Martti Lutherin teokset 1: vuodet 1516–1521

06.02.2024
Painokone näytti ensimmäistä kertaa voimansa reformaatioliikkeen palveluksessa. Luther kirjoitti latinaksi oppineille ja saksaksi kansalle. Kaikkiaan ilmestyi ennen reformaattorin kuolemaa 520 saksankielistä ja 165 latinankielistä julkaisua. Monista otettiin uusia painoksia, niin että yhteiseksi painosmääräksi on laskettu vajaat kolmetuhatta.

– Luther, reformaatio ja kirja (2012, 152).

Martti Lutherin henkilötietoja ja elämänvaiheita

Syntynyt 10.11.1483, Eisleben (Thüringen/Saksa)

  • Martin kastettiin 11.11. ja hän sai nimensä tuon päivän pyhimyksen Martinus Toursilaisen mukaan
  • vanhemmat vuorityöläinen-kaivosvuokraaja-sulottamestari Hans Luder (k. 1530) ja Margarethe os. Lindemann tai Ziegler (k. 1531); useita sisaruksia ("Olen talonpojan poika; isäni ja isoisäni olivat varsinaisia talonpoikia.")
  • puoliso (vih. 13.6.1525) Katharina os. von Bora (k. 1552); lapset Johannes (1526–75), Elisabeth (1527–28), Magdalena (1529–42), Martin (1531–65), Paul (1533–93) ja Margareta (1534–70); perhe asui Wittenbergin luostarin rakennuksessa, jossa Luther oli jo kauan elänyt (vuonna 1525 Saksin vaaliruhtinas Juhana Vakaa lahjoitti luostarin Lutherin kodiksi)

Opinnot ja ensimmäiset työvuodet

  • latinakoulussa Mansfeldissa n. 1492–1497 (triviaali/kaupunkikoulu; mahdollisesti jo aiemmin), Magdeburgissa n. 1497–1498 (ilmeisesti katedraalikoulu) ja Eisenachissa n. 1498–1501 (Pyhän Yrjön koulu)
  • filosofisen eli artistisen tiedekunnan (artes liberalis eli vapaat taiteet) opiskelija Erfurtin yliopistossa 1501–1505 (nimikirjassa Martinus Ludher ex Mansfelt); filosofinen perustutkinto syyskuussa 1502 (baccalaureus artium), filosofian maisterin tutkinto tammikuussa 1505 (magister artium); ensimmäinen luento artistisessa tiedekunnassa 24.2.1505
  • toukokuussa 1505 Luther aloittaa oikeustieteen opinnot, mutta ne keskeyttävät jo heinäkuussa (2.7.1505) ukkonen ja lupaus mennä luostariin ("Auta, pyhä Anna, tahdon ruveta munkiksi."); jäähyväisillallinen ystäville 15.7. tai 16.7.1505 ("Jos milloinkaan joku munkki on munkkiutensa ansiosta päässyt taivaaseen, niin minunkin olisi pitänyt sinne päästä.")
  • Erfurtin augustinolais-eremiittien luostarissa 1505–1511; noviisilupaus syyskuussa 1505, munkkivihkimys syksyllä 1506, apulaisdiakonivihkimys syys- tai joulukuussa 1506, diakoniavihkimys helmikuussa 1507, vihitty papiksi 3.4. tai 4.4.1507  (ensimmäinen messu ja juhlalounas 2.5.1507); luostarin neuvottelumatka Roomaan marraskuusta 1510 huhtikuuhun 1511
  • ilmeisesti kesällä 1507 (tai aiemmin) Luther aloittaa teologian opinnot Erfurtin luostarikoulussa, lukuvuoden 1508–1509 Luther jatkaa teologian opintoja Wittenbergin yliopistossa; teologiset perustutkinnot maaliskuussa 1509 (baccalaureus biblicus) ja syksyllä 1509 (baccalaureus sententiarius); Wittenbergin yliopiston filosofian opettaja/professorin sijainen 1508–1509 (Wittenbergissä Luther luennoi Aristoteleen Nikomakhoksen etiikkaa ja kesälukukaudella 1509 piti luentoja myös eräistä Raamatun luvuista; eivät säilyneet); Erfurtiin palattuaan luennot Petrus Lombarduksen sentensseistä 1510
  • vakinainen siirto Wittenbergin augustinolaisluostariin elo-syyskuussa 1511; teologian maisteri lokakuussa 1512 (teologian tohtori 19.10.1512); luostarin edustaja kapitulikokouksessa Kölnissä toukokuussa 1512 

Wittenbergin yliopiston pyhän Raamatun (selitysopin) professori 1512–1546

  • teologisen tiedekunnan neuvoston jäsen 1512–1546, dekaani 1535–1546 (Lutherin tärkein työtoveri Philipp Melanchton asettui virkaansa yliopiston kreikan kielen professorina vuonna 1518; ensimmäiset suomalaisopiskelijat saapuivat 1531)
  • Wittenbergin augustinolaisluostarin alipriori, vastaava opettaja ja saarnaaja 1512–[1518] (Johann von Staupitz vapautti Lutherin Augsburgin kuulustelun jälkeen velvollisuuksistaan munkkina, kesäkuussa 1520 Luther luopui määräaikaisista rukouksista, lokakuussa 1524 munkinpuvustaan); luostarin edustaja kapitulikokouksessa Gothassa huhtikuussa 1515; Meisseinin ja Thüringenin augustinolaisluostarien aluevikaari 1515–1518 (tarkastusmatka huhti-kesäkuussa 1516)
  • Wittenbergin kaupunginkirkon saarnaajan tehtävä 1514– (ensimmäiset saarnat joulukuussa 1514), vt. kirkkoherra/pastori n. 1515–1523 (ajoittain kirkkoherra Simon Heinsen sijainen), 1530–1532, 1537–1539 (vuonna 1523 Johannes Bugenhagenista tuli kaupunginkirkon pappi; Luther hoiti Bugenhagenin tehtäviä ainakin kahteen otteeseen tämän ollessa matkoilla)
  • psalmiluennoista teeseihin 1513–1517: luennot Psalmeista 1513–1515 (on arveltu Lutherin luennoineen Genesistä 1512–1513; eivät säilyneet), Roomalaiskirjeestä 1515–1516 ja Galatalaiskirjeestä 1516–1517 (on arveltu Lutherin luennoineen Tituksen kirjettä ja Tuomarien kirjaa kesällä 1517), saarnasarjat kymmenestä käskystä 1516–1517 ja Isä meidän -rukouksesta paastonaikana 1517 (ja uudelleen vuoden 1518 lopulla), 95 teesiä 31.10.1517
  • teeseistä Wormsiin 1517–1521: luennot Heprealaiskirjeestä 1517–1518 ja Psalmeista 1518–1521, Heidelbergin väittely huhtikuussa 1518 (ristin c. kunnian teologia), Augsburgin kuulustelu lokakuussa 1518 (c. Thomas Cajetanus), Altenburgin neuvottelu tammikuussa 1519 (c. Karl von Miltitz; Liebenwerdassa lokakuussa 1519 ja Lichtenburgissa lokakuussa 1520), Leipzigin väittely heinäkuussa 1519 (c. Johann Eck), pannauhkausbulla Exgurge Domine päivätty 15.6.1520/julkaistu 24.7.1520 (pannabulla Decet Romanus Pontifex 3.1.1521; Luther julistetaan pannaan eli kirkonkiroukseen), Wormsin valtiopäivät huhtikuussa 1521 (Wormsin edikti 26.5.1521; Luther julistetaan valtakunnankiroukseen eli lainsuojattomaksi); arviot Lutherin reformatorisen löydön (ns. tornikokemus) ajankohdasta vaihtelevat vuosien 1512 ja 1519 välillä
  • Wormsista Augsburgiin 1521–1530: Luther Wartburgin linnassa toukokuusta 1521 maaliskuuhun 1522 (junkkeri-Yrjö; vierailu Wittenbergissä joulukuussa 1521), Invocavit-viikon saarnat 9.–16.3.1522, Speyerin valtiopäivät 1526 ja 1529, Torgaun liitto 1526–1531, Marburgin kokous lokakuussa 1529 (c. Ulrich Zwingli), Augsburgin tunnustus luetaan Augsburgin valtiopäivillä 25.6.1530 (Luther Coburgin linnassa huhtikuusta lokakuuhun 1530); luennot Deuteronomiumista 1523–1524, pienistä profeetoista 1524–1526, Saarnaajan kirjasta 1526, 1. Johanneksen kirjeestä, Tiituksen ja Filemonin kirjeestä 1527 ja Jesajan kirjasta 1528–1530; saarnasarjat mm. 1. Pietarin kirjeestä 1522, Genesiksestä 1523–1524, 2. Mooseksen kirjasta 1524–1527, 3. ja 4. Mooseksen kirjasta 1527–1528 ja 5. Mooseksen kirjasta 1529
  • Augsburgista Trentoon 1530–1545: Schmalkaldenin liitto 1531–1546, Nürnbergin uskonrauha 1532, paavin nuntiuksen Paolo Vergerion tapaaminen Wittenbergissä marraskuussa 1535, Trenton kirkolliskokous alkaa joulukuussa 1545 (alun perin kirkolliskokous oli kutsuttu Mantovaan toukokuussa 1537); luennot Laulujen laulusta 1530, Galatalaiskirjeestä 1531, psalmeista 120–134 (ns. matkapsalmit) 1532–1533 ja Genesiksestä 1535–1545 (monin keskeytyksin; viimeinen luento 17.11.1545); saarnasarjat mm. Vuorisaarnasta 1532 sekä Johanneksen ja Matteuksen evankeliumista 1537 

Kuollut 18.2.1546, Eisleben (haudattu 22.2. Wittenbergin linnankirkon kuoriin)

Luettelo Martti Lutherin painetuista teoksista vuosina 1516–1521

Virheet ja puutteet: info@martinkirja.fi

Luettelossa on vuosilta 1516–1521 listattu kaikkiaan noin 80 saksankielistä ja 65 latinankielistä Lutherin painettua teosta (määrät eivät pidä sisällään uusintapainoksia tai pelkkiä esipuheita). Luettelo ei missään nimessä ole täydellinen! Nimikkeiden kirjoitusasu on lähinnä Lutherin koottujen teosten (ns. Weimarer Ausgabe) sisällysluettelon mukainen (oli tavallista, että teoksia julkaistiin eri nimillä). Uusintapainoksista on mainittu vain niiden teosten kohdalla, joista on otettu jo Lutherin elinaikana useita (> 5) tai selvästi aiemmista poikkeavia painoksia. Suomennoksista on mainittu ainoastaan joitain uudempia (> 1950). Kirjallisuusviitteistä kiinnostunut löytää lisätietoa julkaisusta ja/tai sen kirjoittamisen kontekstista (kirjallisuusluettelo lopussa). Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta Lutherin teokset on mainittu vasta silloin, kun ne on painettu (poikkeukset, samoin kuin kaikki epävarmat tiedot, on merkitty hakasulkeisiin). Nimikkeiden linkit johtavat teosten digitoituihin versioihin (avautuvat uuteen ikkunaan).

LUETTELOSSA KÄYTETYT LYHENTEET JA MERKIT:

al. = Lutherin teos, jonka on julkaissut/toimittanut painoon joku muu kuin Luther itse. | julk. = Lutherin julkaisema toisen tekijän kirja (sisältää usein esim. Lutherin esipuheen). | et al. = useiden tekijöiden teos, jossa Luther esiintyy yhtenä kirjoittajista. | kok. = kokoelma Lutherin teoksia (joskus myös muiden laatimia kirjoituksia). | WA = Weimarer Ausgabe (BR = Briefwechsel). | VT = Lutherin valitut teokset, 1-3 (2. p. 1983).

* Reformaation avainjulkaisu (vuosilta 1516–1521 yhteensä 29). 

Reformaation avainjulkaisuilla tarkoitetaan sellaisia Lutherin painettuja teoksia, joilla on ollut huomattava merkitys reformaation kulun tai sen myöhemmän arvioinnin kannalta. Samalla avainjulkaisut nostavat esiin joitakin Lutherin ajattelun perusteemoja (esim. Reformaation avainjulkaisu, ehtoollinen).

** Lutherin pääteokset (vuosilta 1516–1521 yhteensä 8). 

Lutherin pääteokset on jaettu tässä luettelossa kolmeen ryhmään: 1) Lutherin reformatoriset pääteokset, jotka tähtäsivät (katolisen) kirkon opin ja käytäntöjen muutoksiin (vuosilta 1520–1522; kolme suurta vuonna 1520), 2) teologiset pääteokset, jotka liittyvät evankelisen opin ja tunnustuksen kysymyksiin (myös raamatunselitys) ja 3) kirkolliset pääteokset, jotka käsittelevät luterilaisen kirkon opetusta, jumalanpalvelusta ja yhteiskuntasuhdetta.

1510-luku

1516

(julk.) Ein geistlych edles Buchleynn von rechter underscheyd und vorstand was der alt un new mensche sey. Jalo hengellinen kirjanen sen asian oikeaksi ymmärtämiseksi ja erottamiseksi, millainen on vanha ja uusi ihminen. Lutherin ensimmäinen julkaisu painettu joulukuussa 1516. Anonyymi; tekijä tuntematon (Luther itse piti kirjaa Johannes Taulerin kirjoittamana). Tämä ensimmäinen laitos sisältää Lutherin esipuheen ja kirjan luvut luvut 7-26. Lutherin ensimmäisen julkaisun painoi Wittenbergissä Johann Rau-Grunenberg. Toinen, täydellinen laitos 1518 (WA 1, 375–379: Eyn deutsch Theologia; myös nimellä Theologia Teütsch)Luther antoi kirjalle uuden nimen ja laati uuden esipuheen. Useita painoksia. – WA 1, 152–153; Ruuth 1917, 70; Kares 1945, 419–420; Kittelson 1996, 76–78; Dülmen 2002, 36, 48; Arkkila 2016, 27; suomeksi ks. Kirja täydellisestä elämästä (1979).

[Questatio de viribus et voluntate hominis sine gratia disputata]. Väittely kysymyksestä ihmisen voimasta ja tahdosta ilman armoa. Painettu vasta vuonna 1538 (ks. Propositiones D. Mart. Luth. an initio negocij Euangelici). Lutherin oppilas Bartholomäus Bernhardi puolustaa 25.9.1516 teesejä, jotka tukeutuvat vahvasti Lutherin Roomalaiskirjeen luentoihin. – WA 1, 142–151; Manns 1983, 57–58; Dülmen 2002, 34.

Lutherin opintoihin ja varhaiseen luentotyöhön liittyen ovat säilyneet Lutherin reunahuomautukset mm. Augustinuksen teoksiin Opuscula, De trinitate ja De civitate Dei noin vuodelta 1509 (WA 9, 2–27; Dülmen 2002, 23) ja Petrus Lombarduksen sentensseihin vuosilta 1510–1511 (WA 9, 28–94; Dülmen 2002, 22–23). Luennoidessaan ensimmäistä kertaa Psalmeista 1513–1515 Luther on tehnyt reunamerkintöjä mm. erääseen vuonna 1509 painettuun Psalttariin (WA 4, 463–526). Keväällä 1516 Luther lukee Johannes Taulerin saarnoja ja varustaa myös ne reunahuomautuksin (WA 9, 95–104; Dülmen 2002, 33).

1517

[Tractatulus de his, qui ad ecclesias confugiunt]. Tutkielma niistä, jotka turvautuvat kirkkoihin. Anonyymi, toinen painos vuodelta 1520 on julkaistu Lutherin nimellä (Tractatulus de his, qui ad ecclesias confugiunt). Epävarmaa, onko Lutherin kirjoitus. Mahdollisesti valmistunut jo ennen kuin Luther siirtyi Erfurtin luostariin (1507). – WA 1, 1–7; wikipedia-sivu (saks. Tractatulus de his qui ad ecclesias confugiunt).

Die sieben Busspsalmen. Seitsemän katumuspsalmia. Lutherin ensimmäinen itsenäinen julkaisu kevättalvelta 1517. Useita painoksia. Toinen laitos 1525 (WA 18, 467–530: Die sieben Busspsalmen). Useita painoksia. – WA 1, 154–220; Kares 1945, 430–438; Dülmen 2002, 37; Arkkila 2016, 27–28; suomeksi VT 1, 373–450 (suom. Toivo Laitinen & Heidi Ollikainen) & Seitsemän katumuspsalmia (Herättäjä-yhdistys 3. p. 1983/suom. Toivo Laitinen & Heidi Ollikainen).

[Disputatio contra scholasticam theologiam]. Disputaatio skolastista teologiaa vastaan. 97 teesiä. Julkaistu elokuussa 1517, mutta tunnetaan painettuna vasta vuodelta 1520 (ks. Insignium theologorum). Lutherin teeseissä torjutaan Aristoteleen ylivalta teologiassa ja vastustetaan myös Gabriel Bielin ja skolastisen teologian oppia ihmisen omasta kykeneväisyydestä. Väittely Wittenbergissä 4.9.1517 Franz Güntherin baccalaureus biblicus -promootion yhteydessä (muuta julkista väittely ei pidetty). Huom! Jo helmikuussa 1517 Luther oli esitellyt erfurtilaiselle opettajalleen Jodocus Trutfetterille skolastisen kouluteologian auktoriteeteja vastaan laatimiaan teesejä (eivät ilmeisesti säilyneet). Luther on myös paljastaakseen Aristoteleen petollisuuden kirjoittanut pientä, ei säilynyttä kommenttiosaa Aristoteleen Fysiikan ensimmäiseen kirjaan (ei ilmeisesti valmistunut). – WA 1, 221–228; Ruuth 1917, 98–99; Kares 1945, 442–443, 441; Manns 1983, 58; Arffman 1981, 48–49; Dülmen 2002, 37, 39; suomeksi Gottfried 1970, 30–31 (osin).

* Disputatio pro declaratione virtutis indulgentiarum. Disputaatio selvennykseksi aneiden voimasta. 95 teesiä eli ns. aneteesit. Julkaistu 31.10.1517, painettu joulukuussa 1517. Myös saksaksi joulukuussa 1517 (ei ilmeisesti tunneta säilyneenä). Useita painoksia. Perinteisen näkemyksen mukaan Luther kiinnitti teesit Wittenbergin linnankirkon oveen 31.10.1517. Joka tapauksessa Luther lähetti käsin kirjoitetut teesit saatekirjeen kanssa mm. Mainzin arkkipiispa Albrechtille ja Brandenburgin piispa Hieronymus Schulzelle (vain Albrechtin kirje on säilynyt; WA BR 1, 110–112; suom. Gottfried 1970, 12–15) ja liitti niiden mukaan myös ilmeisesti lokakuussa laatimansa tutkielman aneista (WA BR 12, 5–10: Tractatus de indulgentiis). Julkista väittelyä ei pidetty. Holmqvist mainitsee, että teesien lukumäärä olisi ollut sama kuin Albrechtin Tetzelille laatiman anekauppaa koskevan ohjesäännön lukujen määrä. Reformaation avainjulkaisu (1), aneet. – WA 1, 229–238; Tela 1916, 92–93; Holmqvist 1917, 49–52; Kares 1944, 467–475; Gottfried 1970, 9–19; Pinomaa 1976, 47–52; Arffman 1981, 49–52; Kittelson 1996, 114–117; Dülmen 2002, 39–42; Marty 2006, 48–51; Arkkila 2016, 33–34; suomeksi VT 1, 453–460 (suom. A. F. Peltonen & Lennart Pinomaa) & Gottfried 1970, 15–18 (osin); wikipedia-sivu (95 teesiä).

Lutherin varhaiset luennot Psalmeista 1513–1515 (WA 3–4, 55), Roomalaiskirjeestä 1515–1516 (WA 56–57; suomeksi VT 1, 15–371/suom. Pentti Aalto & Mauri E. Lehtonen), Galatalaiskirjeestä 1516–1517 (WA 57) ja Heprealaiskirjeestä 1517–1518 (WA 57) ovat säilyneet oppilaiden muistiinpanoina ja/tai Lutherin käsikirjoituksina, mutta niitä ei ole toimitettu painoon vielä Lutherin elinaikana. Lisäksi käsikirjoituksina ovat säilyneet ilmeisesti Lutherin luentokatkelma Tuomarien kirjasta mahdollisesti kesältä 1517 (WA 4, 527–586; Dülmen 2002, 38) ja eräs toinen luentofragmentti nähtävästi vuodelta 1518 (WA 1, 346–349).

1518

Decem praecepta Vuittenbergensi praedicata populo. Saarna kymmenestä käskystä Wittenbergin asukkaille. Lutherin saarnasarja kymmenen käskyn pohjalta pidetty heinäkuusta 1516 helmikuuhun 1517, kirja julkaistu vuonna 1518. Useita painoksia. Saksaksi 1520 (Der zehn Gebote Gottes ein schöne nutzliche erklerung/yhteissidoksen ensimmäinen julkaisu). Useita painoksia. Reformaation avainjulkaisu (2), hartaus ja opetus. – WA 1, 394–521; Kares 1945, 386, 389–391; Dülmen 2002, 34.

Eine kurze Erklärung der zehn Gebote. Lyhyt selitys kymmenestä käskystä. Useita painoksia. Tarkempi nimi Die zehen gebot gottes mit einer kurtzen uszlegung irer erfüllung und übertrettung. Latinankielinen versio 1518 (ks. Instructio pro confessione peccatorum). – WA 1, 247–256.

Resolutiones disputationum de indulgentiarum virtute. Selitykset aneiden voimaa koskeville väittämille. Valmistuneet helmikuussa, painettu elokuussa. Aneteesien selitykset ja perustelut. Luther lähetti selitykset ensin helmikuussa Brandenburgin piispa Hieronymus von Schulzelle ja toukokuussa ylivikaari Johann von Staupitzin kautta paavi Leo X:lle. Esipuheeksi elokuun painokseen liitetään Lutherin laatimat saatekirjeet Staupitzille ja paaville. – WA 1, 522–628; Tela 1916, 97–98; Ruuth 1917, 112; Arffman 1981, 59–67, 80–82; Kittelson 1996, 123–125; Dülmen 2002, 42–43, 47–48, 50; Arkkila 2016, 36-37; suomeksi 95 teesin selitys (2019).

* Ein Sermon von Ablass und Gnade. Saarna aneesta ja armosta. Valmistunut maalis-huhtikuussa. Useita painoksia. Luther esittää ensimmäistä kertaa saksan kielellä lyhyesti ja ymmärrettävästi näkemyksensä aneongelmasta. Dülmenin luonnehdinnan mukaan Lutherin ensimmäinen kirjoitus, joka tavoittaa oppineiden lisäksi kansan. Julkaistu myös latinaksi ns. Froben-laitoksessa vuonna 1518 (Sermo de indulgentijs). Reformaation avainjulkaisu (3), aneet. Huom! Luther oli jo ennen teesien julkaisua helmi-maaliskuusta 1517 alkaen alkanut useissa saarnoissaan käsitellä anekauppaa. Ruuth toteaa, että tämä Saarna aneesta ja armosta olisi pidetty jo teesien julkaisemisen päivänä (myös WA:n mukaan olisi valmistunut jo vuonna 1517; käsitys on Arffmanin mukaan vanhentunut). Kares nostaa esiin, että Luther on pitänyt ensimmäisen anekauppaa koskevan saarnansa jo vuonna 1516. – WA 1, 239–246; Tela 1916, 96–97; Ruuth 1917, 109; Kares 1945, 465–466; Arffman 1981, 68–69; Kittelson 1996, 126; Dülmen 2002, 37, 43, 46; Arkkila 2016, 33–34; suomeksi Gottfried 1970, 19–21 (osin); wikipedia-sivu (engl. Sermon on Indulgences and Grace).

Sermo de digna praeparatione cordis pro suscipiendo sacramento eucharistie. Saarna sydämen arvollisesta valmistamisesta ehtoollisen sakramentin vastaanottamiseen. Huhtikuussa. Useita painoksia. Myös saksaksi 1518 (Ein gute trostlich Predig von der würdigen Bereitung zu dem hochwürdigen Sacrament). Useita painoksia. – WA 1, 325–334; suomeksi teoksessa Iloinen kärsimys (1996, 88–95).

* [Disputatio Heidelbergae habita]. Heidelbergissa pidetty disputaatio. 28 teologista ja 12 filosofista teesiä. Väittely pidetty augustinolaisveljeskunnan kapitulikokouksessa 26.4.1518. Painosta vuodelta 1518 ei tunneta. Teologiset teesit painettiin vuonna 1520 Pariisissa ja Zwollessa (ks. Insignium theologorum), kaikki teesit ilmeisesti vasta vuonna 1530 (ks. Propositiones a Martino Luthero disputatae). Teeseissä ja niiden selityksissä Luther asettaa skolastiikan "kunnian teologian" vastapainoksia "ristin teologian" (theologia crucis). Reformaation avainjulkaisu (4), Heidelbergin väittely. – WA 1, 350–374; Manns 1983, 58; Kittelson 1996, 120–123; Dülmen 2002, 45–46; Marty 2006, 56–57; Arkkila 2016, 35–36; suomeksi Gottfried 1970, 31–35 (osin); wikipedia (saks. Heidelberger Disputation).

* [Asterisci Lutheri adversus Obeliscos Eckii]. Lutherin Asteriskeja Eckin Obeliskeja vastaan. Valmistunut toukokuussa 1518. Painettu ilmeisesti vasta vuonna 1545 (ks. Tomus primus omnium operum Reverendi D. Martini). Lutherin vastauskirja ingolstadtilaisen teologi Johann Eckin kirjoitukseen aneteesejä vastaan (Obelisci). Huom! "Obeliskiksi" sanottiin keihäänkärkisiä merkkejä, joilla oppineet merkitsivät teksteihin väärät lauseet, "asteriskeilla" eli tähdillä oppineet merkitsivät täysipainoiset tekstinosat. Reformaation avainjulkaisu (5), vastakirjoitus Johann Eckille. – WA 1, 278–314; Ruuth 1917, 110; Arffman 1981, 69–72; Manns 1983, 61; Dülmen 2002, 43, 47; Arkkila 2016, 40.

Sermo de virtute excommunicationis. Saarna ekskommunikaatiosta. Pidetty toukokuussa, painettu elokuussa. Useita painoksia. Saarna pannasta eli kirkosta erottamisen käytännöstä. – WA 1, 634–643; Dülmen 2002, 46–47.

Sermo de poenitentia. Saarna ripistä. Ilmeisesti kesäkuussa. Useita painoksia. – WA 1, 317–324; Dülmen 2002, 48; suomeksi teoksessa Iloinen kärsimys (1996, 45–55).

Eine freiheit des Sermons päpstlichen Ablass und Gnade balangend. Saarnan vapaudesta nostaa syyte paavillista anetta ja armoa vastaan. Kesäkuussa. Useita painoksia. Vastauksessa huhti-toukokuussa ilmestyneisiin Tetzelin teeseihin, jotka olivat vastine Lutherin traktaattiin Saarnalle aneesta ja armosta, Luther puolustaa vapauttaan arvostella anekysymystä. – WA 1, 380–393; Arffman 1981, 82–84; Dülmen 2002, 48.

Pro veritate inquirenda et timoratis conscientiis consolandis conclusiones. Johtopäätöksiä totuuden tutkimiseksi ja ahdistuneen omantunnon lohdutukseksi. 50 teesiä. Dülmen tiivistää teesien sisältöä näin: "Sakramentti ei sovita velkaa, vaan yksin usko. Sakramentti vanhurskauttaa, koska se uskotaan." Painettu myös vuonna 1520 (ks. Conclusiones sexdecim) ja 1522 (ks. Propositiones Wittembergae). – WA 1, 629–633; Dülmen 2002, 48.

* Ad dialogum Silvestri Prieriatis de potestate papae responsio. Vastaus Silvester Prieriaksen Dialogukseen paavin vallasta. Elokuussa. Lutherin vastauskirja dominikaani Silvester Prieriaksen kirjoitukseen aneteesejä vastaan (Fratris Sylvestri Prieriatis in praesumptuosas Martini Luther conclusiones de postestate papae dialogus). Prieriaksen kirjoitus oli elokuun alussa toimitettu Lutherille paavin haasteen kanssa, jossa pannan uhalla Lutheria vaadittiin saapumaan 60 päivän kuluessa Roomaan. Reformaation avainjulkaisu (6), vastakirjoitus Silvester Prieriakselle. Huom! Telan mukaan dominikaanit "julkaisivat Luherin nimessä erään hänen saarnansa, jota olivat itse vahvasti värittäneet ja johon he liittivät oman kirjoittamansa lisäyksen, joka sekin kävi Lutherin nimessä ja jossa Luther muka vastusti turkkilaisveroa ja paavin rahanpyyntöä". Nämä asiakirjat esitettiin Telan mukaan paaville, joka sitten käski pidättää Lutherin. En tiedä, mihin (painettuun?) julkaisuun Tela viittaa. – WA 1, 644–686; Tela 1916, 99; Ruuth 1917, 113; Arffman 1981, 95–104; Kittelson 1996, 130–131; Dülmen 2002, 49–51.

Auslegung des 109. Psalms. Psalmin 109. (110.) selitys. Useita painoksia. Huom! Suomalaisessa Raamatussa psalmi 110. – WA 1, 687–710.

Acta Augustana. Augsburgin käsittely. Marras-joulukuussa. Useita painoksia. Lutherin selonteko Augsburgissa lokakuussa 1518 käydyistä neuvotteluista. Mukaan on otettu myös Lutherin väittelyn kuluessa Cajetanukselle lähettämä kirje ja kommentein varustettuna paavin 23. elokuuta päiväämä kirje, jossa Lutherin haaste Roomaan perutaan. Ainakin Baselin painoksessa mukaan on liitetty myös Lutherin ennen Augsburgista lähtöään kirjoittama vetoomus paavi Leo X:lle (WA 2, 27–33: Appellatio M. Lutheri a Caietano ad Papam). Reformaation avainjulkaisu (7), Augsburgin kuulustelu. – WA 2, 1–26; Arffman 1981, 105–114; Kittelson 1996, 133–137; 145; Dülmen 2002, 50, 52-53, 55.

Appellatio F. Martini Luther ad Concilium. Veli Martti Lutherin vetoomus kirkolliskokoukselle. Laadittu marraskuun lopussa, julkaistu joulukuussa. Useita painoksia. Lutherin vetoomus yleisen kirkolliskokouksen järjestämiseksi asiansa ratkaisemiseksi. Reformaation avainjulkaisu (8), konsiilivetoomus. – WA 2, 34–40; Arffman 1981, 119–120; Kittelson 1996, 138–139, 145; Dülmen 2002, 55; Marty 2006, 60–61.

Sermo de triplici iustitia. Saarna kolmenlaisesta vanhurskaudesta. Useita painoksia. Saarnivaaran mukaan Lutherin ns. tornikokemuksen synnyttämän "uuden sävelen ensi soinnut" ovat säilyneet tässä Lutherin saarnassa (Saarnivaaran mukaan Lutherin ns. tornikokemus vasta Augsburgin kokouksen jälkeen loka-joulukuussa vuonna 1518). – WA 2, 41–47; Saarnivaara 1988, 99–100; Dülmen 2002, 44–45.

(al.) Instructio pro confessione peccatorum. Ohje syntien tunnustamiseen. Georg Spalatinin julkaisema Lutherin rippiohje kymmenen käskyn pohjalta. Valmistunut 1518 (vuoden 1520 painos nimellä Compendiosa decem praeceptorum explanatio). Spalatinin toimittama uusi saksankielinen laitos tammikuussa 1519 (WA 2, 57–65: Eine Kurze Unterweisung, wie man beicten soll). Useita painoksia. Uusi, Lutherin itse laatima laitos 1520 (ks. Confitendi ratio). – WA 1, 257–265; Dülmen 2002, 78. 

(al.) Auslegung und Deutung des heilige Vater unters. Pyhän Isä meidän -rukouksen selitys ja tulkinta. Johann Agricola julkaisee Lutherin Isä meidän -rukouksen selityksen, joka perustuu Lutherin paastonaikana vuonna 1517 pitämiin saarnoihin. Useita painoksia. Uusi, Lutherin itse laatima laitos 1519 (ks. Auslegung deutsch des Vaterunsers für die einfeltigen Leiten). – WA 9, 122–159; Kares 1945, 386–387, 393–394; Dülmen 2002, 38, 58.

(al.) Epistolium ad Joh. Sylvium Egranum. Kirje Joh. Sylvius Egranukselle. Egranus on liittänyt Lutherilta saamansa kirjeen teoksensa alkuun (Apologetica responsio contra dogmata). – WA 1, 315–316.

(julk.) Replica F. Sylvestri Prieriatis ad F. Martini Luther. Luther teettää uuden painoksen Prieriaksen lyhyestä vastineesta Lutherille. Lutherin esipuhe. Huom! Dülmenin mukaan Luther olisi teettänyt uuden painoksen myös Prieriaksen Dialogus-teoksesta (Ad dialogum Silvestri Prieriatis de potestate papae responsio). – WA 2, 48–56; Ruuth 1917, 113; Arffman 1981, 197–198; Dülmen 2002, 51, 54.

(kok.) Ad Leonom X Pontificem Maximum. Lutherin ensimmäinen latinankielisten teosten kokoelma (ns. Frobenin laitos). Ks. alla.

Vuonna 1518 baselilainen kirjanpainaja Johann Froben toimittaa ensimmäiset kootut teokset Lutherin latinankielisistä kirjoituksista (Ad Leonom X Pontificem Maximum/ns. Frobenin laitos; ks. Ruuth 1917, 129, 132; Arffman 1981, 158; Dülmen 2002, 51-52, 77). Jälkipainos Strassburgissa 1519 (Ad Leonom X Pontificem Maximum/toim. Matthias Schürer). Uusi, laajennettu painos Baselissa 1520 (Prima-Secunda pars Operum reverendi patris, ac sacrae Theologiae doctoris Martini Lutheri/toim. Konrad Pellikan). Uusi, laajennettu painos Baselissa 1520 (R. P. Doct. Martini Lutherii Augustiniani theologi synceri lucubrationum). Vuoden 1518 Frobenin laitos sisältää seuraavat Lutherin kirjoitukset vuodelta 1518 (vain alkusanat): 1) Resolutiones disputationum, 2) Ad dialogum Silvestri Prieriatis (mukana myös Silvester Prieriaksen Dialogus), 3) Sermo de poenitentia, 4) Sermo de indulgentijs (Lutherin traktaatti Ein sermon von dem Ablass und Gnade latinaksi), 5) Sermo de virtute excommunicationis, 6) Decem praecepta ja 7) Digna praeparatione. Mukaan on otettu myös Andreas Karlstadtin Johann Eckiä vastaan ja Lutherin puolustukseksi 7.7.1518 julkaisemat teesit (Contra D. Ioannem Eckium Ingoldstadiensem). Vuoden 1520 laajennettu painos sisältää näiden lisäksi seuraavat Lutherin kirjoitukset (vain alkusanat): 1) Sermo de matrimonio (Lutherin vuoden 1519 traktaatti Ein Sermon von dem ehelichen Stand latinaksi), 2) Sermo de triplici iustitia (1518), 3) Acta Augustana (1518), 4) Disputatio... in studio Lipsensi futura (1519), 5) Resolutiones Lutheriana (1519/WA 2, 391–403), 6) Resolutio Lutheriana... de potestate papae (1519) ja 7) Contra malignum Iohannis Eccii (1519). Lopussa ilmeisesti Johannes Oikolampadiuksen kirjoitus Johann Eckiä vastaan vuodelta 1520 (Canonicorum indoctorum Lutheranorum). Vuoden 1520 toinen laajennettu painos sisältää edellisten lisäksi Lutherin seuraavat kirjoitukset: 1) Responsio ad condemnationem doctrinalem (1520), 2) Confitendi ratio (1520) ja 3) In epistolam Pauli ad Galatas (1519). Lopussa Leipzigin neuvotteluiden (päätös)asiakirja lokakuulta 1519 (Resolutiones duodecim sequentium conclusionum/WA 2, 403–435).

1519

* Auslegung deutsch des Vaterunsers für die einfeltigen Leiten. Isä meidän -rukouksen selitys yksinkertaisille maallikoille. Lutherin saarnat Isä meidän -rukouksesta pidetty paastonaikana vuonna 1517 ja opetushetket iltajumalanpalveluksessa vuoden 1518 lopulla. Tämä Lutherin itse laatima laitos valmistunut helmi-huhtikuussa 1519 (vrt. aiempi laitos 1518). Useita painoksia. Yhteenvedoksi liitetty kirjoitus Lyhyt esitys Isä meidän -rukouksen ymmärtämiseksi ja rukoilemiseksi (ks. Eine kurze Form das Paternoster zu verstehen und zu beten) ja vuoden 1520 painokseen myös toinen rukousohje (WA 6, 20–22: Eine kurze und gute Auslegung des Vaterunsers vor sich und hinter sich). Latinaksi 1520 (Explanatio dominicae orationes). Bööminkielelle 1521. Julkaistu myös Italiaksi. Kirjaa on pidetty reformaation ensimmäisenä kansankirjana. Reformaation avainjulkaisu (9), hartaus ja opetus. – WA 2, 74–131; Ruuth 1917, 121–122; Dülmen 2002, 38, 58; suomeksi VT 1, 461–520 (suom. Aune krohn) & Isä meidän -rukouksen selitys (1982).

Eine kurze Form das Paternoster zu verstehen und zu beten. Lyhyt esitys Isä meidän -rukouksen ymmärtämiseksi ja rukoilemiseksi. Useita painoksia. Myös liitteenä teoksessa Auslegung deutsch des Vaterunsers für die einfeltigen Leiten (1519). – WA 6, 9–19.

* [al.] In epistolam Pauli ad Galatas commentarius. Kommentaari Paavalin kirjeeseen galatalaisille. Valmistunut Philipp Melanchtonin avustuksella helmi-maaliskuussa 1519, painettu syyskuun alussa 1519. Melanchtonin esipuhe. Galatalaiskirjeen luentojen pohjalta työstetty jatkoselitys. Lutherin Galatalaiskirjeen luennot lokakuusta 1517 maaliskuuhun 1518. Useita painoksia. Toinen, Lutherin itse laatima laitos 1523 (In epistolam Pauli ad Galatas commentarius). Useita painoksia. Saksaksi 1525 (Die Epistel S. Paul an die Galater/saks. Vincentius Heydnecker). Reformaation avainjulkaisu (10), raamatunselitys. – WA 2, 436–618; Ruuth 1917, 129; Dülmen 2002, 59–60, 69; suomeksi VT 2, 43–234 (suom. Mauri E. Lehtonen).

* [Operationes F. Martini L. in Psalmos]. Veli Martti Lutherin teokset psalmeista. Ensimmäinen osa Lutherin psalmiluennoista menee painoon kevättalvella 1519 (psalmit 1–6). Melanchtonin esipuhe. Omistettu vaaliruhtinas Fredrikille. Saarnivaaran mukaan "evankelinen vanhurskauttamisoppi" on tässä teoksen ensimmäisessä osassa kirkkaan selvänä. Osat II-IV painetaan ilman omaa nimiölehteä 1520–1521 (psalmit 7–22) ja psalmit 1-13 myös erikseen vuonna 1521 (Piae Ac Doctae In Psalmos Operationes). Koko teos (psalmit 1-22) on valmis vuonna 1521 (Piae Ac Doctae Operationes in duas Psalmorum decades). Saksaksi yksittäisten psalmien selityksiä julkaistaan ilmeisesti jo vuodesta 1519 alkaen (ks. WA 5, 15–17) ja psalmien 1-9 selitys vuonna 1527 (Lutherin esipuhe WA 23, 387–389: Das erste Theil der lateinischen Auslegung des Psalters D. M. Luthers/saks. Stephan Roth). Reformaation avainjulkaisu (11), raamatunselitys. Huom! Joulukuussa 1515 (tai vasta 1516) Luther ryhtyi valmistelemaan myös ensimmäisiä psalmiluentojaan (1513–1515) painoasua varten; julkaisuhanke ei kuitenkaan toteutunut (Kares 1945, 364; Dulmen 2002, 32). Ensimmäiset psalmiluennot ovat kuitenkin säilyneet Lutherin kirjoittamana, ja Pinomaan luonnehdinnan mukaan kyseessä onkin Lutherin "varhaisin suuri kirjallinen työ". – WA 5; Pinomaa 1976, 27, 91; Saarnivaara 1988, 100–101; Dülmen 2002, 60, 190; suomeksi VT 2, 572–646 (Ps. 22 selitys/suom. Heidi Ollikainen).

Sermo de duplici iustitia. Saarna kahdenlaisesta vanhurskaudesta. Pidetty ilmeisesti jo maaliskuussa 1518, painettu viimeistään 1519. Saksaksi 1520 (Sehr gute Predigt von zweierlei Gerechtigkeit). – WA 2, 143–152; Dülmen 2002, 44–45; suomeksi teoksessa Iloinen kärsimys (1996, 33–44).

Ein Sermon von dem ehelichen Stand. Saarna aviosäädystä. Pidetty tammikuussa, julkaistu toukokuussa 1519. Useita painoksia. Vuonna 1519 painettiin saarnasta myös laitos, joka ei Lutherin muokkaama (Ein Sermon von dem ehelichen Stand). Julkaistu myös latinaksi ns. Frobenin laitoksen vuoden 1520 laajennetussa painoksessa (Sermo de matrimonio). – WA 2, 162–171; Dülmen 2002, 57.

Ein Sermon von der Betrachtung des heiligen Leidens Christi. Saarna Kristuksen pyhän kärsimyksen tutkistelemisesta. Maaliskuussa. Useita painoksia. Latinaksi 1521 (Sermo de meditatione Dominice passionis). – WA 2, 131–142; Ruuth 1917, 122; Dülmen 2002, 60; suomeksi VT 1, 523– 529 (suom. Aune Krohn) & teoksessa Iloinen kärsimys (1996, 79–87).

Luthers Unterricht auf etliche Artikel, die ihm von seinen Abgönnern aufgelegt. Lutherin opetus muutamista artikkeleista, joita hänen kadehtijansa ovat levittäneet. Helmikuussa. Useita painoksia. Paavin nuntiuksen Karl von Miltitzin kanssa sovittu sovintokirjoitus. Luther tekee eron sen välillä, mikä on varmaa tai epävarmaa ja mikä on Jumalan käsky ja mikä kirkon. Kirjoitettu saksaksi kansaa varten. – WA 2, 66–70; Tela 1916, 104; Dülmen 2002, 59; suomeksi Gottfried 1970, 22–27 (osin).

Disputatio D. Joh. Eccii et Martini Luther in studio Lipsensi futura. Tohtori Johann Eckin ja Martti Lutherin väitökset tulevassa Leipzigin väittelyssä. 18 teologista ja 12 filosofista teesiä. Helmikuussa. Lutherin vastateesit Eckin kahteentoista teesiin. Mukana julkaisussa myös Eckin kirje ja 12 teesiä, sekä Lutherin kirje Andreas Karlstadtille. Uusi, laajennettu painos toukokuussa (Disputatio et excusatio F. Martini Luther adversus criminationes D. Iohannis Eccii). Lutherin esipuhe ja yksi uusi, tahdon vapautta koskeva teesi (teesi 7). Reformaation avainjulkaisu (12), Leipzigin väittely. – WA 2, 153–161; Arffman 1981, 134–135, 137–138; Mann 1983, 64; Kittelson 1996, 152–153; Dülmen 2002, 56–57, 58–59, 62.

Resolutio Lutheriana super propositione sua tercima decia de postestate papae. Selitys paavin valtaa koskevasta väitteestä kolmetoista. Ns. Rooman paavin vallasta. Kesäkuussa. Edellisen julkaisun paavin valtaa koskevan teesin puolustus (teesi 12/13). Uusi, laajennettu painos elokuun lopussa (Resolutio Lutheriana super propositione sua decia tertia de postestate papae). Arffman luonnehtii kirjoitusta Lutherin suureksi tilinteoksi papalistisen magisterium-teorian kanssa. Reformaation avainjulkaisu (13), Leipzigin väittely. – WA 2, 180–240; Arffman 1981, 138–140; Mann 1983, 64; Kittelson 1996, 154; Dülmen 2002, 63.

[Scheda adversus Jacobum Hochstraten]. Lentolehtinen Jacob von Hochtratenia vastaan. Valmistunut heinäkuussa 1519, painettu vasta 1545 (ks. Tomus primus omnium operum Reverendi D. Martini). Luther puolustautuu dominikaani Jacob von Hoschtratenin hyökkäyksiä vastaan. – WA 2, 384–397; Dülmen 2002, 67. 

Ein Sermon von dem Gebet und Prozession in der Kreuzwoche. Saarna rukouksesta ja ristinviikon juhlakulkueesta. Kesäkuussa. Useita painoksia. – WA 2, 172–179; Dülmen 2002, 63.

Ein Sermon gepredigt in Leipzig aus dem Schloss an Tage Petri und Pauli. Leipzigin linnassa pidetty saarna Pietarin ja Paavalin päivänä. Pidetty 29.6.1519. Useita painoksia. Vuoden 1520 painos nimellä Ein trostlich predig von der gnaden gottes und fryen willen und von dem gewalt der schlüssel sant Petri. – WA 2, 241–249; Dülmen 2002, 65-66.

Contra malignum Iohannis Eccii iudicium super aliquot articulis a fratribus quibusdam ei suppositis Martini Lutheri defensio. Martti Lutherin puolustus tohtori Eckin pahansuovista tuomioista joidenkin hänen tietoonsa tulleiden, tiettyjen veljien laatimien artikkeleiden johdosta. Valmistunut heinäkuun lopussa, painettu syyskuun lopussa. Puolustuskirja Eckin hyökkäyksiä vastaan. – WA 2, 621–654; Dülmen 2002, 68.

Resolutiones Lutheriana super propositionibus suis Lipsiae disputatis. Lutherin selitykset Leipzigin väittelyssä esitetyistä teeseistä. Elokuussa. Useita painoksia. Myös nimellä Epistola D. Martini Luther Ad Georgium Spalatinum etc. de disputatione sua. Kirjoituksen laajempi versio julkaistu ns. Froben-laitoksen vuoden 1520 painoksissa (ks. edellä). – WA 2, 388–435 (laajempi versio); Arffman 1981, 175–177; Dülmen 2002, 68–69.

Ad Aegocerotem Emserianum M. Lutheri additio. M. Lutherin lisäys Emser-kauriille. Lutherin vastaus Emserin kirjoitukseen, jossa tämä todistaa, että Luther tuomitsisi hussilaisten luopumisen Rooman yhteydestä. Lutherin kirjoitus on liitetty myös loppuun Hieromys Emserin teoksessa De Disputatione Lipsicensi, quantum ad Boemos obiter deflexa est (1519/Väitös kauriin metsästyksestä). – WA 2, 655–679; Dulmen 2002, 68, 70, 73. 

Ein Sermon von dem Sakrament der Busse. Saarna parannuksen sakramentista. Lokakuussa. Useita painoksia. Reformaation avainjulkaisu (14), rippi. – WA 2, 709–723; Dülmen 2002, 70.

Ein Sermon von der Bereitung zum Sterben. Saarna kuolemaan valmistautumisesta. Lokakuussa. Useita painoksia. Latinaksi 1520 (Sermo de praeparatione ad moriendii). Dülmen toteaa, että Luther on muokannut saarnan "vastaamaan omaa vanhurskauttamisoppiaan". – WA 2, 680–697; Dülmen 2002, 71; suomeksi VT 1, 529–542 (suom. Aune Krohn).

Ad Johannem Eccium M. Lutheri epistola super expurgatione Ecciana. Lutherin vastauskirje Johann Eckin kirjoitukseen Puhdistus (Expurgatione). Marraskuussa. – WA 2, 698–708; Dülmen 2002, 73. 

(Kleiner) Sermon von dem Wucher. Saarna koronkiskonnasta. Marraskuussa. Toinen, laajennettu laitos helmikuussa 1520 (WA 6, 33–60: (Grosser) Sermon von dem Wucher). Useita painoksia. Uusi laitos 1524 (ks. Von Kaufshandlung und Wucher). – WA 6, 1–8; Dülmen 2002, 72.

* Ein Sermon von dem heiligen Hochwürdigen Sakrament der Taufe. Saarna pyhästä korkea-arvoisesta kasteen sakramentista. Marraskuussa. Useita painoksia. Reformaation avainjulkaisu (15), kaste. – WA 2, 724–737; Dülmen 2002, 72; suomeksi VT 1, 543–553 (suom. Aune Krohn) & teoksessa Kaste ja usko (1991, 25–40).

Ein Sermon von dem hochwürdigen Sakrament des heiligen wahren Leichnams Christi und von den Bruderschaften. Saarna Kristuksen totisen ruumiin kalliista sakramentista ja munkkiveljeskunnista. Marraskuussa. Useita painoksia. Reformaation avainjulkaisu (16), ehtoollinen. Latinaksi 1524 (De Sacramento eucharistiae contio dignissima item de Fraternitatibus). – WA 2, 738–758; Kittelson 1996, 225; Dülmen 2002, 73.

(al.) Eine christliche Vorbetrachtung, so man will beten das heilig Vaterunser. Nikolaus von Amsdorffin laatima lyhyt rukousohje Lutherin Isä meidän -rukouksen luentojen ja Johann Agricolan vuonna 1518 niistä toimittaman teoksen pohjalta (ks. Auslegung und Deutung des heilige Vater unters). – WA 9, 220–225.

(et al.) Disputatio Johannis Eccii et Martini Lutheri Lipsiae habita. Teoksessa Disputatio excellentium. D. doctorii Johannis Eccij & Andree Carolostadij  (1519). Johann Eck, Andreas Karlstad & Martti Luther. Teos sisältää Leipzigissä pidettyjen väittelyiden pöytäkirjat. Lutherin mukaan kirkolliskokous voi erehtyä, ja oli erehtynyt mm. tuomitessaan Johann Hussin kerettiläiseksi. – WA 2, 250–383; Kittelson 1996, 154–159; Dülmen 2002, 63–67. 

Lennart Pinomaan laskelmien mukaan jälkimaailmalle on tavalla tai toisella säilynyt noin 3000 Lutherin saarnaa (Pinomaa 1976, 26; luvussa ovat mukana sekä painetut että painamattomat saarnat, sekä Lutherin itse laatimat että muiden selosteina säilyneet saarnat). Tunnetuimmat ainoastaan muiden selosteina säilyneet saarnat ovat ns. Invocavit-viikon kahdeksan saarnaa, jotka Luther piti palattuaan Wartburgin linnasta Wittenbergiin maaliskuussa 1522 (WA 10/3, 1–64; Kittelson 1991, 208; Dülmen 2002, 119–120; Marty 2006, 95; Arkkila 2016, 49; suomeksi VT 3, 373–398 (suom. Lennart Pinomaa) & Miten Jumala uudistaa kirkkoa (SLEY-kirjat 1996/suom. Erkki Koskenniemi)). Lutherin yhtenä ensimmäisenä säilyneenä saarnatyyppisenä käsikirjoituksena voitaneen pitää hänen Litzkan rovastia varten laatimaansa latinankielistä (malli)saarnaa vuodelta 1512 (WA 1, 8–17: Sermo praescriptus praeposito in Litzka). Ainakin yksi säilyneistä saarnoista lienee pidetty jo 20.5.1510 (WA 4, 595–604: Ex autographo Lutheri quod reperiebatur in Monasterio Augustinen Erffurdiae). Elämänsä viimeisen saarnan Luther piti Matteuksen evankeliumin 11. luvun johdosta 14.2.1546 (WA 51, 187–196: Predigt über Matth. 11: 25– zu Eisleben gehalten; Kittelson 1996, 339; Dülmen 2002, 402).

1520-luku

1520

* Tessaradecas consolotoria pro laborantis et onerantis. Neljätoista lohdutusta työtätekeville ja raskautetuille. Kirjoitettu keisarinvaalista sairaana palanneelle vaaliruhtinaalle elo-syyskuussa 1519, painettu helmikuussa 1520. Useita painoksia (Lutherin uusi esipuhe vuoden 1535–1536 painoksessa). Myös saksaksi 1520 (Ein trostlichs büchlein in aller widerwertikait ains ieden Christglaubigen menschen/saks. Georg Spalatin). Useita painoksia. Reformaation avainjulkaisu (17), hartaus ja opetus. – WA 6, 99–134; Ruuth 1917, 129; Kittelson 1996, 165; Dülmen 2002, 69; Arkkila 2016, 41; suomeksi VT 3, 457–499 (suom. Kaarina Visakanto).

Ein Sermon von den Bann. Saarna pannasta. Pidetty ilmeisesti joulukuussa 1519, mutta painettu vasta 1520. Useita painoksia. Reformaation avainjulkaisu (18), kirkonkirous. – WA 6, 61–75; Dülmen 2002, 47.

Verklärung D. M. Luthers etlicher Artikel in seinem Sermon von dem heiligen Sakrament. Tohtori M. Lutherin selitys muutamista pyhää sakramenttia koskevassa saarnassa esitetyistä artikkeleista. Tammikuussa. Useita painoksia. – WA 6, 76–83; Ruuth 1917, 122; Kittelson 1996, 228–229; Dülmen 2002, 75.

D. Martin Luthers Antwort auf die Zettel, so unter des Officials zu Stolpen Siegel ist ausgegangen. Tohtori Martinus Lutherin vastaus huomautukseen, joka on julkaistu virkamiehen Stolpenin sinetillä. Helmikuussa. Myös latinankielinen versio (WA 6, 142–153: Ad schedulam inhibitionis sub nomine episcopi Misnensis editam super sermone de sacramento eucharistiae M. Lutheri Augustinani responsio). – WA 6, 135–141; Dülmen 2002, 76.

Confitendi ratio. Ripin tapa. Maaliskuussa. Useita painoksia. Myös saksaksi 1520 (Ein heilsams buchlein vom der Beich gemacht/saks. Georg Spalatin). Useita painoksia. Aiempi laitos 1518 (ks. Instructio pro confessione peccatorum). Ripin yhteydessä tapahtuvan kuulustelun kysymyskirja. Lutherin mukaan ehtoolliselle tulevilta piti kuulustella, tiesivätkö he kristinopin alkeet ja mistä ehtoollisessa oli kysymys. Lutherin katekismusten ensimmäinen luonnos. Reformaation avainjulkaisu (19), kansanopetus. – WA 6, 154–169; Tela 1916, 144; Dülmen 2002, 78.

Responsio ad condemnationem doctrinalem. Vastine tohtoreitten hylkäystuomioon. Maaliskuussa. Teoksen koko nimi Condemnatio doctrinalis librorum Martini Lutheri, per quosdam magistros nostros Lovanienses et colonienses facta: responsio Lutheriana ad eandem damnationem. Luther yrittää kumota Louvainin ja Kölnin yliopistojen joidenkin Lutherin lausuntojen tuomiot. – WA 6, 170–195; Arffman 1981, 186–187; Dülmen 2002, 75, 77.

** Von den guten Werken. Hyvistä töistä. Ns. Puhe hyvistä töistä. Valmistunut toukokuussa, painettu kesäkuussa. Useita painoksia. Latinaksi 1521 (De bonis operibus). Ensimmäinen reformaatioliikkkeen piirissä kirjoitettu etiikan esitys; "se, mikä ei tapahdu uskossa, on syntiä". Luther torjuu syytöksen, että hän ylipäänsä torjuisi hyvät teot. Lutherin reformatorinen pääteos (1). Huom! Esimerkiksi tämän kirjan painoi Wittenbergissä Melchior Lotther nuorempi, joka vuonna 1519 oli perustanut tehokkaan kirjapainon kaupunkiin (ks. Dülmen 2002, 61). – WA 6, 196–276; Tela 1916, 106–108; Holmqvist 1917, 58; Ruuth 1917, 141–142; Dülmen 2002, 79–80; Arkkila 2016, 110, 122/viite 102; suomeksi VT 2, 235–316 (suom. A. F. Peltonen & Mauri E. Lehtonen) & Puhe hyvistä teoista (Herättäjä-yhdistys 1984/suom. Juhani Elenius).

** Von dem Papstthum zu Rom wider den hochberühmten Romanisten zu LeipzigLeipzigin maineikkaita paavilaisia vastaan Rooman paaviudesta. Ns. Rooman paaviudesta. Valmistunut toukokuussa, painettu kesäkuussa. Useita painoksia. Luther kumoaa katolisen kirkkokäsityksen, jonka mukaan kirkko on paaville kuuliaisten näkyvä yhteys, ja esittää, että kirkko on kaikkialla, missä usko Kristukseen elpyy (näkymätön yhteys + ulkonainen kirkko). Lutherin reformatorinen pääteos (2). Huom! Ei tule sekoittaa vuoden 1519 teokseen paavin vallasta (ks. Resolutio Lutheriana...de potestate papae). – WA 6, 277–324; Tela 1916, 108–109; Ruuth 1917, 129; Holmqvist 1917, 58; Kittelson 1996, 167; Dülmen 2002, 78–79; Arkkila 2016, 122/viite 102. 

Eine kurze Form der zehn Gebote, eine kurze Form des Glaubens, eine kurze Form des Vaterunters. Kymmenen käskyä, uskontunnustus ja Isä meidän lyhyesti. Kesäkuussa. Kymmenen käskyn ja Isä meidän -rukouksen osuudet aiempien julkaisujen pohjalta (1518/1519), uskontunnustuksen osuus kokonaan uusi. – WA 7, 194–229. xxx

Ein Sermon von dem Neuen Testament, das ist von der heiligen Messe. Saarna Uudesta testamentista eli pyhästä messusta. Heinäkuussa. Useita painoksia. Dülmen tiivistää kirjan sisältöä näin: "Messu ei ole mikään uhri, jonka ihmiset tuovat Jumalalle, vaan Kristuksen uhri uskoville, jotka kaikki hänen kauttaan on vihitty papiksi." Reformaation avainjulkaisu (20), ehtoollinen. – WA 6, 349–378; Dülmen 2002, 82; suomeksi VT 1, 554–578 (suom. Aune Krohn).

** An den christlichen Adel deutscher Nation von des christlichen Standes Besserung. Saksan kansan kristilliselle aatelille kristillisen säädyn parannuksesta. Ns. aatelikirjoitus. Elokuussa. Useita painoksia. Kirjan tiivistelmä omistettu keisari Kaarle V:lle. Painos 4000 kpl (Wittenberg: Melchior Lotther nuorempi). 2. uud. p. elokuussa 1520 (lisäys painettu myös erikseen: Hie nach volget so Doctor Marnus Luter jüngst gemacht hat von Christlichs standes besserunng). Italiaksi vuonna 1533. Luther kehottaa tässä ensimmäisessä suuressa reformatorisessa kirjoituksessaan aatelistoa poistamaan kirkon ja yhteiskunnan epäkohdat. Luther muotoilee mm. oppinsa uskovien yhteisestä ja yleisestä pappeudesta eli siitä, että kasteen perusteella jokainen kristitty on yhtä hengellinen kuin toinenkin. Lutherin (suuri) reformatorinen pääteos (3). – WA 6, 381–469; Tela 1916, 109–112; Holmqvist 1917, 59–60; Ruuth 1917, 142–144; Arffman 1981, 189–194; Kittelson 1996, 168–170; Dülmen 2002, 82–83; Arkkila 2016, 41; Marty 2006, 73–74; suomeksi VT 2, 317–390 (suom. A. F. Peltonen & Mauri E. Lehtonen) & Gottfried 1970, 80–108 (osin); wikipedia-sivu (engl. To the Christian Nobility of the German Nation). 

Von den neuen Eckischen Bullen und Lügen. Uudesta eckiläisistä bullista ja valheista. Lokakuussa. Lutherin ensimmäinen julkinen vastine pannauhkausbullaan Exgurge Domine. Luther vastaa mm. Eckin Hussin polttamisen puolustukseen. – WA 6, 576–594; Arffman 1981, 238; Dülmen 2002, 85.

** De captivate Babylonica ecclesiae. Kirkon Baabelin vankeudesta. Lokakuussa. Useita painoksia. Saksaksi 1521 (Von der babylonischen Gefangenschaft der Kirche/saks. Thomas Murner). Luther tarttuu peruskysymykseen kirkon sakramenteista, kritisoi niiden väärää tulkintaa (esim. maaginen operus operatum -käsitys) ja esittää oman sakramenttinäkemyksensä olennaiset ainekset (lupaus –merkki –usko). Luther säilyttää seitsemän sakramentin sijaan toistaiseksi vain kolme sakramenttia; kasteen, parannuksen (ripin) ja ehtoollisen. Ehtoollisen osalta Luther vastustaa viinin kieltämistä maallikoilta, muuttumisoppia ja messun käsittämistä uhriksi. Lutherin (suuri) reformatorinen pääteos (4). – WA 6, 484–573; Tela 1916, 113–114; Holmqvist 1917, 60–61; Ruuth 1917, 144; Arffman 1981, 195; Kittelson 1996, 170–174; Dülmen 2002, 85–86; Arkkila 2016, 41–42; Marty 2006, 74–77; suomeksi VT 2, 391–486 (suom. Yrjö Loimaranta & Heidi Ollikainen) & Gottfried 1970, 123–147 (osin); wikipedia-sivu (engl. On the Babylonian Captivity of the Church).

* Adversus execrabilem Antichristi bullam. Antikristuksen kirottua bullaa vastaan. Lokakuussa. Myös saksankielinen versio 1520 (WA 6, 613–629: Wider die Bulle des Endchrists/vuoden 1521 painos). Vastine paavin pannabullaan Exsurge Domini. Luther kannattajineen poltti paavin pullan, kanonisen lakirjan (Corpus iuris canonici) ja muita vastustajien teoksia 10.12.1521. Reformaation avainjulkaisu (21), kirkonkirous. – WA 6, 595–612; Arffman 1981, 238–239; Dülmen 2002, 86–87, 89–91; Marty 2006, 71–72; Arkkila 2016, 43.

** Von der Freiheit eines Christenmenschen. Kristityn vapaudesta. Marraskuusssa. Useita painoksia. Myös latinankielinen versio 1520 (ks. WA 7, 39–73: Tractatus de libertate christiana; vuonna 1521 latinaksi nimellä De libertate christiana dissertatio ja vuonna 1521 saksaksi nimellä Ein nutzliche fruchtbare Underwysung was da sy der Gloub und ein war christenlich Leben/saks. Leo Jud).  Luther laati kirjan alunperin liitteeksi kirjeeseen paavi Leolle (ks. Ein Sendbrief an den Papst Leo X). Kirjan ("lyhyen puolustuksen"), samoin kuin kirjeen kirjoittamisesta, oli sovittu lokakuussa paavin nuntiuksen Karl von Miltitzin kanssa; kirje paaville painettiin lopulta erikseen ja Luther laati kirjaan uuden omistuksen. Kristityn hyvää omaantuntoa ja sisäistä vapautta tähdentävä kirjan aloittaa tunnettu lausepari: "Kristitty on vapaa herra, joka hallitsee kaikkea eikä ole kenenkään alamainen. Kristitty on kaikkien palvelija ja jokaisen alamainen." Arkkila nostaa esiin, miten myös Lutherin ilmaus "autuas vaihtokauppa" esiintyy jo tässä kirjassa. Lutherin (suuri) reformatorinen pääteos (5). – WA 7, 12–38; Tela 1916, 114–115; Holmqvist 1917, 61–62; Ruuth 1917, 145–146; Kittelson 1996, 174–176; Dülmen 2002, 86, 88–89; Marty 2006, 77–80; Arkkila 2016, 42, 84, 132/alaviite 248; suomeksi VT 2, 487–508 (suom. A. F. Peltonen & Heidi Ollikainen), Kristityn vapaudesta (SLEY 1968), Kristityn vapaudesta (Evankelis-luterilainen todistajaseura 1970), Gottfried 1970, 111–119 & Kristityn vapaudesta (1981); wikipedia-sivu (Kristityn vapaudesta).

Ein Sendbrief an den Papst Leo X. Lähetyskirje paavi Leo X:lle. Marraskuussa. Myös latinankielinen versio 1520 (ks. WA 7, 39–74: Epistola Lutheriana ad Leonem Decinum summum pontificem/vuoden 1521 painos). Kirjeen kirjoittamisesta sovittiin Karl von Miltitzin kanssa lokakuussa. Pinomaa toteaa, että kirjettä ei kuitenkaan koskaan lähetetty paaville. – WA 7, 1–11; Pinomaa 1976, 32–33; Dülmen 2002, 86, 88; suomeksi Gottfried 1970, 109–111.

Apellatio D. Martini Lutheri ad Concilium. Martti Lutherin vetoomus kirkolliskokouksesta. Joulukuussa. Myös saksankielinen versio 1520 (WA 7, 83–90: D. Martin Luthers Appellation oder Berufung an ein christlich frei Concilium). Luther toivoi, että ruhtinaat panisivat kirkon reformin alulle auttamalla konsiilia kokoontumaan. Reformaation avainjulkaisu (22), konsiilivetoomus. Ei tule sekoittaa vuoden 1518 vetoomukseen (ks. Appellatio F. Martini Luther ad Concilium). – WA 7, 74–82; Arffman 1981, 246; Dülmen 2002, 90.

Warum des paptes und seiner Jünger Bücher von Doktor Martin Luther verbrannt sind. Miksi paavi opetuslapsineen on polttanut tohtori Martti Lutherin kirjoja. Joulukuussa. Useita painoksia. Kirja perustuu ilmeisesti poikkeuksellisesti saksaksi pidettyyn luentoon 11.12.1520. Myös latinankielinen versio 1520 (Quare pontificis Romani et discipulorum eius libri a D. Martino Luthero combusti sint/Miksi tohtori Martti Luther poltti Rooman paavin ja hänen opetuslastensa kirjat). – WA 7, 152–186; Arffman 1981, 239; Dülmen 2002, 90–91.

[Das teutsch Requiem der verbranten Bullen und Bepstlichen Rechten]. Lentolehtinen bullan ja kanonisen lain polttamisesta Wittenbergissä 10.12.1520. Epävarmaa, onko Lutherin kirjoitus.

[al.] Erbieten. Tarjous. Elokuussa. Luther painattaa tarjouksen ja kirjeen Kaarle V:lle, jossa hän anoo tämän suojelusta totuuden asiassa. Dülmenin mukaan Georg Spalatin muokkaa perusteellisesti molempia kirjoituksia. Myös latinaksi 1520 (Oblatio sive protestatio). – WA 6, 474–483; Dülmen 2002, 83–84.

(julk.) Epitoma responsionis ad Martinum Luther. Kesäkuussa. Luther julkaisee Silvester Prieriaksen kirjoituksen paavin erehtymättömyydestä alku- ja jälkisanoilla varustettuna. – WA 6, 325–448; Ruuth 1917, 141; Arffman 1981, 198–201; Dülmen 2002, 79.

(et al.) Insignium theologorum conclusiones variae. Martti Luther, Andreas Karlstad & Philipp Melanchton (et al.). Julkaistu Pariisissa (Pierre Vidoué) ja Zwollessa (Jan Seversz). Kirjassa seuraavat Lutherin teesi-kirjoitukset: 1) De gratia et natura contra scholasticos et pelagianos (= Disputatio contra scholasticam theologiam, 1517/WA 1, 221–228), 2) De lege et fide (= Disputatio Heidelbergae habita, 1518/WA 1, 350–354), 3) De Christi incarnatione et humani generis reparatione (1519/WA 6, 25–27), 4) De utilate philosophiae (1519/WA 6, 28–29), 5) De fide et circumcisione (1520/WA 6, 30–31), 6) De naturali potentia voluntatis hominis (1520/WA 6, 32), 7) De fide nesaccariain sacramentorum perceptione (= Disputatio de fide infusa et acqusita, 1520/WA 6, 84–86). Teoksen loppupuolella Lutherin teeseiksi on ilmeisesti virheelliseti merkitty myös Conclusiones decem et sex de divinae gratiae comparatione (sisällysluettelon mukaan Andreas Karlstadtin). Luther laati myös selityksen teeseilleen vuodatetusta ja hankitusta uskosta (Disputatio de fide infusa et acqusita), mutta tämä ilmeisesti painettiin vasta Lutherin kuoleman jälkeen (Resolutio disputationis de fide infusa et acquisita, 1520/WA 6, 87–98).

[et al.] Conclusiones sexdecim de fide et ceremoniis. Kuusitoista johtopäätöstä uskosta ja seremonioista. 16 teesiä. Painettu mahdollisesti vasta vuonna 1521. Samassa julkaisussa myös kirjoitus Eiusdem de fide et oberibus saluberrima declaratio (ei ilmeisesti WA:ssa/en tiedä, onko Lutherin kirjoitus) ja Lutherin vuoden 1518 teesit (ks. Pro veritate inquirenda et timoratis conscientiis consolandis conclusiones). – WA 6, 379–380.

(esipuhe) Ulrich von Augsburg: Epistola adversus constitutionem de cleri coelibatu. Lutherin kirje Ulrich von Augsburgille julkaistuna kirjasen esipuheena. – WA BR 12, 22–23.

(kok.) Mancherli Büchlin und Tractätlin. Lutherin ensimmäinen saksankielisten teosten kokoelma. Toim. Andreas Cratander. Ks. alla.

Andreas Cratander julkaisee ensimmäinen Lutherin saksankielisten teosten kokoelman vuonna 1520 (Martini Luthers der waren göttlichen schrifft Doctors Augustiner zuo Wittenbergk mancherley büchlin und tractetlin; Dülmen 2002, 77). Kokoomateos sisältää seuraavat Lutherin kirjat: 1) Auslegung deutsch des Vaterunters (1519), 2) Eine kurtze Form das Paternoster zu versten und zu beten (1519), 3) Ein Sermon von der Sakrament der Buss (1519), 4) Ein fast nutzliche betrachtung des leidens Christi (1519), 5) Von der beicht: ein nutzbarlihe Underweisung einem yeden Christen fast not und gut, sich zu ergründen und erfaren sein sundtlichs Leben (vuonna 1519 nimellä Eine Kurze Unterweisung, wie man beicten soll), 6) Eine gute trostliche sermon von der wirdigen bereitung zu dem hochwirdigen sacrament (1518), 7) Ein sermon von dem ablas und gnad (1518), 8) Underrichtung Doctor Martini Luther Augustiners uff ettlich artickel (1519), 9) Vom eelichen stand ein predig (1519), 10) Von bereitung zu einem Seligen Tod (1519), 11) Ein sermon von dem wucher (1519), 12) Ein Sermon von dem bann (1520), 13) Ein Sermon von dem gebett und Procession in der Creützwochen (1519), 14) Ein Sermon von dem heiligen hochwirdigen sacrament des Tauffs (1519), 15) Ein Sermon von dem hochwirdigen Sacrament des heiligen waren leichnams Christi (1519), 16) Von den bruderschafften (1519), 17) Antwurt des artickels von dem sacrament, ob man yederman geben soll beider gestalt (vuonna 1520 nimellä Verklärungn... von dem heiligen Sakrament), 18) Ein trostliche predig von der gnaden gottes und freyen willen (vuonna 1519 nimellä Ein Sermon gepredigt in Leipzig aus dem Schloss an Tage Petri und Pauli) ja 19) Usslegung des hundert und neünden psalmen (1518). Lopussa Lutherin opetusten puolustuskirjoitus Schirmred der lehre Luthers (tekijä ilmeisesti Lazarus Spengler).

1521

Assertio omnium articulorum per bullam novissivam damnatorum. Tunnustus kaikkien niiden kohtien johdosta, jotka Leo X:nnen uusimalla pannajulistuksella ovat tuomitut. Painettu tammikuussa 1521 (WA:n mukaan jo 1520). Saksaksi maaliskuussa 1521 (WA 7, 299–457: Grund und Ursach aller Artikel D. Martin Luthers, so durch römische Bulle unrechtlich verdammt sind). Erityisesti Luther käsittelee vapaan tahdon ongelmaa. Reformaation avainjulkaisu (23), kirkonkirous. – WA 7, 91–151; Arffman 1981, 239–244; Dülmen 2002, 94–95; suomeksi teoksessa Sidottu ratkaisuvalta (1952, 339–352).

An den Bock zu Leipzig. Lepzigin pässille. Tammikuussa. – WA 7, 259–265; Dülmen 2002, 91.

Auf das Bocks zu Leipzig Antwort. Kirjoitus Leipzigin pässin vastaukseen. Tammi-helmikuussa. – WA 7, 266–283; Dülmen 2002, 91.

Ein Unterricht der Beichtkinder über die verboten Bücher. Rippilasten opetus kielletyistä kirjoista. Helmikuussa. Useita painoksia. Kirjassa käsitellään tapausta, jossa rippi-isä utelee ripittäytyjälta Lutherin kirjojen opetuksen tunnustamisesta. – WA 7, 284–298; Dülmen 2002, 94.

Enerrationes epistolarum et evangeliorum, quas postillas vocant. Maaliskuussa. Useita painoksia. Adventtipostilla. Omistettu vaaliruhtinaalle. Myös saksaksi 1521 (Postil Oder uszleg der Epistel und Evangelien durch den Advent). Reformaation avainjulkaisu (24), raamatunselitys. Huom! Jo lokakuussa 1519 vaaliruhtinas oli pyytänyt Lutheria toimittamaan evankeliumi- ja epistolapostillan. Tehtävä oli Lutherista houkutteleva, mutta hän ei löytänyt vielä aikaa siihen. – WA 7, 458–537; Dülmen 2002, 71–72, 95.

* Das Magnificat verdeutscht und ausgelegt. Marian ylistyslaulun selitys. Valmistelu aloitettu marraskuussa 1520, painaminen maaliskuussa 1521, mutta koko kirja valmis vasta Wartburgissa kesäkuussa 1521, painettu elo-syyskuussa 1521. Useita painoksia. Omistettu vaaliruhtinaan veljenpojalle, Saksin prinssi Juhana Fredrikille. Latinaksi 1525 (Magnificat Commentarij). Teosta on myöhemmin pidetty yhtenä Lutherin parhaista hartauskirjoista ja helmenä Lutherin raamatunselitysten joukossa. Teoksen keskeisenä sisältönä on mm. Jumalan "vieras" ja "oma" työ, jonka pohjalta Luther pyrkii vastaamaan kysymykseen, miksi Jumala sallii kärsimyksen. Oikeanlaisen nöyryyden esikuvana on Maria. Reformaation avainjulkaisu (25), hartaus ja opetus. – WA 7, 538–604; Kittelson 1996, 187–189; Dülmen 2002, 96; Marty 2006, 86; Arkkila 2016, 46; suomeksi VT  2, 509–571 (suom. Heidi Ollikainen) & Marian ylistyslaulu (1986).

Auf das überchristlich, übergeistlich und überkünstlich Buch Bocks Emsers zu Leipzig Antwort. Vastaus Lepizigin pässi Emserin ylikristilliseen ja ylihengelliseen ja ylitaiteelliseen kirjaan. Maaliskuussa. Tässä kirjoituksessa on keskeinen osuus kysymyksellä Raamatun ymmärtämisestä. Lutherin mukaan Raamatun teksteille on anettana vain yksi, kirjaimellinen merkitys. Reformaation avainjulkaisu (26), vastakirjoitus Hieronymus Emserille. – WA 7, 614–688; Ruuth 1917, 133; Dülmen 2002, 97–98.

* Ad librum eximii magistri nostri Ambrosii Catharini defensoris Silvestri Prieraris acerrimi responsio. Vastaus Ambrosius Catharinuksen Silvester Prieriasta puolustavaan kirjaan. Valmistunut maalis-huhtikuussa, painettu kesäkuussa. Useita painoksia. Saksankielinen versio 1524 (Offenbarung des Endchrists aus dem Propheten Daniel, wider Catharinum). Tässä kirjoituksessa Luther keskittyy kirkon ja paaviuden ymmärtämiseen. Kirkko on siellä, missä kaste, ehtoollinen ja ennen kaikkea julistettu evankeliumi ovat, paavin kirkko on antikristuksen kirkko. Reformaation avainjulkaisu (27), vastakirjoitus Ambrosius Catharinukselle. – WA 7, 698–778; Dülmen 2002, 98.

[Tröstung für eine Person in hohen Anfechtungen]. Lohdutus vaikeiden ahdistusten ihmiselle. Valmistunut ilmeisesti 1521, painettu vasta 1545 (tarkempi nimike Etliche Trostschriften und Predigten für die, so in Todes und ander Not und anfechtung sind). – WA 7, 779–791.

Deutsche Auslegung des 67. (68.) Psalmes. Psalmin 67 (68.) saksankielinen selitys. Toukokuussa. Useita painoksia. Lutherin ensimmäinen Wartburgin linnassa syntynyt teos (kaikkiaan Wartburgissa valmistui kymmenkunta kirjaa). – WA 8, 1–35; Kittelson 1996, 186–187; Dülmen 2002, 106.

** Von der Beicht, ob die der Papst Macht zu gebieten. Ripistä, onko paavilla oikeus vaatia sitä. Kesäkuussa. Useita painoksia. Luther käsittelee vielä kerran parannuksen sakramenttia eli rippiä. Hänen mukaansa rippi tulisi tehdä oman päätöksen pohjalta, eikä pakosta, ja se voidaan tehdä kenen tahansa uskonveljen kanssa. Kirjan loppuliitteenä psalmin  118 (119.) selitys (Der hundertundachtzehnten Psalm). Lutherin reformatorinen pääteos (6). – WA 8, 129–204; Tela 1916, 126; Kittelson 1996, 191; Dülmen 2002, 106–107.

** Rationis Latomianae pro incendiariis Lovaniensis scholae sophistis redditae Lutheriana confutatio. Lutherin kumoava vastine lausunnosta, jonka  Latomus on kirjoittanut tukeakseen Louvainen tiedekunnan jumlaluusoppineita. Ns. Vastine Latomukselle. Valmistunut touko-kesäkuussa, painettu ilmeisesti kesäkuussa. Pinomaan mukaan teos valmistui alle kahdessa viikossa. Lutherin vastine louvainilaisen Jacobus Latomuksen kiistakirjoitukseen, jossa tämä oli ryhtynyt puolustamaan Lutherin kirjojen polttamisvaatimusta. Gottfriedin luonnehdinnan mukaan kirjoituksen ytimenä ovat teologiset periaatteet "yksin armosta", "yksin uskosta" ja "yksin Raamattu" (sola gratia, sola fide, sola Scriptura), Pinomaan mukaan "pienikokoinen dogmatiikka" ja "Sidotun ratkaisuvallan" edelläkävijä, ja ainoa Lutherin kirjoitus, jossa ilmaisu "samalla kertaa vanhurskas ja syntinen" (simul iustus et peccator) joutuu käsiteltäväksi (VT 3, 253–254). Lutherin teologinen pääteos (1). – WA 8, 36–126; Gottfried 1970, 37–38; Pinomaa 1976, 27–28; Kittelson 1996, 190; Dülmen 2002, 107; Marty 2006, 90–92; suomeksi VT 3, 255–369 (suom. Mauri E. Lehtonen) & Gottfried 1970, 38–59 (osin).

Ein Widerspruch D. Luthers seines Irrthums, erzwungen durch den allhochgelehrtesten Priester Gottes, Herrn Hieronymus Emser. Tohtori Lutherin vastaväite herra Hieronymus Emserille. Heinäkuussa. Vastaus Emserin Quadruplicalle. Aiheena mm. yleinen pappeus. – WA 8, 241–254; Kittelson 1996, 190–191; Dülmen 2002, 107.

Der 36. (37.) Psalm Davids. Daavidin 36. (37.) psalmi. Elokuussa. Useita painoksia. Omistus "Wittenbergin piskuiselle laumalle lodustuskirjeeksi". – WA 8, 205–240; Dülmen 2002, 108.

Themata de Votis. (Munkki)lupauksen teemasta. 139 + 141 teesiä. Syyskuussa. Myös saksaksi 1521 (Doctoris Mar. Luther kurtz schluss rede von den gelobdten unnd geystlichen leben der closter). Julkaistu myös vuonna 1522 (ks. Propositiones Wittembergae). – WA 8, 313–335; Dülmen 2002, 109.

Evangelium von den zehn Aussätzigen. Saarna kymmenen spitaalisen evankeliumista. Valmistunut syyskuussa, painettu marraskuussa. Useita painoksia. Tämäkin saarna käsittelee rippiä. Liitetty myöhemmin Lutherin kirkkopostillaan. – WA 8, 336–397; Dülmen 2002, 109.

** De abroganda missa privata. Yksityismessujen poistamisesta. Marraskuussa (linkissä vuoden 1522 painos). Saksankielinen versio marraskuussa 1521 (WA 8, 477–563: Vom Missbrauch der messe/Messun väärinkäytöstä/vuoden 1522 painos). Useita painoksia. Lutherin reformatorinen pääteos (7). – WA 8, 398–476; Tela 1916, 126; Manns 1983, 89; Kittelson 1996, 193–194; Dülmen 2002, 110–111.

[Wider den Abgott zu Halle]. Hallen epäjumalaa vastaan. Luther on lähettänyt kirjoituksen Georg Spalatinille julkaistavaksi marraskuussa 1521, Spalatin ei kuitenkaan julkaissut kirjoitusta. Joulukuussa 1521 Luther uhkaa Mainzin arkkipiispalle Albrechtille julkaista kirjoituksen, ellei tämä torju anekauppaa. Teos jää ilmeisesti julkaisematta, mutta on säilynyt käsikirjoituksena. "Hallen epäjumala" on Mainzin arkkipiispan Hallessa oleva pyhiinjäännöskokoelma. – Tela 1916, 126–127; Manns 1983, 78; Kittelson 1996, 196; Dülmen 2002, 110, 112.

* (al.) Ad Cesaree Maiest. interrogata D. Martini L. responsum. Lutherin vastaus Wormsin valtiopäivillä 18.4.1521. Kirjasen lopussa saksaksi kuuluisat sanat: "Tässä seison, en muuta voi. Jumala minua auttakoon. Aamen". Uusi, laajennettu laitos 1521 (Acta et res gestae D. Martini Lutheri in Comitiis Principum Wormatiae/selostus Wormsin tapahtumista). Useita saksankielisiä versioita 1521 (esim. Etliche sunderliche fleisige handlung, Antwort Doctoris Martini Luthers/Erfurt, Uf das Fürhalten so durch Kayserlich Maiestat/toim. Georg Spalatin, Doctor Martini Luthers aygne antwort auf Pfintztag/toim. Georg Spalatin). Luther antoi vastauksensa valtiopäivillä ensin latinaksi ja sitten saksaksi. Reformaation avainjulkaisu (28), Wormsin valtiopäivät. – WA 7, 814–887; Kittelson 1996, 179–182; Dülmen 2002, 100–101.

(al.) Ad dominum Carolum V. epistola post abitionem ex conventu imperiali Wormicae. Lutherin jäähyväiskirje Kaarle V:lle Wormsin valtiopäivien jälkeen Friedbergistä 28.4.1521. Luther antaa kirjeen Spalatinille vietäväksi, joka ilmeisesti painattaa kirjeen. Saksankielinen versio 1521 (Copia einer Missine/saks. Georg Spalatin). – WA BR 2, 306–318; Dülmen 2002, 104.

[al.] Sermon gepredigt an der heiligen drei Könige Tag von dem Reich Christi und Herodis. Pidetty 6.1.1521. – WA 7, 237–245.

[al.] Ein Sermon gepredigt am Obersten. Pidetty 6.1.1521. – WA 7, 246–158.

[al.] Sermon von der würdigen Empfahung des heiligen waren Leihnams Christi. Pidetty kiirastorstaina 28.3.1520. Useita painoksia. – WA 7, 689–697.

[al.] Sermon von dreierlei gutem Leben, das Gewissen zu unterrichten. Huhtikuussa. Useita painoksia. – WA 7, 792–802.

[al.] Ein Sermon auf den Hinwege gen Worms zu Erfurt getan. Pidetty 7.4.1521. Useita painoksia. – WA 7, 803–813; Dülmen 2002, 98–99.

(julk.) Ein Urtheil der Theologien zu Paris über die Lehre D. Luthers. Luther kääntää Pariisin tiedekunnan päätöksen ja Melanchtonin puolustuksen saksaksi. Elokuussa. Molemmissa kirjoituksissa Lutherin alkupuhe ja loppusanat. – WA 8, 255–312; Dülmen 2002, 108.

* (julk. et al.) Passional Christi und Antichristi. Toukokuussa. Useita painoksia. Myös saksankielinen versio 1521 (Antithesis figurata vitae Christi et Antichristi). Teos on syntynyt Lutherin, Philipp Melanchtonin, juristi Johann Schwertfegerin (tekstit) ja taidemaalari Lucas Cranachin (kuvat) yhteistyönä. Sisältää 26 puupiirrosta ja näiden kuvatekstit, jotka osoittavat Kristuksen ja paavin vastakohtaa. Kirjanen on samalla hyvä esimerkki reformaatioajalla yleistyneestä kansankirjallisuudesta, jossa vastustajia ivattiin ja koetettiin saada naurunalaiseksi. Reformaation avainjulkaisu (29), kansankirjallisuus. Huom! Vuodelta 1521 on peräisin myös Philipp Melanchtonin teos Loci communes rerum theologicarum eli Ydinkohdat (SLEY 1986/suom. Risto Saarinen) – evankelisen teologian ensimmäinen kokonaisesitys. – WA 9, 677–715; Tela 1916, 105–106; wikipedia-sivu (ital. Passional Christi und Antichristi).

(et al.) Christianissimi vvittenbergensis gymnasij. Martti Luther, Andreas Karlstad & Philipp Melanchton (et al.). Lutherilla teoksessa seuraavat teesit: 1) Questio circularis de signis gratiae (1520/WA 6, 470–471), 2) Disputatio de baptismal legis (1520/WA 6, 472–473), 3) Disputatio de excommunicatione (1520/WA 7, 233–236) ja 4) Quaestio, utrum opera faciant ad iustificationem (1520/WA 7, 230–232). Seuraavat Lutherin teesit on painettu ilmeisesti vasta Lutherin kuoleman jälkeen: 1) Theses de excommunicatione (1519/WA 9, 310–312) ja 2) De sacramentis disputatio in distinctionem (1520/WA 9, 312–313). 

(kok.) Ettlich Sermones D. Martini Lutheri nüwlich uszgangen. Sisältää seuraavat Lutherin saarnat: 1) Sermon von dreierlei gutem Leben (1521/WA 7, 792–802), 2) Sermon von der würdigen Empfahung des heiligen waren Leihnams Christi (1521/WA 7, 689–697), 3) Von zweierlei gerechtigkeyt (1518/WA 2, 143–152) ja 4) Ein Sermon auf den Hinwege gen Worms zu Erfurt getan (1521/WA 7, 803–813). Lopussa Andreas Karlstadtin saarna vuodelta 1521.

(kok.) Drey Biechlin zu letst von dem Hochberümbtenn unnd Ewangelischen Lerer Doctor Martin Luther außgangen. Sisältää seuraavat Lutherin kirjoitukset: 1) Von dein Deütschen Adel (1520/WA 6, 381–469), 2) Von der heiligen Mess (1520WA 6, 349–378) ja 3) Von dem babstumb zu Rom (1520/WA 6, 277–324).

(kok.) Dvae Martini Lvtheri Epistolae. Kaksi Lutherin kirjettä painettuna; ensimmäinen Merseburgin piispa Adolphille 4.2.1520 (WA BR 2, 24–27), toinen Mainzin arkkipiispa Albrechtille 4.2.1520 (WA BR 2, 27–29). Linkissä osana laajempaa yhteissidosta.

Keskellä ihmisjoukkoa Wormsin valtiopäivillä seisoi Lutherin kirjoilla lastattu pöytä. Lutherilta kysyttiin, oliko hän kirjoittanut nämä kirjat ja oliko niissä jotain, minkä hän nyt haluaisi peruuttaa. Erään tiedonannon (WA 7, 840) mukaan pöydällä olivat saksaksi seuraavat Lutherin kirjat (suluissa tässä luettelossa käytetty kirjan nimi): 1) De bonis operibus (Von den guten Werken, 1520), 2) De libertate christiana (Von der Freiheit eines Christenmenschen, 1520), 3) Ad nobelitatem Germanicam (An den christlichen Adel deutscher Nation, 1520), 4) De novo testamento et missa (Ein Sermon von dem Neuen Testament, das ist von der heiligen Messe, 1520), 5) Assertio articulorum in Germanico (Grund und Ursach aller Artikel, 1521), 6) Ad officialem in Stolpen (D. Martin Luthers Antwort auf die Zettel, 1520), 7) Appellatio ad concilium (D. Martin Luthers Appellation oder Berufung an ein christlich frei Concilium, 1520), 8) Libellus sie signatus J(ohann) G(runenberg) (epäselvää, mihin teokseen viittaa), 9) Quod respondeant confitentes super lectione librorum Martini (Ein Unterricht der Beichtkinder über die verboten Bücher, 1521), 10) Quidam Sermo ubi est homo pictus cum baculo ([Grosser?] Sermon von dem Wucher, 1520), 11) Alter quaternio inscriptus An den Bock (An den Bock zu Leipzig?, 1521) ja 12) Quidam liber octo quaternionum contra pontificem (Von dem Papstthum zu Rom, 1520). Latinaksi pöydällä olivat seuraavat kirjat (suluissa luettelossa käytetty nimike, jos poikkeaa selvästi tiedonannon nimestä): 1) Magnum volumen impressuni Basileae in folio (R. P. Doct. Martini Lutherii Augustiniani theologi synceri lucubrationum, 1520), 2) De captivitate babilonica (1520), 3) Assertio articulorum (Assertio omnium articulorum, 1521), 4) De bonis operibus (1521), 5) Explanatio dominice orationis (1520), 6) Appellatio ad concilium (Apellatio D. Martini Lutheri ad Concilium, 1519/tai 1518), 7) Quare libri pontificis sint combusti (Quare pontificis Romani et discipulorum eius libri a D. Martino Luthero combusti sint, 1520), 8) Sermo de preparatione ad moriendum (1520), 9) Expositio in tredeciin psalmos primos (Piae Ac Doctae In Psalmos Operationes, 1521/psalmit 1-13) ja 10) Adversus execrabilem antichristi bullam (1520).
Kun minut nyt jälleen kutsuttiin valtiopäivien istuntoon, oli salissa suuri joukko väkeä; sillä jokainen tahtoi kuulla vastaukseni, ja siellä paloi monta suihtua, sillä oli yö. Sellaiseen tungokseen ja hyörinään en ollut tottunut ollenkaan. Mutta kun minua nyt käskettiin puhumaan, niin minä aloitin, ja sanoin: "Kaikkein armollisin keisari, armollisimmat vaaliruhtinaat, ruhtinaat ja herrat, ne kirjat, jotka äskeittäin esitettiin minulle – ne ovat minun ja niiden joukossa on muutamia oppikirjoja, jotka selittävät Raamattua; ne tunnustan omikseni, eikä siinä ole mitään pahaa. Muut ovat riitakirjoituksia, joissa olen kiistellyt paavin ja vihollisteni kanssa; jos niissä olisi jotakin pahaa, voisin ne kyllä muuttaa. Kolmas laji on sellaisia kirjoja, joissa väittelen kristillisestä opista, ne ovat vain väittelyä; niissä minä pysyn, käyköön siinä niin kuin rakas Jumala haluaa."

– Luther Womsin valtiopäivillä vuonna 1540 muistiinmerkityn pöytäpuheen mukaan (suom. VT 3, 35; todellinen vastaus oli pidempi).

Lähteet ja kirjallisuus:

Lutherin teosten Weimar-laitos (WA = Weimarer Ausgabe) verkossa – luettelo ja linkit (Martin Luther og hans srifter):  https://www.lutherdansk.dk (> WA og originaludgaver). Viitattu 6.2.2024.

Luther-suomennokset (vain nähdyt): 

Lutherin digitoidut teokset – luettelo (Post-Reformation Digital Library): https://www.prdl.org/author_view.php?a_id=8&sort=date_asc. Viitattu 6.2.2024.

Käytetyt kuvat (Cranach Digital Archive): https://lucascranach.org/index.php/Home/luther/introduction. Viitattu 6.2.2024.

Muu kirjallisuus:

M. Tela, Uskonpuhdistuksen muisto, 4. p. 1916. Porvoo: WSOY.

Martti Ruuth, Martti Luther: hänen uskonpuhdistaja-persoonallisuutensa ja -työnsä I, 1917. Jyväskylä: K. J. Gummerus.

Hjalmar Holmqvist, Martti Luther: muistokirjoitus uskonpuhdistuksen riemujuhlaan v. 1917, 1917. Porvoo: WSOY.

Eino Sormunen, Uskon mies: Martti Lutherin elämä, 2. p. 1937. Porvoo: WSOY.

Olavi Kares, Luther: henkilökuva ja kehitysaika, 2. p. 1945. Porvoo: WSOY.

Gottfried Fitzer, Mitä Luther todella sanoi, 1970. Porvoo: WSOY.

Lennart Pinomaa, Kuka Luther todella oli, 1976. Saarijärvi: Ari-kustannus.

Kaarlo Arffman: Yliopistot ja kirkon magisterium reformnaation alkuvaiheessa I: 1517–1521, 1981. Helsinki.

Peter Manns, Martti Luther, 1983. Helsinki: SLEY-kirjat.

Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa I-II, 1988. Suolahti: Ev.lut. herätysseura ry.

James M. Kittelson, Uskon puolesta: Martti Lutherin elämäntyö, 1996. Kauniainen: Perussanoma.

Andrea van Dülmen 2002, Martti Luther: elämä, teot ja kirjoitukset, 2002. Turku: IdeaNova Oy.

Martin Marty, Martti Luther, 2006. Helsinki: Ajatus Kirjat.

Tuija Laine (toim.), Luther, reformaatio ja kirja, 2012. Helsinki.

Reijo Arkkila, Kallis oppi-isä Martti Luther, 2016. [Helsinki]: Sley-Media Oy.