teksti on seuraavanlainen: "Jumala(n)nuoli, 10 [on] nimeäsi. / Tämä nuolihan oli Jumalan oma / Tuomio-Jumala johtaa." – Walta 2010, 196.
Keskiajalta tunnetaan säilyneenä myös yksi kirjoitettu suomenkielinen virke. Kyseessä on piispa Maunu Tavastin opettama lausuma saksalaiselle matkamiehelle, maisteri Johannes Rellachille, josta Johannes itse kertoo noin vuonna 1470 kirjoitetussa matkakertomuksessaan: "Minä tahdon kernaast' puhua suome kielen, (mutta) en minä taida." – Palola 1997, 373.
*) Käsinkirjoitettujen suomenkielisten kirjojen tai merkintöjen tarkkaa laatimisajankohtaa on yleensä vaikea arvioida. Esimerkiksi jo tässä blogin osassa (1/2) esiteltävät Graduale Tammelensen lehdet (kohta 16) ja Olaus Petrin käsikirjan merkinnät (kohta 18) saattavat hyvin olla vuotta 1549 myöhäisempiä. Lopussa kootusti esiteltävien keskiajan kirkkokäsikirjojen sekä Agricolan Uuden testamentin ja reformaatioajan kirkkokäsikirjojen lisäyksistä suurin osa on joka tapauksessa vasta 1500-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta (kohdat 19-21) – ne on otettu mukaan myös, jotta blogin osien pituudet kuta kuinkin vastaisivat toisiaan.
Luettelossa ei ole huomioitu 1500-luvulta säilyneitä suomenkielisiä paikan- ja henkilönnimiä eikä myöskään kaikkea sellaista käsinkirjoitettua suomenkieltä, joka melkoisella varmuudella tiedetään kirjoitetun Suomessa, mutta jotka eivät ole säilyneet. Esimerkiksi Juustenin piipainkronikasta selviää, että Juustenin johdolla koululaiset harjoittelivat psalmien kääntämistä suomeksi (vastaavasti Agricola Psalttarin esipuheessa: "Muista siis rukoillessas heitä, jotka tulkitsivat suomeksi näitä.").
Tiedetään myös melkoisella varmuudella, että jo myöhäiskeskiajalla on ollut käytössä enemmän kirjoitettua suomen kieltä kuin mitä yksi säilynyt virke antaa ymmärtää (vrt. Agricola Uuden testamentin alkupuheessa: "Tämän maan kieli oli ennen näitä aikoja juuri wähä ja lähes ei mitäkään kirjoisa eli pokstavisa pruukattu taikka harjoitettu"). Jo vuodelta 1441 tunnetaan määräys, että Isä meidän, Ave Maria eli enkelin tervehdys ja uskontunnustus (myöhemmin 1492 myös synnintunnustus) tuli lukea jumalanpalveluksissa kansankielellä ja aina samalla tavalla, joten nämä on täytynyt myös kirjoittaa muistiin. Koska papit myös saarnasivat ja hoitivat toimituksia osin suomeksi, voidaan olettaa, että he ovat tarvinneet näissäkin töissään suomenkielisiä muistiinpanoja. – Tarvainen 1957, 97-98.
1530-luku
1. Mikael Agricolan sana "catti"
Mikael Agricola hankki vuonna 1531 Turussa Lutherin koko vuoden postillan Enarrationis seu postillae (Strassburg 1530, 466 lehteä), alleviivasi sitä runsaasti ja kirjoitti sen saarnoihin yhteensä 1355 reunahuomautusta, mm. sananselityksiä, sananlaskuja, raamatunviittauksia ja teologisia kommentteja. Koska Agricola myi teoksen jo palattuaan Wittenbergistä vuonna 1539, reunahuomautukset on tehty 1530-luvulla; todennäköisesti jo vuosina 1531-1536 ennen Agricolan Saksan opintomatkaa. – Heininen 1976, 34-35, 42; tarkemmin Heininen 1976, 34-92; Heininen 2007, 54-61, 340.
Agricolan reunamerkinnöistä valtaosa on kirjoitettu latinaksi ja ainoastaan yksi sana (!) suomeksi. Kyseessä on "sananselitys", jonka Agricola liittää Lutherin 2. adventtisunnuntain saarnassa kohtaan, jossa Luther vertaa tekopyhiä ihmisiä "lihaviin, hyväilynkipeihin kissoihin" (nitida blandaque feles). Agricola on kirjoittanut marginaaliin suomeksi sanan "catti". – Tarkiainen 1958, 149; Heininen 1976, 52.
Teosta säilytetään Linköpingin hiippakunta- ja maakuntakirjastossa .
2. Erasmuksen Uuden testamentin (1526) suomenkieliset merkinnät
Kansalliskirjastossa säilytetään Erasmus Rotterdamilaisen Baselissa vuonna 1526 painettua latinankielistä Uutta testamenttia (Novum Testamentum; signum 758.VIII.6), jossa on "runsaasti reunamuistutuksia latinaksi ja jonkin verran myös suomeksi ja ruotsiksi 1500-luvun käsialalla" (Pirinen 1962, 116). Suomenkieliset merkinnät ovat sanojen tai sanaparien suomennoksia, ja Heinisen mukaan "ilmeisesti peräisin viimeistään 1530-luvulta" (Heininen 2007, 236/alaviite). Suomeksi tehtyjä "käännösharjoitelmia" on 33 kappaletta (Heininen 1976, 22-23).
Teos ei valitettavasti ole nähtävillä verkossa.
3. Graduaalifragmentin vihkivesiseremonian suomenkielinen teksti
Kansalliskirjaston Fragmenta membranea -kokoelmassa löytyy eräs ilmeisesti 1400-luvulta peräisin oleva keskiaikaisen gradualen eli messulaulukirjan katkelma (F.m.II.66., 2 lehteä), jossa vihkivesiseremonian ylistykseen kuuluva psalmirukouksen kohta on käännetty rivien väliin suomeksi. Suomennettu teksti kuuluu seuraavasti: "Kittek[ät] herra sille hen ombi h[yvä] ja henen Laupiudens onbi janka[ikkinen]." Schalinin mukaan suomennos on valmistunut ennen 1500-luvun puoliväliä ja mahdollisesti ennen vuotta 1540, koska pyhän veden käyttö silloin lakkautettiin. – Haapanen II 66; Schalin 12; Schalin 1946, 206; Pirinen 1962, 107.
Verkossa: https://fragmenta.kansalliskirjasto.fi/handle/10024/132 (Fragmenta membranea).
1540-luku
4. Upsalan evankeliumikirjan katkelma (T 387) n. 1541-1544
Vanhin säilynyt pidempi suomenkielinen käsikirjoitus saattaa hyvin olla ns. Upsalan evankeliumikirjan katkelma eli Upsalan yliopiston kirjastossa säilytettävä käsikirjoitusfragmentti T 387. Kyseinen 12 foliolehden (24 sivua) mittainen katkelma löydettiin Agricolan oppilaalle, Hogenskield Bielkelle kuuluneesta, Turusta 1540-luvulla hankittujen kahden painetun teoksen (1536, 1545) yhteissidoksen kansitäytteistä vuonna 1921 (Heininen 2007, 112/alaviite). Koska käsikirjoituskatkelman käännös on kielellisesti riippuvainen vuoden 1541 ruotsinkielisestä Raamatusta, mutta ei esimerkiksi Agricolan Rukouskirjasta, fragmentti on perinteisesti ajoitettu vuosien 1541-1544 välisenä aikana valmistuneeksi. Schalinin mukaan 1542-1543. – Schalin 41; Pirinen 1962, 108-109; Walta 2017a.
Säilynyt katkelma sisältää kirkkovuoden jumalanpalveluskäyttöön tarkoitettuja evankeliumi- ja epistolatekstejä pitkäperjantaista kanttausviikon eli helatorstaiviikon maanantaihin, kollehtarukoukset pääsiäispäivälle ja pääsiäispäivän jälkeiselle sunnuntaille sekä "pari muuta pientä muistiinpanoa" (Pirinen 1962, 108). Olisiko Hogenskield Bielke joutunut suomalaisten koululaisten tavoin opettelemaan Turun koulussa myös suomen kieltä?
Verkossa: https://www.codicesfennici.fi/items/show/83 (Codices Fennici)
T 387
5. Mikael Agricolan Abc-kirja (n. 1543, [2.p.] n. 1551, [3.p.] 1559)
6. Mikael Agricolan Rukouskirja (1544)
7. Saksalais-suomalainen sanasto ja Isä meidän -rukous (1544)
Tunnetun humanistin Sebastian Münsterin (1488-1552) Baselissa vuonna 1544 painettuun saksankieliseen teokseen Cosmographia: Beschreibung aller Lender (360 lehteä) sisältyy pieni saksalais-suomalainen sanasto sekä suomenkielinen Isä meidän -rukous. Cosmographia käännettiin nopeasti monille kielille (latinaksi, ranskaksi, tsekiksi ja italiaksi) ja siitä otettiin 1500-luvun loppuun mennessä 44 painosta. Myös Mikael Agricola hankki teoksen Turussa vuonna 1544, mutta lahjoitti sen jo seuraavana kesänä vanhimman sisarensa miehelle, Savonlinnan voudille Klemetti Henrikipoika Krookille. – Heininen 2007, 345, 349/alaviite.
Suomenkielellä esitetyt sanat ovat (nykymuodossa) leipä (Brot), talo (Haus), kaupunki (Stadt), ihminen (Mensch), juusto (Käse), koira (Hund), kuningas (König), laiva (Schiff), Jumala (Gott), maa (Erde), päivä (Tag) ja paha (böse).
Isä meidän -rukouksen kieliasu ei ole riippuvainen Agricolasta, vaan edustaa itäsuomalaista kielimuotoa: "Isä meidän, joka olet taivahissa, pyhitetty olkohon sinun nimesi, tulkohon sinun valtakuntasi, olkohon sinun tahtosi kuin taivahissa niin maan päällä. Meidän joka päiväinen leipä anna meille tänä päivänä ja anna anteeksi meidän synnit kuin myös annamme meitä vastahan rikkoneille. Ja älä saata meitä kiusaukseen, mutta päästä meistä pahasta. Aamen."
Verkossa: https://www.doria.fi/handle/10024/33249 (Doria)
8. Kangasalan Missale Aboensen (1488) suomenkieliset lehdet n. 1544-1549
Kangasalan seurakunnan painetun Missale Aboensen (Lyypekki 1488; Kansalliskirjastossa) loppupuolelle on liitettynä viiden lehden (10 sivua) mittainen suomenkielinen käsinkirjoitettu kyriale* eli jumalanpalveluksen pysyvien osien sävelmäsarja (lehdet 182-186; tekstit julkaissut Pirinen 1962, 302-303). Pirinen on ajoittanut suomenkielisen tekstin 1540-luvun loppupuolelle ja todennut, että sen on todennäköisesti laatinut vuosina 1541-1550 Kangasalan kirkkoherrana toiminut Lars Hansson eli Lauri Heikinpoika (Pirinen 1962, 90-93). Schalinin mukaan reformaatioajan lisäykset ovat peräisin 1530-1550-luvuilta, mahdollisesti jo vuosilta 1537-1541 (Schalin 35). Vallalla olevan käsityksen mukaan "Kangasalan messu" on ilmeisesti Westhin ja Upsalan koodeksien messua varhaisempi (esim. Häkkinen 2016a, 241).
Kangasalan Missale Aboensen suomenkielinen teksti sisältää nuotein varustettuna 1) varsinaisen ehtoollisliturgian keskeiset osat, eli vuorotervehdyksen kehotuksineen ("Herra olcohon teijden kanssanna..."), (pidemmän) prefaation ja asetussanat, Pyhän (vain otsikkona), Jumalan Karitsan (ilman nuotteja) sekä 2) käsittääkseni messun loppuosastoon kuuluvat vuorotervehdyksen kehotuksineen ja kiitoksineen ("Herra olcon teijden kanssanna...") ja psalmin 67 pohjalta laaditun siunauksen (tämä siunausvaihtoehto myös Agricolan Rukouskirjassa 1544). Lopussa on ilmeisesti hieman myöhempänä lisäyksenä Isä meidän -rukous ja Jumalan Karitsan alkusanat (osoittaa, että Isä meidän -rukouksen paikka ehtoollisliturgiassa on Pyhän jälkeen). – Pirinen 1962, 90-92, 302-303.
Verkossa: https://www.doria.fi/handle/10024/117335 (Doria)
*) Kyrialella tarkoitetaan yleensä ja tässä blogissa siis jumalanpalveluksen ns. pysyvien osien (ordinarium) sävelmäsarjaa. Messun "täydellinen kyriale" reformaatioajalla sisälsi nuotteineen seuraavat osat: 1) jumalanpalveluksen alkuosastossa Herra armahda (Kyrie eleison), Kunnia ja Hilariuksen kiitoslaulu (Gloria ja Laudamus), vuorotervehdys (ennen päivän rukousta) ja Nikean uskontunnustus (credo), 2) varsinaisessa ehtoollisliturgiassa vuorotervehdys kehotuksineen, preefaatio ja ehtoollisen asetussanat, Pyhä (Sanctus), Isä meidän (Pater noster), rauhantervehdys ja Jumalan Karitsa (Agnus Dei), 3) loppuosastossa vuorotervehdys kehoituksineen ja kiitoksineen (Benedicamus) ja Herran siunaus. Käytännössä suomenkielisinä versioina tavattavat "kyrialet" ovat kuitenkin eri laajuisia ja esimerkiksi osin kohdat on merkitty ilman nuotteja vain alkusanoineen (ks. edellä Kangasalan missale). Reformaation myötä virrellä oli mahdollista myös korvata ainakin Hilariuksen kiitoslaulu ja Nikean uskontunnustus – tai lausua Apostolinen uskontunnustus. Isä meidän ja Herran siunaus oli mahdollista myös lausua. – Kurvinen 1929, 172-194, 213-220.
9. Ns. Westhin koodeksi n. 1546
Ns. Westhin koodeksi (Kansalliskirjasto, C.III.19, 144 lehteä) on "kirkollinen käsinkirjoitettu kokooomanide" (Doria), joka sisältää mm. suomenkielisen käsikirjan ja messun, jotka vallalla olevan käsityksen mukaan ovat sekä Upsalan koodeksin että Agricolan käsikirjaa ja messua varhaisempia (esim. Knuutila 1997a, 110; Knuutila 1997b, 113; Heininen 2007, 279; Häkkinen 2016a, 241; Häkkinen 2016b, 244). Koodeksin on todennäköisesti laatinut omaan käyttöönsä Rauman kappalainen ja koulumestari Mathias Johannis Westh (k. 1546), jonka nimen alkukirjaimet "MW" ja koodeksin perinteinen ajoitusvuosi (1546) esiintyvät Käsikirja-osuuden nimiössä ja koko nimi lehdelle 143 tehdyissä merkinnöissä (tilimerkinnöissä on lisäksi vuosiluku 1547). Alunperin käsikirjoitus on ollut sidottuna yhteen vuoden 1541 ruotsalaisen messun ja käsikirjan kanssa, jotka myös ovat kuuluneet Mathias Westhille. – Kurvinen 1929, 27; Schalin 39; Pirinen 1962, 93-98; Keskiaho 2017a.
Koodeksi sisältää (A) kyrialen (ruotsiksi) ja luterilaisen gradualen eli kirkkolaulukirjan (lehdet 1-28), (B) käsikirjan (lehdet 29-77), (C) messun (lehdet 77-91), (D) kyrialen (suomeksi) ja luterilaisen gradualen (lehdet 91-99), (E) suomennoksen Urbanus Rhegiuksen sielunhoidon opaskirjasta Sieluin vahvistus, lohutos ja lääkitys (lehdet 101-128), (F) psalmeja, rukouksia ja lauluja ruotsiksi, latinaksi ja suomeksi sekä ruotsiksi muuta kuin kirkollista ainesta kuten kuumetaudin hoito-ohjeita ja tilikirjamerkintöjä (lehdet 129-143). – Keskiaho 2017a; Doria.
Käsikirjoituksessa on seuraavat kirkolliset laulut* (aakkosjärjestyksessä): 1) *Atrioitzi ihesus ia opetuslapset hänen (*laulu tavataan vain Westhin koodeksissa), 2) Avta meite Herra waluoisam (lisäksi vain Agricolan Rukouskirjassa), 3) *Hyuesti siugnattu olcon se colminainen, 4) *Iloitkamma caickin Herrassa, 5) Inhimisen wiheläizydhest tuleu meiden (lisäksi vain Graduale Tammelensessa), 6) *Jesus Christus ombi ollut Vffri meidhen (Victimae paschali laudes), 7) *Kaickein laupiain Herra Jesu, 8) Kaicki christityd iloizeuad (Laetabundus), 9) Kaickiualdias Kuningas tänäpeiuen voitti (Rex omnipotens die hodierna), 10) Christus alas astu taiwast, 11) Christus nous ylös cuoleman, 12) Christus se paijste ja peijue on (lisäksi vain Agricolan Rukouskirjassa), 13) *Kosca Israelin canssa Egifftist ulghoss läxit, 14) *Me uskomma iumalan päle, Isän caickiualdian (Martti Lutherin virrestä), 15) *Mwtta meidhen tuleu cunnioitta meiden Herran, 16) *Ny ruckolcam sitä pyhä Hengiä, 17) O cunnian kuningas sinun pvheis seas (lisäksi vain Agricolan Rukouskirjassa), 18) O Pyhä Hengi tule täyttämän (Veni Sancte Spiritus reple), 19) Pvhän Hengen armo olcon (Sancti Spiritus adsit), 20) *Päsiäisen kijtos vffria vffrapi Christicunda (Victimae paschali laudes), 21) Sinae Christe Seurakunnan pä (lisäksi vain Graduale Tammelensessa), 22) Suo Jumala meille laupiasti rauha meiden/O Herra Jumala sinun on valdakuuda ia woijma (Da pacem Domine/Tua est potentia), 23) Terue Jesu laupiudhen kuningas (lisäksi vain Graduale Tammelensessa), 24) Tvle Loija, pvhe hengi (lisäksi vain Agricolan Rukouskirjassa), 25) Tule Pyhe hengi ten alaslaske (Veni Sancte Spiritus et emitte). Lisäksi laulu Sinun rauhas Herra me rucolema (lisäksi vain Agricolan Rukouskirjassa), joka ei ole säilynyt. – Schalin 39; Schalin 1946, 95-106; tarkemmin Kurvinen 1929, 240-255.
Verkossa: https://www.codicesfennici.fi/items/show/19 (Codices Fennici)
Verkossa: https://www.doria.fi/handle/10024/103426 (Doria)
Verkossa: https://kaino.kotus.fi/korpus/vks/meta/varia/westh_rdf.xml (Kotimaisten kielten keskus)
*) Kirkolliset laulut on yleisilmaus, jota tässä luettelossa käytetään jumalanpalvelusten ns. vaihtuvien osien (proprium) lauluista eli kaikista muista lauluista kuin kyrialen lauluista (ks. edellä). Reformaatio synnytti tietenkin pian myös omanlaista kirkkolaulua ja lauluista alettiin pian käyttää nimitystä "virret" (esim. Lutherin virret), mutta vielä 1500-luvulla yhteydet keskiajan esim. kiitoslauluihin, kerto- ja vuorolauluihin, hymneihin (runomuotoiset laulut) ja sekvensseihin (juhlalaulut) olivat niin kiinteät, että "kirkolliset laulut" on "virren" sijaan usein parempi ilmaus. – Ks. esim. Kurvinen 1929, 68-81 (Kurvinen käyttää yleensä lauluista virsi-sanaa).
Reformaatioajan käsikirjoituksissa yleisimpinä suomeksi esiintyviä kirkollisia lauluja ovat 1) pääsiäissekvenssi Victimae paschali laudes kahtena erilaisena suomennoksena (Jesus Christus vhrix meille & Jesus Christus ombi ollut yxi vhri), 2) joulusekvenssi Laetabundus exultet fidelis (Kaicki christityd iloizeuad), 3) pääsiäisvirsi Christus nous ylös cuoleman (suomennos ruotsalaisesta pääsiäislaulusta), 4) uskontunnustusvirsi Me wskom yhden Jumalan pääll (mukaelma Lutherin virrestä), 5) ns. Ambrosiuksen ja Augustinuksen kiitoslaulu Te Deum, josta sekä proosa- että runomuotoiset tekstit (O Jumala sinua kijtäm, Sinua HERra cunnias pidäm & O Jumala sinua me kijtämme, sinua HERra me tunnustamme), 6) helluntaiantifoni Veni sancte spiritus, reple (O Pyhä Hengi tule täyttämän), 7) helluntaisekvenssi Sancti spiritus adsit (Pvhän Hengen armo olcon) sekä 8) samoin helluntaiaikana käytössä ollut ns. kultainen sekvenssi Veni sancte spiritus et emitte (Tule Pyhe hengi ten alaslaske). - Ks. Schalin 1946, 95-106; tarkemmin lauluista esim. Kurvinen 1929, 221-255 (osin).
10. Upsalan koodeksin (B 28) messu ja käsikirja n. 1544-1551
Upsalan yliopiston kirjastossa säilytettävän koodeksin B28 ensimmäinen, keskiaikainen osa sisältää ruotsiksi Uplannin maakuntalain kirkkokaaren ja kuningas Maunu Eerikinpojan maanlain (lehdet 1-81), toinen osa ruotsiksi erään kuninkaallisen asetuksen tekstin (lehdet 82-85) ja lopussa suomenkielisen messun ja käsikirjan (lehdet 87-117). Käsikirjoituksen suomenkielisen osuuden tarkka ajoittaminen on osoittautunut hankalaksi, mutta nykyään vallalla olevan näkemyksen mukaan tämä on Agricolan messua ja käsikirjaa varhaisempi, mutta kuitenkin Westhin koodeksia myöhäisempi (esim. Knuutila 1997a, 110; Knuutila 1997b, 113; Heininen 2007, 279-280; Häkkinen 2016a, 241; Häkkinen 2016b, 244). Koska käsikirjoituksessa mainitaan ilmeisesti Agricolan rukouskirja, se ei ole voinut syntyä ennen vuotta 1544. Schalin ajoittaa suomenkielisen osan valmistuneeksi vuosina 1544-1548 (Schalin 40). Pirisen mukaan käsikirjoituksen messua on pidettävä Agricolan messun "varhaisempana laitoksena" (Pirinen 1962, 102).
Upsalan koodeksi B28 sisältää messun kaavan kokonaisuudessaan (lehdet 87-94) ja varsinaisesta käsikirjasta suurimman osan kasteen, avioliittoon vihkimisen, kirkkoonottamisen ja sairaskäynnin toimituksista (lehdet 95-117). Heinisen mukaan tekstit on käännetty vuoden 1541 ruotsalaisista liturgisista kirjoista. – Schalin 40; Heininen 2007, 279-280.
Verkossa: https://www.codicesfennici.fi/items/show/63 (Codices Fennici)
Verkossa: https://kaino.kotus.fi/korpus/vks/meta/varia/upskk_rdf.xml (Kotimaisten kielten keskus)
11. Uusi testamentti (1548)
Ks. myös kohta 20.
13. Ns. Herra Martin maanlain suomennos n. 1548
Ensimmäisen Kuningas Kristofferin maanlain (1442) suomennoksen on todennäköisesti tehnyt Tukholman suomalaisen seurakunnan saarnaaja eli kirkkoherra (1545-1550), myöhemmin Rauman kirkkoherrana ja Juhana III:n hovikappalaisena toiminut (1558-1582), Martinus Olaui eli Martti Olavinpoika (k. n. 1585). Tieto suomennoksen tekijästä perustuu kirjastojohtaja Johannes Bureuksen (k. 1652) tekemään muistiinpanoon, jonka mukaan "suomalaisen lakikirjan teki vanha Herra Martti, suomalainen saarnaaja Tukholmassa". Suomennoksen perinteinen, tarkka ajoitusvuosi (1548) taas tulee siitä, että ns. Tukholman koodeksissa (B 96) vuosiluku esiintyy ilmeisen vanhan sidoksen takakannen keskuskuvassa. Myöhemmin keskustelua on tosin käyty siitä, olisiko suomennos valmistunut sittenkin vasta "Herra Martin" toisella Tukholman-kaudella ja siitä, tarkoittaisiko lakikirjan "tekeminen" varsinaisen suomentamisen sijaan ainoastaan kopiointia. – Koivusalo 2007, 34; Walta 2017b.
Jo pitkään on arveltu, että "originaali" Herra Martin laatima suomennos ei olisi lainkaan säilynyt (Airila & Harmas 1930, IX) – on ainoastaan "kopioita ja kopioiden kopioita", joita on säilynyt kaikkiaan seitsemän (Koivusalo 2005, 6). Vanhimpana säilyneenä käännöksenä on perinteisesti pidetty mainittua Tukholman koodeksia (Kungliga biblioteket, B 96, 196 lehteä), jota arvellaan vuosina 1540-1560 valmistuneeksi (Codices Fennici; vuosi 1540 on tietenkin liian varhainen). Toinen varmuudella 1500-luvulta peräisin oleva Herra Martin maanlain käsikirjoitus on ns. Juustenin koodeksi (Kansalliskirjasto, C.III.10., 168 lehteä), jonka arvoidaan valmistuneen vuosina 1550-1599 (Codices Fennici; kirjassa on ollut Clement Juustenin omistajamerkintä vuodelta 1599). Kolmas mahdollisesti 1500-luvulta peräisin oleva lain käsikirjoitus on ns. Isonkyrön koodeksi, jonka on arvioitu valmistuneen 1500- ja 1600-lukujen vaiheessa, joka tapauksessa ennen vuotta 1608 (Airila & Harmas 1930, XVIII). Muut säilyneet kopiot (ns. Nordströmin koodeksi, Senskanderin koodeksi, Caloniuksen kopio ja Aitolahden koodeksi) ovat valmistuneet todennäköisesti 1600-luvulla. – Airila & Harmas 1930, X-XXII; Uusitalo 2021 (Codex Aitolahti).
Verkossa (B96): https://www.codicesfennici.fi/items/show/109 (Codices Fennici)
Verkossa (C.III.10): https://www.codicesfennici.fi/items/show/18 (Codices Fennici)
Verkossa (B96): https://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/julkaisusarja/kktk/lait/kris/ (Agricola-verkko)
13. Käsikirja kasteesta ja muista kristikunnan menoista (1549)
14. Messu eli Herran ehtoollinen (1549)
15. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen piina, ylösnousemus ja taivaaseen astumus (1549)
Ks. myös kohta 21.
16. Graduale Tammelensen suomenkieliset lehdet n. 1548-1566
Åbo akademin kirjastossa säilytettävä käsikirjoitus Graduale Tammelense (D71/163) on 147 lehden laajuinen keskiaikainen graduale eli messulaulukirja (1475-1550), jonka alkupuolelle on arvioiden mukaan noin 1500-luvun puolivälissä (1533-1566) liitetty suomenkielinen 16 foliolehden (32 sivua) laajuinen luterilainen graduale eli kirkkolaulukirja. Schalinin ajoituksen mukaan lisäykset ovat peräisin 1540-luvulta. Luterilaisen suomenkielisen gradualen yhteyteen kuuluu ilmeisesti myös Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa säilytettävä kahden lehden pituinen kyriale-katkelma (signum A 2061). – Schalin 6; Keskiaho 2017b.
Suomenkieliset lehdet sisältävät kyrialen, myös Nikean uskontunnustuksen (nuotein) sekä kirkolliset laulut 1) Inhimisen wiheläizydhest tuleu meiden (tavataan lisäksi vain Westhin koodeksissa), 2) Me wskom yhden Jumalan pääll (Martti Lutherin virrestä), 3) O Herra Jumala sinun on valdakuuda ia woijma (Tue est potentia), 4) Sinae Christe Seurakunnan pä (lisäksi vain Westhin koodeksissa), 5) Terue Jesu laupiudhen kuningas (lisäksi vain Westhin koodeksissa). – Schalin 6; Schalin 1946, 95-106, 118-119.
Verkossa: https://www.codicesfennici.fi/items/show/193 (Codices Fennici)
Verkossa: https://www.doria.fi/handle/10024/150255 (Doria)
17. Valan formula n. 1548-1566
Ruotsinkieliset Maunu Eerikinpojan kaupunkilain ja Uplannin maakuntalain kirkkokaaren sisältävän lakikoodeksin B 47 (Kungliga biblioteket, B 47, 113 lehteä) alkupuolelle on sen tyhjille liitetty yhden lehden laajuinen "valan formula" ruotsiksi ja suomeksi (lehti 19). Käsikirjoitus on muuten peräisin keskiajalta (1440-1460), mutta valan formulan tekstit on laadittu 1500-luvun käsialalla. Koodeksin etukannen sisäpuolella ovat ilmeisesti mm. Arvid Olsonin ja Severin Vinterin leskien omistajamerkinnät. Arvid Olson toimi Viipurin raatimiehenä vuosina 1564-1566, Severin Vinter vuosina 1545-1566, joten suomenkielinen teksti voi olla peräisin jo 1500-luvun puolivälistä. – Walta 2017c.
Teksti sisältää kolminkertaisen valan, joka esimerkiksi oikeuteen joutuneen tuli vannoa, ja on ymmärrettävää, että tällaisille valan sanoille oli tärkeää saada vakiintuneet kansankieliset muodot. Ensimmäinen kappale alkaa sanoin Minä rukoelen Jumala niin... ja kolmas kappale päättyy sanoihin ...wallan weryn wannom (Walta 2017c).
Verkossa: https://www.codicesfennici.fi/items/show/49 (Codices Fennici)
18. Olaus Petrin Käsikirjan (1537) suomenkieliset tekstit n. 1549-1599
Olaus Petrin painetun Postillan, Mässan, Handboken (1537) -yhteissidoksen käsikirja-osuudessa on vihkikysymykset ja vihkikaava kirjoitettu rivien väliin suomeksi, samoin kuin on tehty joitain merkintöjä Agricolan Uuden testamentin esipuheen pohjalta (Schalin ei tarkenna, onko nämäkin tehty suomeksi). Knuutila nostaa esiin, että vihkikysymykset (ns. kapitulaatiokysymykset) on tehty suomeksi Agricolan Käsikirjan pohjalta. Schalinin mukaan reformaatioajan lisäykset on tehty kuitenkin vasta 1570-1580-luvuilla. Pirisen taas toteaa, että sellaisesta vaiheesta, jossa suomenkielinen sanamuoto kirjoitettiin käsin ruotsinkieliseen käsikirjaan, ovat Kööpenhaminan käsikirjan lisäykset "vanhin tunnettu tapaus". – Schalin 47; Pirinen 1962, 103; Knuutila 1990, 303/alaviite.
Teosta säilytetään Kööpenhaminan kuninkaallisessa kirjastossa (Det Kongelige Bibliotek).
19. Keskiajan kirkkokäsikirjojen suomenkieliset tekstit n. 1548-1599
Joissakin Suomen keskiajan käsinkirjoitetuissa kirkkokäsikirjoissa (messu-, rukoushetki- ja toimituskirjat) tai niiden katkelmissa on edellä esitellyn graduaalifragmentin (kohta 3) ja Graduale Tammelensen (kohta 16) tavoin suomenkielisiä lisäyksiä reformaatioajalta (kohdat I-VII). Lähes kaikki merkinnät ovat kirkollisten laulujen käännöksiä (poikkeuksena kohta II), joista osa on tehty rivien väleihin tai lehtien marginaaleihin, osa käsikirjoituksen tyhjille lehdille. Läheskään kaikki kirkolliset laulut eivät esiinny kokonaisina.
Kangasalan Missale Aboensen (kohta 8) ohella myös joissakin keskiajan painetuissa käsikirjoissa on merkintöjä reformaatioajalta (kohdat VIII-XI).
Suomen keskiajalta on säilynyt kaikkiaan muutamia kymmeniä käsinkirjoitettuja tai painettuja kokonaisia tai lähes kokonaista sidoksia – ilmeisesti noin kymmenessä näistä on reformaatioajalta suomenkielisiä lisäyksiä (IV-XI, kohdat 8, 16). Kansalliskirjaston fragmenttikokoelmassa on jäänteet kaikkiaan noin 1500 keskiaikaisesta teoksesta - vain neljässä on jokin suomenkielinen lisäys 1500-luvulta (I-III, kohta 3).
Verkossa (Antiphonarium Tammelense I): https://www.doria.fi/handle/10024/150254 (Doria)
I Messulaulukirjan (graduale) fragmentti 1397-1406 (Kansalliskirjasto, F.m.II.44, 48 lehteä). Ns. Graduale Aboense. Suomeksi nuottirivien välissä kyriale-laulut "Herra armahda" ja "kunnia". Schalinin mukaan ennen 1500-luvun puoliväliä, Taitton mukaan "periytyy viimeistään 1570-luvulta". – Haapanen II 44; Schalin 8; Taitto 2002, 159-160, 206-207.
II Messulaulukirjan (graduale) fragmentti 1400-1499 (Kansalliskirjasto, F.m.II.40, 6 lehteä). Ns. Porin koulun kirja. Lehden kuusi yläreunassa tekstit suomeksi "borinn skoulun kiria" ja latinaksi "liber peculiaris scholae Biornborgensis Anno 83". Ilmeisesti siis 1583. – Haapanen II 40; Haapanen 1926, 105-106; Schalin 7.
III Messukirjan (missale) fragmentti 1400-1499 (Kansalliskirjasto, F.m.I.252, 9 lehteä). Suomeksi rivien välissä helluntain sekvenssi Pvhän Hengen armo olcon (Sancti Spiritus adsit). Schalinin mukaan kysymysmerkillä varustettuna ennen vuotta 1582. – Haapanen I 252; Schalin 24.
IV Antiphonarium Tammelense I 1475-1549 (Åbo Akademin kirjasto, D 71/161 + D71/162, 269 lehteä). Suomeksi ns. magnificat-antifonit 1) Coska ihmiset sen... (päivätty 1595; puuttuu nähdäkseni Schalinin laulujen luettelosta), 2) *O cunnian cuningas caickiwaldias (*tavataan vain tässä käsikirjoituksessa), 3) *Täme on päiue ionga teki Jumala, 4) *Tänäpen ouat täytetyt Helluntai & *Tänäpen pyhä hengi tulessa. Schalinin mukaan lisäykset tehty 1500-luvun puolivälissä. – Schalin 26; Schalin 1946, 95-106 (luettelo).
V Graduale Ilmolense 1533-1566 (Kansalliskirjasto, A.ö.II.55. + A.ö.II.29., 194 lehteä). Suomeksi rivien välissä kyriale-laulu Pyhä (Sanctus) sekä kirkolliset laulut 1) Pvhän Hengen armo olcon (Sancti Spiritus adsit), 2) Sanoi pietari duomio päivän (ilmeisesti Hemminki Maskulaisen virsi). Schalinin ajoituksen mukaan ruotsinkieliset lehdet, joilla myös suomea, peräisin "1540-luvulta tai myöhemmin", jälkimmäinen laulu ilmeisesti vasta vuoden 1605 virsikirjan mukaan. – Schalin 5.
VI Codex Cumoensis (A) viim. 1515, (B) 1550-1599 (Kansalliskirjastossa, E.ö.I.2. + C.I.37., 59 + 48 lehteä). Käsikirjoitus tuhoutunut tulipalossa 1918 (osittaiset teksti- ja valokuvajäljennökset laatinut E. Granit-Ilmoniemi). B-osassa suomeksi kirkolliset laulut 1) Jesus Christus ombi ollut yxi vhri (Victimae paschali laudes), 2) Kaicki christityd iloizeuad (Latabundus), 3) Kaickiualdias Kuningas tänäpeiuen voitti (Rex omnipotens die hodierna), 4) Kijtäkäm iumala me tunnustamme hende herraxi (Te Deum), 5) Pvhän Hengen armo olcon (Sancti Spiritus adsit). Schalinin mukaan suomenkieliset lisäykset tehty ennen vuotta 1583. A-osassa ei suomea. – Haapanen 1926, 108-109; Schalin 27; Schalin 1946, 95-106 (luettelo).
VII Graduale Uskelense (A) 1518, (B) 1586 (Kansalliskirjasto, A.ö.II.41., 182 + 7 lehteä). B-osan on merkinnän mukaan kopioinut muuten tuntematon Zacharias Simonis Uschelensis vuonna 1586. Suomeksi nuotteineen Te Deumin proosa- ja runomuotoiset versiot 1) O Jumala sinua kijtäm, Sinua HERra cunnias pidäm (Te Deum), 2) O Jumala sinua me kijtämme, sinua HERra me tunnustamme (Te Deum). A-osassa ei suomea. – Schalin 4; Kurvinen 1929, 31-32.
VIII Psaltarium Upsalense (Stockholm 1487; Kansallisarkistossa, 75 + 36 lehteä). Painetun Psalteriumin (lehdet 1-75) jälkeen runsaasti käsinkirjoitettuna rukoushetkiaineistoa (lehdet 75-111). Suomeksi pääsiäisen sekvenssi Jesus Christus vhrix meille (Victimae paschali laudes). Schalinin mukaan reformaatioajan lisäykset ehkä 1580-luvulta. – Schalin 29; Kurvinen 1929, 31.
IX Eurajoen Missale Aboense (Lyypekki 1488; Eurajoen kirkonarkistossa). Suomenkielinen ehtoollisliturgia (vuorotervehdys, prefaatio, asetussanat jne.). Schalinin mukaan lisäykset tehty todennäköisesti Juustenin messun (1575) pohjalta, samoin Pirisen mukaan merkinnät vasta 1570-luvulta. – Schalin 36; Pirinen 1962, 87.
X Kangasalan Breviarium (Paris 1505; Kansalliskirjastossa, C.IV.14., ? + 12 lehteä). Ns. Liber Ecclesiae Cangasala. Lopussa 12 käsinkirjoitettua lehteä, joilla suomeksi proosamuotoinen O Jumala sinua kijtäm, Sinua HERra cunnias pidäm (Te Deum). Schalinin mukaan lisäykset tehty 1580-luvulla. – Schalin 33.
XI Ilmajoen Psalterium et Hymnarium (Strassburg 1520; Kansalliskirjastossa, C.ö.IV.1., 320 sivua + 12 lehteä). Lopussa 12 käsinkirjoitettua lehteä (ns. Hymanarium Ilmolense), joilla suomeksi Te Deumin proosa- ja runomuotoiset versiot 1) O Jumala sinua kijtäm, Sinua HERra cunnias pidäm (Te Deum), 2) O Jumala sinua me kijtämme, sinua HERra me tunnustamme (Te Deum). Schalinin mukaan tehty 1581 tai aikaisemmin. – Schalin 28; Kurvinen 1929, 32.
20. Agricolan Uuden testamentin (1548) suomenkieliset merkinnät n. 1548-1599
Schalin esittelee luettelossaan yhteensä 24 Agricolan Uuden testamentin (1548) kappaletta, joissa tavataan merkintöjä reformaatioajalta 1500-luvulta tai 1600-luvun alusta (Schalin 69-93). Valtaosa merkinnöistä koskee kirkkovuotta eli käytännössä raamatunkohtien marginaaliin on laitettu ainakin tieto siitä, minka sunnuntain teksti on kyseessä. Valitettavasti Schalin ei usein mainitse näiden "perikooppimerkintöjen" kirjoittamiskieltä, mutta varmaankin suurin osa näistä on kirjoitettu latinaksi. Alla olevassa luettelossa on mainittu vain ne Uuden testamentin kappaleet (I-V), joiden kohdalla Schalin mainitsee erikseen suomenkielisistä merkinnöistä (Schalinin tiedot kappaleiden sijainnista saattavat olla osin vanhentuneita).
Nykypäiviin asti on säilynyt runsaat kahdeksankymmentä Uuden testamentin kappaletta, joista julkisissa kokoelmissa on 59 kappaletta (Heininen 2007, 241-242, 375).
Verkossa (Kansalliskirjaston kappale): https://www.doria.fi/handle/10024/43367 (Doria)
I Eurajoen Uusi testamentti (1548). Eurajoen kirkonarkistossa. Kaksi Agricolan esipuheen puuttuvaa lehteä korvattu uusilla. 1. Joh. 2:22 kohdalla 1500-luvun käsialalla marginaalissa merkintä "pavi on valhettelia". Takakannen sisäpuolella säkeistö laulusta O Pyhä Colminaisus, yx Jumaluden olemus (Sancta Trinitas, et adoranda Unitas). – Schalin 69.
II Uusi testamentti (1548). Upsalan yliopiston kirjastossa. Viimeisellä lehdellä suomeksi rukous "morsian huonen pällen" ja jonkinlainen valan kaava (edsformulär). Ainakin perikooppimerkinnät tehty todennäköisesti ennen vuotta 1575. – Schalin 70.
III Uusi testamentti (1548). Kansalliskirjastossa. "Fol. 43b har antecknats med bifogad melodi: Minu Jumalan, minu Jumalan mixis minu ylenannoit. Anvisningar gällande passionssången givas." Schalin ei arvioi lisäysten tekoajankohtaa. – Schalin 77.
IV Uusi testamentti (1548). Borgå gymnasium bibliotek. "Talrika randglosor till minneshjälp vid predikningar ha funnits, dels på finska, dels på svenska eller latin." Schalin ei arvioi lisäysten tekoajankohtaa. – Schalin 82.
V Ypäjän kappelin (Perttulan) Uusi testamentti (1548). Kansalliskirjastossa. Kahdella viimeisellä lehdellä suomeksi rukoukset "Tule Herra Jesu Christe" ja "O mailman vapahtaja, Herra Jesu Christe". Molemmat rukoukset Finnon Rukouskirjasta (1583). – Schalin 84 (Doriassa julkaistu kappale).
21. Kirkkokäsikirjojen (1548/1549) suomenkieliset tekstit n. 1548-1599
Joissakin vuoden 1548 ruotsinkielisissä ja vuoden 1549 suomenkielisissä käsikirjassa ja messussa on suomenkielisiä merkintöjä reformaatioajalta (merkinnät ruotsiksi ovat selvästi yleisempiä). Alla olevassa luettelossa on mainittu ne käsikirjan ja messun kappaleet, joiden kohdalla Schalin mainitsee erikseen suomenkielisistä merkinnöistä ja joissa ei ole sidottuna yhteen vuotta 1549 myöhäisempiä kirkkokäsikirjojen laitoksia (III-IV, VI). Lisäksi ovat esillä kaksi Kansalliskirjaston kappaletta ja Kokemäen kappale, joita ei ole mainittu Schalinin luettelossa (I-II, V).
Agricolan Käsikirjasta (1549), Messusta (1549) ja Piinasta (1549) on kustakin säilynyt julkisissa kokoelmissa toistakymmentä kappaletta (tarkat luvut ovat 14, 13, 15; Heininen 2007, 375). Käsikirja, Messu ja Piina sidottiin usein yhteen, ja tällaisia yhteensidottuja laitoksia on ainakin 8 (Heininen 2007, 276/alaviite). Ainakin Laihian, Kokemäen ja Ulvilan yhteissidoksiin on liitetty yhteen lisäksi vuoden 1548 ruotsinkieliset käsikirja ja messu (alla), Tukholman suomalaisen seurakunnan kappaleesen vuoden 1557 ruotsinkieliset käsikirja ja messu (Schalin 62; ks. blogin osa 2/2). Ypäjän kappelin (Perttulan) kappaleeseen on sidottu yhteen myös Juustenin Pyhä messu (Schalin 113; ks. blogin osa 2/2).
Verkossa (Kansalliskirjaston kappale): https://www.doria.fi/handle/10024/43341 (Doria)
I Vesilahden Handboken (1548). Kansalliskirjastossa. Vihkitoimituksen alkupuheen päälle ja reunoihin kirjoitettu suomalaisia sanoja (esim. "sihen meren"). – Pirinen 1962, 103/alaviite.
II Agricolan Messu (1549). Kansalliskirjastossa. Kuvasivulla suomeksi helluntaipäivän kollehtarukous. Lisäksi kaksi muuta suomenkielistä merkintää. – Doriassa julkaistu kappale.
III Kangasalan Käsikirja, Messu, Piina (1549). Kangasalan kirkonarkistossa. Lisäyksinä suomeksi mm. rukouksia (esim. Lasten jälkän yxi kijtos), kyriale (myös Nikean uskontunnustus) sekä kirkolliset laulut 1) O Herra Jumala sinun on valdakuuda ia woijma (Tua est potentia), 2) O Pyhä Hengi tule täyttämän (Veni Sancte Spiritus reple), 3) Suo Jumala meille laupiasti rauha meiden (Da pacem Domine). Merkinnät on mahdollisesti tehnyt Kangasalan kirkkoherrana vuosina 1541-1550 toiminut Lars Hansson eli Lauri Heikinpoika (1541-1550). – Schalin 54; Haapanen 1926, 115.
IV Laihian Handboken, Mässan (1548) & Käsikirja, Messu, Piina (1549). Laihian kirkonarkistossa. Messun yhteydessä ilmeisesti laulut 1) Nyt Caikit Christitxt iloitkat (Laetabundus), 2) Suo meille rauha Herra nyt (ilmeisesti Jaakko Finnon virsi). Lopussa 34 lehdellä käsinkirjoitettuna ns. Graduale Laihia, jossa suomeksi mm. rukouksia, kyriale (myös Nikean uskontunnustus) sekä kirkolliset laulut (mm. kuusi hautajaisvirttä) 1) Armachda pällen Jumal, 2) Haudatkamme rumis tämä, 3) *Jumala anna meidän cunincal ia racall esiwallal suoja (*vain tässä käsikirjoituksessa), 4) *Kaicki christityt iloitkan (Laetabundus), 5) Me quin elätn tnaan päällä, 6) Me wskom yhden Jumalan pääll (Martti Lutherin virrestä), 7) O Jumala sinua kijtäm, Sinua HERra cunnias pidäm (Te Deum), 8) O Jumala sinua me kijtämme, sinua HERra me tunnustamme (Te Deum), 9) Ole armolinen mul Jumal, 11) Raohas ratki täältä lähden, 12) Te Christityt kulkat nytt. Schalinin ajoituksen mukaan 1500-luvun puolivälistä ja osa vuodelta 1614. – Schalin 55; Schalin 1946, 95-106 (luettelo).
V Kokemäen Handboken, Mässän (1948) & Käsikirja, Messu, Piina (1549). Kokemäen kirkonarkistossa. Ruotsinkielisessä messussa nimiölehden kääntöpuolella kirkkoonottamisessa käytetty rukous ruotsiksi ja suomeksi, lopussa kastetoimituksen alkupuhe suomeksi vuoden 1614 käsikirjan mukaan. Paljon muitakin merkintöjä (Lempiäinen ei tarkenna niiden kieltä). Lempiäisen mukaan lisäykset 1500-luvun lopulta ja 1600-luvun alkupuolelta. – Lempiäinen 1967, 10.
VI Ulvilan Käsikirja, Messu, Piina (1549) & Handboken, Mässan (1548). Ulvilan kirkonarkistossa. Suomeksi lisäyksinä Käsikirjassa "kasteen jälkeinen siunaus" (benedictio post Babtismum) ja ilmeisesti Herran siunaus (välsignelsen). Messussa Jumalan Karitsan kohdalla ehtoollisvirren sanat "O puhdas Jumala[n] caritza / Ristille naulittu / Meiden tehten waiwattu / Qu[in] kärseit wiatoin...". Merkinnät tehnyt ilmeisesti Turun koulun rehtori Joachimus Stutaeus (1606-1615) tai Kokemäen kappalainen (1605-1622) Simon Johannis (ilmeisesti siis vasta 1600-luvulta). – Schalin 59.
Lähteet ja kirjallisuus (aikajärjestyksessä):
Toivo Haapanen, Verzeichnis der mittelalterlichen Handschriftenfragmente in der Universitätsbibliothek zu Helsingfors I: missalia, 1922 (teoksen luetteloon on viitattu Haapasen numeroilla). Helsingfors. Verkossa: https://fragmenta.kansalliskirjasto.fi/handle/10024/1696 (viitattu 11.12.2022).
Toivo Haapanen, Verzeichnis der mittelalterlichen Handschriftenfragmente in der Universitätsbibliothek zu Helsingfors II: gradualia; lectionaria missae, 1925 (teoksen luetteloon on viitattu Haapasen numeroilla). Helsingfors. Verkossa: https://fragmenta.kansalliskirjasto.fi/handle/10024/1624 (viitattu 11.12.2022).
Toivo Haapanen, "Kirkko- ja koululaulun muistomerkkejä vanhan Satakunnan alueelta", teoksessa Satakunta: kotiseutututkimuksia VI, 1926. Julkaissut Satakuntalainen osakunta. Porvoo: WSOY. Verkossa: https://digi.kirjastot.fi/items/show/122707 (viitattu 11.12.2022).
P. J. I. Kurvinen, Suomen virsirunouden alkuvaiheet v:een 1640, 1929. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 180. Helsinki.
A. Airila & Hertta Harmas, Suomen kielen muistomerkkejä II, 2: Kristoffer kuninkaan maanlaki: toisintotekstit verrattuna Tukholman codexiin B 96, 1930. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Olav D. Schalin, Kulthistoriska studier till belysande av reformationens genomförande i Finland, 1946 (teoksen luettelo-osaan on viitattu Schalinin numeroilla). Svenska litteratursällskapet i Finland CCCV. Helsingfors. Verkossa: https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2106215?page=1 (viitattu 11.12.2022).
Olavi Tarvainen, Aamun mies: Mikael Agricolan elämä ja työ, 1957 (2.p.). Helsinki: Agricola-seura.
V. Tarkiainen, Mikael Agricola: tutkielmia, 1958. Toim. Sulo Haltsonen. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Verkossa: https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1987639?page=1 (viitattu 11.12.2022).
Kauko Pirinen, Turun tuomiokapituli uskonpuhdistuksen murroksessa, 1962. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 62. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura.
Pentti Lempiäinen, Liturgista kehitystä Suomessa uskonpuhdistuksen ja puhdasoppisuuden aikana valaisevia lähteitä, 1967. Luther-Agcicola-seuran julkaisuja B 5. Helsinki.
Simo Heininen, Nuori Mikael Agricola, 1976. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Jyrki Knuutila, Avioliitto oikeudellisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa vuoteen 1629, 1997. Suomen kirkkohistoriallisen seuran tomituksia 151. Helsinki.
Jyrki Knuutila, "Michael Olai Agricola: Käsikirja, 1549", teoksessa Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja, toim. Tuija Laine, 1997a. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 686. Helsinki.
Jyrki Knuutila, "Michael Olai Agricola: Messu, 1549", teoksessa Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja, toim. Tuija Laine, 1997b. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 686. Helsinki.
Ari-Pekka Palola, Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika: Turun piispat 1412-1460, 1997. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 178. Helsinki.
Ilkka Taitto, Graduale Aboense 1397-1406: näköispainos käsikirjoituskatkelmasta, 2002. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 856. Helsinki: Suomalainen kirjallisuuden seura.
Esko Koivusalo (toim.), Talonpoikain laki: kuningas Kristofferin maanlain (1442) suomennos Caloniuksen kopion mukaisena, 2005. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Esko Koivusalo, "Laki- ja hallintotekstien kääntäminen", teoksessa Suomennoskirjallisuuden historia 1, 2007. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1084. Helsinki.
Simo Heininen, Mikael Agricola: elämä ja teokset, 2007. Helsinki: Edita.
Ville Walta, "Kirjoitustaidon leviäminen kirkon ulkopuolelle", teoksessa Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa, toim. Tuomas Heikkilä, 2010. Historiallisia tutkimuksia 254. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Kaisa Häkkinen, "Liturgiset muutokset reformaation alkuvaiheessa", teoksessa Pohjoinen reformaatio, toim. Meri Heinonen & Marika Räsänen, 2016a. Turun historiallinen yhdistys 68. Turku: Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies.
Kaisa Häkkinen, "Kasteen kaava vanhimmissa suomenkielisissä kirkkokäsikirjoissa", teoksessa Pohjoinen reformaatio, toim. Meri Heinonen & Marika Räsänen, 2016b. Turun historiallinen yhdistys 68. Turku: Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies.
Verkkojulkaisut:
Ville Walta, Fragment of a Finnish Evangeliarum, 2017a. Codices Fennici -verkkojulkaisu. Finnish Literature Society (SKS). https://www.codicesfennici.fi/items/show/83#?c=&m=&s=&cv=&xywh=-200%2C-348%2C3993%2C5861 (viitattu 11.12.2022).
Ville Walta, Kristofer kuninkaan maanlaki, Herra Martin suomeksi kääntämänä, 2017b. Codices Fennici -verkkojulkaisu. Finnish Literature Society (SKS). https://www.codicesfennici.fi/items/show/109#?c=&m=&s=&cv=&xywh=-159%2C-275%2C3178%2C4666 (viitattu 11.12.2022).
Ville Walta, Magnus Eriksson's Stadslagen, 2017c. Codices Fennici -verkkojulkaisu. Finnish Literature Society (SKS). https://www.codicesfennici.fi/items/show/49#?c=&m=&s=&cv=&xywh=-105%2C-203%2C2081%2C3054 (viitattu 11.12.2022).
Jesse Keskiaho, Codex Westh, 2017a. Codices Fennici -verkkojulkaisu. Finnish Literature Society (SKS). https://www.codicesfennici.fi/items/show/19#?c=&m=&s=&cv=&xywh=-102%2C-374%2C2038%2C2992 (viitattu 11.12.2022).
Jesse Keskiaho, Graduale Tammelense, 2017b. Codices Fennici -verkkojulkaisu. Finnish Literature Society (SKS). https://www.codicesfennici.fi/items/show/193 (viitattu 11.12.2022).
Harri Uusitalo, Aitolahden koodeksi - esittely, 2021. Codex Aitolahti -verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://editiot.finlit.fi/exist/apps/codex-aitolahti/esipuhe.xml (viitattu 11.12.2022).